Kinttupolulla kuljetaan maanomistajien luvalla

Vihannin kinttupolut kulkevat kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden, lukuisien luonnon muovaamien nähtävyyksien ja useiden maanomistajien maiden kautta. Maanomistajilta on polkuun lupa, ja hieno reitti ansaitsee julkisuutta.


24.11.2016 | Teksti Risto Mulari | Kuvat Risto Mulari

Pohjois-Pohjanmaalla, Raahessa sijaitsevaa Vihannin Kinttupolku osoittautuu jo lyhyen taivalluksen jälkeen nimensä veroiseksi: täällä voi joutua hyppelemään mättäältä mättäälle sukat märkinä. 

Kinttupolku on linjattu pääosin vanhoille kulku-urille. Maastossa esimerkiksi joitakin ojitusalueita ei ole voitu kiertää, vaan ojien yli on rakennettu maastosta saaduista puista yksinkertaisia siltoja ylityksiä helpottamaan. Kinttupolkuja ei siis kannata verrata Metsähallituksen maille rakennettuihin reitteihin ja rakenteisiin.

Kinttupolkuun on lupa maanomistajilta

Kinttupolkua on yhteensä pitkä matka: reittiä on valmiina kaikkiaan noin 120 kilometriä. Näin pitkä matka kuljetaan väkisinkin usean maanomistajan maiden läpi. Pituudesta huolimatta Vihannin kinttupolkujen reiteistä on sovittu kaikkien maanomistajien kanssa.

– Polun alueella on valtava määrä maanomistajia. Heille kaikille postitettiin sopimuspohjat palautuskuorineen. Suurin osa sopimuksista palautui allekirjoitettuna parin viikon kuluessa, projektikoordinaattori Seija Jussinniemi kertoo.


Seija ja Pekka Jussinniemi ihastelevat talkoilla tehtyjä pitkospuita Hirvinevan reunalla.

Loppuihin maanomistajiin otettiin yhteyttä puhelimitse tai käytiin heidän kotonaan. Lopputulos oli se, että vain muutama reitin osa jouduttiin muuttamaan eri kohtaan maanomistajan kieltäydyttyä sopimuksesta. Sopimus on voimassa kunnes jompikumpi osapuolista irtisanoo sen.

Reittitoimitus helpottaa maanomistaja-asiaa

Suomessa on melko yleistä, että ulkoilureitti voi kulkea monen maanomistajan mailla. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ylläpitämän valtakunnallisen Lipas-paikkatietojärjestelmän mukaan reittejä on yhteensä noin 27 000 kilometriä. Luku saattaa sisältää joitakin päällekkäisyyksiä, mutta kertoo silti, että reittejä riittää.

Asiantuntijat suosittelevat tällaisen reitin vahvistamista niin sanotulla reittitoimituksella. Silloin Maanmittauslaitos tekee reittitoimituksen, reitti merkitään maastoon ja kartoille ja näin syntyy maanomistajaa sitova rasite. Tämä on tärkeää, sillä jos maanomistaja vaihtuu, reitti säilyy silti. Ulkoilulain mukaan maanomistaja saa käyttöoikeuden luovuttamisesta pienen korvauksen. Reitti voidaan lakkauttaa kunnan tai maanomistajan hakemuksesta ELY-keskuksen päätöksellä.

Jos on itse kiinnostunut tekemään reittiyhteistyötä maanomistajien kanssa, heidän yhteystietonsa saa pyytämällä esimerkiksi Suomen metsäkeskuksesta. Pyyntöä varten on tehty valmis yhteystietojen luovutuspyyntölomake.

Hirvinevalla autiotupia, laavuja ja kotia taukopaikkoina

Matkamme alkaa pienellä testivaelluksella Hirvinevan suoalueen ympäri. Reitti kulkee kohti Rasvakosken metsäkämppää, samoin kulkee Jussinniemen puhe.

– Hyvämaineinen, terve, mielellään luku- ja kirjoitustaitoinen mies sai 1800-luvun puolivälistä lähtien töitä Metsähallituksen metsänvartijana. Työtehtäviin kuului taistelu metsänvarkaita ja muita lainrikkojia vastaan. Työetuihin kuului metsästys- ja kalastusoikeus omassa piirissä. Pienen rahapalkan lisäksi metsänvartijan muihin etuihin kuului metsänvartijan torppa sekä kotitarvepuun otto.

Metsäkämpän lisäksi reitin varrella on muitakin taukopaikkoja: autiotupia, laavuja ja taukotupia.

Jos ajatellaan maisemia, on Hirvinevan Natura-ohjelmaan kuuluva laaja soidensuojelualue kiistatta yksi Vihannin kinttupolut -reitistön parhaista kohteista.

Hirvinevan kierto rivakasti kävellen on kestänyt tasan neljä tuntia pitäessämme lyhyitä taukoja. Matkaa on kertynyt noin 15 kilometriä.

Lasten kanssa meidän perheemme saisi varata saman reitin kulkemiseen kolme päivää.


Seija Jussinniemi, lintuasiantuntija Riku Rantala ja Pekka Jussinniemi asentavat Viiankankaan linnunlaulupolun opastetaulua.

Yö teltassa Lumijärven rannalla

Vihannin-retken voi venyttää helposti viikon vaellukseksi. Tällä kertaa minä pystytän telttani hirsirakenteisen laavun lähimaastoon pehmeään varvikkoon. Kokkailen iltapalaa kaasukeittimellä ja teen laavun tulisijaan myös pienen nuotion.

