Elämäntapana suunnistus

Mauri Sinnelä ja hänen tyttärensä Terhi ovat menettäneet sydämensä suunnistukselle. Kolmas sukupolvi tulee kovaa vauhtia perässä.


Elämäntapana suunnistus

Mauri Sinnelä ja hänen tyttärensä Terhi ovat menettäneet sydämensä suunnistukselle. Kolmas sukupolvi tulee kovaa vauhtia perässä.

8.4.2015 | Teksti Matti Välimäki | Kuvat Vesa-Matti Väärä

Viljo Sinnelä, 4, seisoo varsinaissuomalaisessa kangasmetsässä keskellä lumihankea. Hän tutkii kädessään olevaa kompassia ja karttaa. Pojalla on vissi käsitys siitä, miten suunnistetaan.

– Kompassia heilutellaan ja sitten mennään, Viljo selittää.

Hänellä on metsässä seuranaan pappansa Mauri Sinnelä, äitinsä Terhi Sinnelä ja 10-kuukautinen pikkuveljensä Hemmo, joka tarkkailee menoa äidin selässä kantorinkassa.

– Oikeastaan kompassi laitetaan kartalle niin, että reuna johtaa rastilta toiselle ja nuoli osoittaa menosuuntaan. Sitten keskiosaa väännetään näin, että kompassin keskiosan viivat ja nämä kartan pystysuorat viivat osoittavat samaan suuntaan, Terhi-äiti opastaa Viljolle lajin ensi askeleita. 

Käy ilmi, että samaan tapaan Mauri on aikoinaan opettanut tytärtään. Terhi on aloittanut suunnistamisen 8-vuotiaana, Mauri Suomusjärven Laperlan kylän muiden poikien kanssa 10-vuotiaana pojankoltiaisena.

Suunnistaja on valintojen edessä

Suunnistaminen siirtyy salolaisilla Sinnelöillä sukupolvelta toiselle. Terhi kuvailee, että hänen lapsuudenkodissaan karttoja, rastilippuja ja suunnistuspalkintoja oli joka pöydänkulmalla. Kyseessä tuntuu olevan elämäntapa, ei pelkkä harrastus.

Rastilippuja ei sijoiteta luonnoltaan haavoittuviin kohteisiin.

– Suunnistamisessa hienointa on metsän tarjoama kokonaiselämys: liikkuminen puiden, kivien, kasvien, metsän tuoksujen sekä linnunlaulun keskellä. On myös kiehtovaa päästä aina uusiin maastoihin, tutustumaan uusiin maailmoihin. Ja sitten tähän liittyy tietenkin myös se löytämisen riemu, kun hoksaa, missä rasti on, Terhi kuvailee.

Hän huomauttaa, että suunnistus tarjoaa hyvät puitteet vaikkapa perheen mukavalle yhdessäololle ulkona – eväitä unohtamatta. Toisaalta suunnistus sopii erinomaisesti myös tavoitteellisesta kilpaurheilusta kiinnostuneille.

– Kilpasuunnistus on äärimmäisen haastavaa. Hyvä juoksukunto ei takaa menestystä, sillä hyvin paljon riippuu tietenkin suunnistustaidoista ja reittivalinnoista. 

Lyhin reitti pisteestä A pisteeseen B ei välttämättä ole se järkevin ja nopein reitti. Päätöksiä pitää tehdä paljon ja nopeasti.

– Monet suunnistajat pitävät myös jälkipeleistä. Kilpailun jälkeen ratkaisujaan voisikin jossitella loputtomiin, Terhi naurahtaa.

Viestissä jännitys tiivistyy

Terhi on ehtinyt osallistua 19:ään Venlojen viestiin. Maurilla putki on vielä komeampi: tulevana kesänä hän juoksee peräti 49. Jukolan viestinsä, samoin kuin veljensä Reino Sinnelä

Sekä isä että tytär pitävät erityisesti viestijuoksuista.

– Viestit ovat äärimmäisen jännittäviä. Lisäksi niissä on itsellä aina ylimääräistä tsemppiä, kun ei tietenkään halua olla se, joka pilaa joukkueen suorituksen, Mauri kuvailee.

Hän huomauttaa, että muuten se kovin kilpailuvietti on jo laantunut. Tytär hymyilee siihen malliin, että hänellä saattaa olla toinen käsitys asiasta.

