Eri-ikäisrakenteiset hakkuut verkkaisesti liikkeelle

Vain harva metsänomistaja on ryhtynyt kasvattamaan metsiään eri-ikäisrakenteisen metsätalouden menetelmin. Syynä voi olla riskien pelko – tai tilastointivirhe.

 


7.1.2016 | Teksti Markku Remes, Suomen metsäkeskus | Kuvat -

Metsänomistajat ovat voineet jo kahden vuoden ajan hakata metsiään niin sanotun jatkuvan kasvatuksen eli eri-ikäisrakenteisen metsätalouden menetelmin. Menetelmä on herättänyt runsaasti keskustelua, mutta vuoden 2015 aikana vain 0,85 prosenttia hakkuiden pinta-alasta tehtiin eri-ikäisrakenteisen kasvatushakkuun menetelmin. Tieto perustuu metsänkäyttöilmoituksiin, jotka metsänomistajien on metsälain mukaan tehtävä hakkuista. 

Eri-ikäisrakenteisessa metsässä on eri-ikäisiä ja -kokoisia puita tai puuryhmiä. Jotta metsä on eri-ikäisrakenteinen, siinä tulee olla vähintään kolmen eri ikäluokan puustoa: järeää valtapuustoa, edellistä pienempää välikerroksen puustoa ja alikasvosta. Optimaalisessa eri-ikäisrakenteisessa metsikössä kasvaa jatkuvasti kaikkia puiden ikä- ja kokoluokkia. Suomalaisia metsiä on kuitenkin hakattu ja uudistettu vuosikymmeniä tasaikäisrakenteisen kasvatuksen keinoin, joten meillä on melko vähän valmiiksi eri-ikäisrakenteisia metsiä.

Jatkuvaa kasvatusta poimintahakkuilla ja pienaukoilla

Eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuissa pyritään siihen, että metsää ei tarvitse uudistaa. Hakkuut voidaan tehdä poiminta- tai pienaukkohakkuina tai näiden molempien yhdistelmänä. Poimintahakkuissa poistetaan ensin sairaat ja vioittuneet puut. Seuraavaksi hakataan pääosin valtapuita ja harvennetaan pienempiä puita yleensä 15–30 vuoden välein. Alikasvos pyritään säästämään hakkuissa. 

Poimintahakkuut soveltuvat parhaiten kuuselle, sillä valoa vaativat mänty ja koivu uudistuvat huonosti muun puuston varjossa, jolloin metsät ajan kuluessa muuttuvat kuusikoiksi.

Lisäksi käsittelyalueelle voidaan hakata pienaukkoja, jotka jätetään uudistumaan luontaisesti. Pienaukottamalla saadaan eri-ikäisrakenteiseen metsään kuusen ohella myös mäntyä ja lehtipuustoa. Pienaukot ovat yleensä halkaisijaltaan 30–50 metriä. Tätä suuremmat aukot ylittävät jo usein metsälain uudistamisvelvoitteen rajan, joka on 0,3 hehtaaria. 

Kaikkia metsiä ei kannata viljellä

Monelle tulee yllätyksenä se, että luonnon monimuotoisuus ei toteudu jatkuvassa kasvatuksessakaan, jos leimikkoa ei suunnitella huolellisesti. Hakkuut ovat kannattavia vain, jos poistuma on riittävä. Koska hakkuissa otetaan runsaasti suurimpia puita pois, pitää alueelle jättää säästöpuuryhmiä aivan kuten tasaikäisissäkin metsissä.

Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus tuottaa taloudellisesti parhaan tuloksen kohteilla, joiden metsänhoitoon ja uudistamiseen ei kannata sijoittaa paljon. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi vaikeasti korjattavat louhikkoiset metsät ja karuhkot suot. Soille syntyy kangasmaita useammin kasvatuskelpoista alikasvospuustoa, joka kannattaa hyödyntää ainakin vähäravinteisilla turvemailla. 

Monet metsänomistajat haluavat säilyttää joitakin alueita peitteisinä vaikkapa mökkitontin ympäristössä. Peitteistä metsätaloutta tarvitaan myös taajamametsissä, joissa on runsaasti ulkoilijoita. Poimintahakkuut vaativat metsäkoneenkuljettajalta suurta varovaisuutta ja ammattitaitoa. Koska korjuu on hidasta, ostajat maksavat puusta heikomman hinnan kuin perinteisillä menetelmillä korjatusta puusta. Puun tavanomaista hakkuutapaa alempi hinta on hyydyttänyt monen myyjän halun kokeilla jatkuvaa kasvatusta. 

Metsäammattilaiset varovaisia eri-ikäisrakenteen suhteen

Eri-ikäisrakenteisten metsien kasvatus on lähtenyt verkkaisesti liikkeelle, koska metsäammattilaiset suosittelevat sitä vielä melko vähän. Ammattilaiset ovat olleet menetelmän suhteen varovaisia, koska sen taloudellisesta kannattavuudesta on vielä vähän tutkittua tietoa. 