Saan iltaleiriini seuraa, kun kolmen hengen porukka jää kanssani makkaranpaistoon. Alpuan kylässä pitkään sahayrittäjänä työskennellyt yli 90-vuotias Ahti Verkasalo ja hänen poikansa ovat selvästi kiinnostuneet siitä, millä asialla minä olen. Kerron matkani syyn ja kuinka olen nauttinut päivästä Hirvinevalla.

Vaikka Verkasalot ovat paikkakuntalaisia, Vihannin kinttupolut ei ole heille tuttu hanke. Reitistö kaipaa edelleen tunnettuuden lisäämistä.

Kun miehet jatkavat matkaa, kömmin telttaan ja nukahdan nopeasti.


Hyvä on retkeilijän uinua teltassa puolukan ja mustikan varpujen päällä.

Vihannin kinttupolku on kokemisen arvoinen

Seuraavana päivänä ennen kotimatkaani tutustun Alpuan harjun maisemiin ja pistäydyn myös Lampinsaaren kaivoskylässä ja Vihannin taajaman länsipuolella sijaitsevalla Myllykosken laavulla.

Myllykosken laavulle johtava polun varrella on näyttäviä metsänhoitoa esitteleviä tauluja. Tauluissa on metsänomistajan kannalta tärkeitä asioita: muun muassa hakkuumenetelmien kirjo on kerrottu tyhjentävästi.

Parin päivän kokemusteni perusteella voin suositella Vihannin kinttupolut -reitistöä kaikille retkeilystä kiinnostuneille. Reitti on hyvin maastoon merkitty, ja alueella on paljon nähtävää ja koettavaa.


Valkolehdokkia voi ihastella Pirnesojan liepeillä. Tätä hyvälle tuoksuvaa kukkaa ei saa kerätä, sillä kasvi on rauhoitettu.

Vihannin kinttupolut

  • Vihannin kylien yhteinen virkistysreitistö Vihannin kinttupolut -hanke alkoi tammikuussa 2012. Hanketta hallinnoi Alpuan kylätoimintayhdistys ja projektikoordinaattorina toimii Seija Jussinniemi.
  • Vanhat, olemassa olleet valmiit reitit loivat rungon.Reittien varsilla on jo valmiita mökkejä tai laavuja, myös uusia laavuja on rakennettu.
  • Reittejä on raivattu talkoovoimin. Valmista reittiä on yli 120 kilometriä.
  • Matkan varrella on taukopaikkoja noin 5–10 kilometrin välein. Yöpymispaikkoja löytyy jokaisen kylän reiteiltä. Uusilla laavuilla on puuseet, ja kaikille pysähtymispaikoille tulevat yhtenäiset toiminta-ohjeet, jotka kertovat retkeilijän olevan Kinttupoluilla.
  • Suurella osalla reiteistä on talvisin mahdollista hiihtää perinteisellä tyylillä. Poluille pääsee jokaiselta Vihannin kylältä, ja isot infotaulut opastavat lähtöpisteillä.
  • Yhdysreitti Raaheen on suunnitteilla.
  • Nähtävyyksiä: Alpuan harju, Hirvineva, Lampinsaaren kaivoskylä. Reittien varsilla on runsaasti muun muassa peuranpyyntikuoppia, tervahautoja ja jäänteitä muinaisasumuksista. Reitistö kulkee pitkän matkaa myös vanhaa suolatietä pitkin.
  • Vihannin kinttupolut -hankkeen on rahoittanut Nouseva rannikkoseutu ry sekä Vihannin kylät.
  • Vihannin kinttupolkujen Facebook-sivuilta löytyy lisätietoja.

 

 

Share/Save

Maalaisjärki ja sisu auttavat puuauton ratissa

Porilainen Sarah Lindahl nauttii isojen asfalttiteiden ja pienten metsäteiden vaihtelusta, kun puuauton kuljettajan työ vie kuormalta toiselle. Välillä yllättävät tilanteet vaativat kuskilta kekseliäisyyttä.

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Porilaiset Eeva Kalenoja ja Sergei Käki lahjoittivat lähimetsänsä suojeluun. Päätöksellä he halusivat kunnioittaa satavuotiasta Suomea ja sen luontoa.

Viihtyisä metsäpuutarha

Viihtyisä metsäpuutarha

Hyvässä metsäpuutarhassa on helppo liikkua ja se tarjoaa elämyksiä erilaisille vierailijoille. Lapsille voi olla seikkailumetsää, haaveilijoille ajatusten kukkulaa ja esteetikolle puroja ja lampia.

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Metsänomistajilla, alan ammattilaisilla, mökkiläisillä ja yrittäjillä voi olla hyvin erilainen käsitys kauniista maisemasta. Metsämaisema mieleiseksi -hanke levittää tietoutta maisemanvuokrauksesta, jossa osapuolet voivat sopia toivotusta metsänkäsittelystä.

Kirjanpainaja

Kirjanpainaja tuhoaa varttuneita kuusikoita

Kun kuusen rungolle ilmestyy ruskeita purukasoja, kannattaa metsänomistajan valpastua. Jäljet on saattanut jättää tuhoisa kaarnakuoriainen, kirjanpainaja. Millaisista otuksista oikeastaan on kyse? Entä voiko niiden iskuun mitenkään varautua?

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?