Terhi kertoo, että hän on parhaimmillaan juossut Venlojen viestin aloitusosuuden niin, että oli vaihtoon tullessaan sijaluvulla 153 – satojen suunnistajien joukossa. Mauri on juossut Jukolan viestissä kolme kertaa joukkueessa, joka on sijoittunut 25 joukkoon eli mitaleille.

Isä ja tytär ovat suunnistaneet kaikki kilpailunsa Suomusjärven Sisun väreissä. Mauri on toiminut seurassa myös monissa luottamustehtävissä.

Sekä isä että tytär ovat muutenkin varsin liikkuvia ihmisiä. Terhi on töissä Salon kaupungin liikuntatoimessa ja ohjaa muun muassa jumppia. Mauri työskentelee veljensä Reinon puutyöliikkeessä. Hänen vapaa-aikansa kuluu paitsi suunnistuksen myös esimerkiksi hiihdon parissa.

Nenä, pinko ja suppa – oletko kartalla?

Mauri Sinnelä tekee myös suunnistusratoja. Terhi kertoo, että isän tavaramerkki ovat nenärastit. Nenärasti on suunnistusslangia, jolla tarkoitetaan mäen ulokemaista kärkeä.

– Jostain syystä nenärastit ovat olleet minulle aina vaikeita löytää, Terhi naurahtaa.

Hän kertoo, että isä ei kuitenkaan harrasta pinkorasteja eli piilota rasteja erityisesti.

Kumarrumme tarkastelemaan suunnistuskarttaa. Viljokin tuntee jo äidin hienoisella avustuksella esimerkiksi kiven, ojan ja supan eli notkon merkin.

Suunnistuskartassa näkyvät selvästi paitsi niemet, notkot ja saarelmat myös Suomi-neidon pienemmätkin pöpeliköt ja siirtolohkareet.

– Karttoja täytyy pitää jatkuvasti ajan tasalla, sillä esimerkiksi metsätyöt ja metsän kasvu vaikuttavat maisemaan. Homma ei ole ihan halpaa, sillä karttaa tehtäessä metsässä pitää kävellä läpi jokainen neliömetri, Mauri kuvailee.

Yhteistyötä metsänomistajien kanssa

Mauri Sinnelä muistuttaa suunnistajien ja metsänomistajien välisen hyvän yhteistyön merkityksestä.

– Vaikka pienimuotoiseen suunnistustapahtumaan ei tarvita välttämättä lupia, tällöinkin kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä maanomistajaan. Tällä voi olla esimerkiksi toivomuksia alueista, vaikkapa vesakoista tai pelloista, joille tapahtumaa ei ulotettaisi. Rasteja ei laiteta myöskään luonnoltaan haavoittuviin kohteisiin, esimerkiksi tärkeille lintujen pesimäpaikoille tai alueille, joissa kasvaa harvinaisia kasveja. 

Kun tapahtumien koko kasvaa,
yhteistyön merkitys korostuu entisestään. Sinnelät ovat mukana järjestämässä tämän kevään FinnSpring-tapahtumaa, joka pidetään Kiikalassa huhtikuun viimeisenä viikonloppuna. Kyseessä on Jukolan ja Venlojen viestin jälkeen yksi Suomen suurimmista suunnistustapahtumista. Kilpailuun odotetaan tuhansia osallistujia.

– Massatapahtuman järjestämiseen tarvitaan todella paljon talkoohenkeä. Työlistalla ovat ratamestarin tehtävien lisäksi esimerkiksi paikoitukset, ravintolapalvelut, wc:t, pesupaikat, muksula, tulospalvelu ja monta muuta asiaa, Terhi kuvailee.

Matalan kynnyksen laji

Suunnistus on varsin edullinen harrastus. Metsäisessä maassa ei ole pulaa harrastuspaikoistakaan. 

– Tarvitaan vain kompassi, hyvät
ulkoiluvaatteet ja kengät. Kartan saa pientä korvausta vastaan tapahtumajärjestäjältä. Emitin, jolla rastit leimataan, voi niin ikään vuokrata järjestäjiltä, Terhi kertoo.

Kuntorasteille tarvitaan oma kompassi, kartan ja Emit-kortin saa maksua vastaan tapahtumajärjestäjältä.

– Kuntorasteille voi tulla, vaikka ei olisi yhtään suunnistuskokemusta. Järjestäjät varmasti neuvovat lajin alkeet ja ohjaavat kokeilemaan jollekin helpolle rastille, Mauri lisää.

Sinnelät arvioivat, että suunnistus on säilyttänyt suosionsa – väkeä riittää niin kuntorasteille kuin kilpailuihinkin. Lajin pariin kaivattaisiin kuitenkin nykyistä enemmän nuoria.