Yksi eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen suurimmista riskeistä on uudistumisen hitaus tai epäonnistuminen. Puuston tulee olla hakkuun jälkeen riittävän harvaa, että uutta taimiainesta syntyy alueelle. Toisaalta liian harvassa kasvavan puuston alle syntyy taimettumista haittaava heinikko. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksissa on voitu osoittaa, että keskimittaisen suomalaisen miehen mittaan varttuminen voi viedä varjossa kasvavalta kuuselta helposti 30 vuotta ja taimia voi silti olla alueella melko niukasti.

Vakavin riski metsikön tulevaisuudelle on kuitenkin juurikäävän lisääntyminen kuusikoissa ja männiköissä. Toistuvat hakkuut lisäävät merkittävästi juurikäävän riskiä, sillä ilmastonmuutoksen myötä kasvatushakkuita ei enää voida tehdä lumen aikaan. Jatkuva kasvatus ei sovi niihin metsiin, joiden puusto on juurikäävän saastuttama, koska sieni leviää juurien kautta elävistä puista seuraaviin puusukupolviin.

Jatkuva kasvatus on yleisintä Lapissa, missä sitä käytetään yli kahdessa prosentissa hakkuiden pinta-alasta. Lapissa puuston kiertoaika on muuhun maahan verrattuna pitkä, joten tietyillä alueilla luontainen uudistaminen on kannattavinta. Lapissa on myös kohtuullisen paljon helposti männylle luontaisesti taimettuvia alueita.

Markku Remes
Kirjoittaja on Suomen Metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija

Professorin kommentti: Jatkuva kasvatus on luultua yleisempää

Jatkuva kasvatus (saksaksi Dauerwald) ei ole sama asia kuin eri-ikäismetsätalous (Plenterwald). Eri-ikäismetsätalous on yksi jatkuvan kasvatuksen muoto. Jatkuvan kasvatuksen puki sanoiksi Alfred Möller satakunta vuotta sitten kirjassaan Der Dauerwaldgedanke. Kummankin menetelmän taloudellisesta kannattavuudesta ja optimaalisesta toteutustavasta on julkaistu kymmeniä tutkimuksia johtavissa metsätieteellisissä sarjoissa, suomalaisten tekeminäkin jo lähes 20.

Jatkuvassa kasvatuksessa pyritään hyvään pääoman tuottoon ja luontaiseen uudistumiseen. Siinä ei pyritä tasavälein toistuviin hakkuisiin tai tiettyyn metsän rakenteeseen. Menetelmä sopii kaikenlaisiin metsiin. Itse teetin jatkuvan kasvatuksen hakkuita tasaikäisissä männiköissä. Puunmyyntisuunnitelmassa hakkuu kulki metsän nuoremmassa osassa nimellä yläharvennus ja varttuneemmassa osassa nimellä suojuspuuhakkuu. Yläharvennus toteutettiin pienpuusto säästäen.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuukertymä on noin
100 m³/ha. Metsänomistajan saama tili on kolminkertainen alaharvennukseen verrattuna. Jäävän puuston suhteellinen arvokasvu on hyvä, minkä vuoksi metsäsijoittajat ovat ruvenneet suosimaan menetelmää. Yläharvennustyyppiset hakkuut ovat muutenkin nosteessa.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuu ei ole kasvatushakkuuta, vaan jokainen hakkuu on sekä kasvatus- että uudistushakkuu. Jos hakkuun haluaa tilastoihin jatkuvana kasvatuksena, on metsänkäyttöilmoituksessa tehtävä kaksi virhettä: hakkuu on merkittävä kasvatushakkuuksi (mitä se ei ole) ja hakkuutavaksi on merkittävä poiminta- tai pienaukkohakkuu (mitä se ei ole).

Timo Pukkala
Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori

Share/Save

Maalaisjärki ja sisu auttavat puuauton ratissa

Porilainen Sarah Lindahl nauttii isojen asfalttiteiden ja pienten metsäteiden vaihtelusta, kun puuauton kuljettajan työ vie kuormalta toiselle. Välillä yllättävät tilanteet vaativat kuskilta kekseliäisyyttä.

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Porilaiset Eeva Kalenoja ja Sergei Käki lahjoittivat lähimetsänsä suojeluun. Päätöksellä he halusivat kunnioittaa satavuotiasta Suomea ja sen luontoa.

Viihtyisä metsäpuutarha

Viihtyisä metsäpuutarha

Hyvässä metsäpuutarhassa on helppo liikkua ja se tarjoaa elämyksiä erilaisille vierailijoille. Lapsille voi olla seikkailumetsää, haaveilijoille ajatusten kukkulaa ja esteetikolle puroja ja lampia.

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Metsänomistajilla, alan ammattilaisilla, mökkiläisillä ja yrittäjillä voi olla hyvin erilainen käsitys kauniista maisemasta. Metsämaisema mieleiseksi -hanke levittää tietoutta maisemanvuokrauksesta, jossa osapuolet voivat sopia toivotusta metsänkäsittelystä.

Kirjanpainaja

Kirjanpainaja tuhoaa varttuneita kuusikoita

Kun kuusen rungolle ilmestyy ruskeita purukasoja, kannattaa metsänomistajan valpastua. Jäljet on saattanut jättää tuhoisa kaarnakuoriainen, kirjanpainaja. Millaisista otuksista oikeastaan on kyse? Entä voiko niiden iskuun mitenkään varautua?

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?