– Koululiikunnassa suunnistus on tainnut jäädä vähän muiden lajien varjoon. Perinteisesti kouluissa on myös suunnistettu syksyllä sateiseen aikaan. Harrastus kannattaisi aloittaa keväällä, kun luonto on houkuttelevimmillaan ja innostuneet voivat sitten kesän aikana osallistua iltarasteille, Terhi pohtii.

Kompassi vastaan gps

Maurin mielestä suunnistus on kansalaistaito, jonka jokaisen suomalaisen pitäisi hallita. Taidosta on hyötyä muun muassa marjastuksessa, sienestyksessä ja ylipäätään metsässä liikkuessa. Mutta joku saattaa nyt ajatella, että onhan meillä geepeeässät...

– Itse en menisi metsään vain gps:n kanssa. En luota, että tekniikka pelaa joka tilanteessa.

Toisaalta tekniikka on tullut myös suunnistuksen maailmaan. Emit-leimauslaitteet taltioivat esimerkiksi suunnistajien reittivalinnat ja ajat rastien välillä, mikä tuo uutta maustetta myös suunnistuksen jälkipeleihin.

Elektroninen Emit-kilpailukortti leimataan rastilla.

Lisäksi nuorempaa väkeä on houkuteltu lajin pariin selfie-suunnistuksen avulla. Siinä on tietenkin ideana ottaa jokaisella rastilla itsestään valokuva.

– Mikäs siinä, jos se tuo hienon lajin pariin uutta väkeä. Mutta selfie-suunnistus ei taida olla ihan minua varten. Olen vanhan liiton miehiä, Mauri Sinnelä naurahtaa.

Kymmenkuukautinen Hemmo Sinnelä heiluu ja hihkuu äitinsä kantorinkassa.

Selfie-suunnistusta tai sitä perinteisempää, ihan sama, metsään olisi kova hinku jo ihan omin jaloin.

Luontovaikutukset minimoidaan

Suurten suunnistuskilpailujen vaikutusta luontoon on tutkittu. Esimerkiksi Sipoon vuoden 1995 Jukolan viestin luontoselvityksessä todettiin, että kilpailu aiheutti suppealla alalla voimakasta kasvillisuuden ja maaperän kulumista, mutta luonto palautui varsin nopeasti ennalleen.

Tutkimuksessa korostettiin myös ratamestarin roolia: rata oli laadittu niin, että siihen ei kuulunut herkimpiä luontotyyppejä, kuten kosteikkoja, lehtoja tai puronrantoja. Selvityksen mukaan rehevät puolukka- ja mustikkatyypin metsät sietävät kulutusta huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi kosteikot tai vaikkapa jyrkät kalliot ja metsärinteet.

Kuntorasteille?

Suunnistusliiton kalenteriin osoitteessa kunto.suunnistus.fi on listattu kuntorastitapahtumia ympäri Suomen.

 

 

 

 

 

 

Share/Save

Metsä siirtyi suvussa seuraaville

Harri ja Paula Viilo ovat ostaneet metsämaata ja peltoa vanhemmiltaan. Metsätilan sukupolvenvaihdosta kannattaa suunnitella ajoissa. Vaihtoehtoja siihen on useita, ja ammattilaisilta saa apua.

Avoin metsävaratieto tuo uutta metsäalalle

Avoin metsävaratieto tuo uutta metsäalalle

Yksityismetsistä kerätyt metsävaratiedot tulivat julkisiksi alkuvuodesta. Avoimen metsätiedon pohjalta on syntynyt uusia sovelluksia, joista on hyötyä puunostajille ja metsänomistajille.

Perhe lomailee ekohirsitalossa

Perhe lomailee ekohirsitalossa

Perinteiset hirsirakennukset kiinnostavat jälleen. Erityisesti loma-asuntoja valmistetaan paljon hirrestä.

Puuta sähkö- ja vetyautojen tekniikkaan

Päästöongelmien kanssa painivassa autoteollisuudessa kysytään nyt kevyitä mutta vahvoja ja kierrätettäviä materiaaleja. Nanosellulle saattaa avautua maailmanlaajuisia markkinoita.

Mielenrauhaa metsäjoogasta

Mielenrauhaa metsäjoogasta

Puun runko antaa tukea, kun on tarkoitus nostaa jalkaa ja rentoutua. Metsäjooga sopii hyvin suomalaiselle mielelle. 

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?