Kulotus lisää monimuotoisuutta

Metsä hyötyy kulotuksesta. Kasvillisuuden hallitun polttamisen kautta edistetään metsän monimuotoisuutta sekä uudistumista. 


15.6.2015 | Teksti Alisa Kettunen | Kuvat Aino Ässämäki

Kulotus on vähentynyt valtavasti viime vuosikymmeninä. Kun 1950- ja 1960-luvuilla kulotusalue saattoi olla vuodessa jopa
35 000 hehtaaria, nykyään määrä jää alle tuhanteen hehtaariin vuosittain. Kulotuksesta on kuitenkin huomattavaa hyötyä metsän monimuotoisuuden ja uudistumisen kannalta.

Karkeasti jaettuna kulotusta on kahdenlaista: metsänhoidollisella kulotuksella pyritään ennen kaikkea parantamaan kasvupaikan ravinteiden tilaa tulevaa puustoa varten, kun taas luonnonhoidollisen kulotuksen keskeinen tavoite on saada aikaan lahopuuta ja palanutta puuta, joista moni uhanalainen laji on riippuvainen.

– Osa metsän piirteistä ja lajeista ovat metsäpalojen muovaamia. Nykyään metsäpalot sammutetaan talouden ja turvallisuuden vuoksi mahdollisimman tehokkaasti, eikä palanutta puuta ja metsäpaloista johtuvia ominaispiirteitä juurikaan enää ole, sanoo Metsäkeskuksen johtava luonnonhoidon asiantuntija Matti Seppälä.

Kulotus

Luonnonhoidollisesti kulotuksilla onkin ekologista merkitystä. Paahde-elinympäristöä kaipaavat esimerkiksi huhtakurjenpolvi ja muurahaissinisiipi, ja lukuisat hyönteiset tarvitsevat palanutta puuta elääkseen.

Kulotus vaatii suunnittelua

Kulotus on tarkkaa puuhaa ja vaatii huolellista suunnittelua, jotta se pysyy täysin hallinnassa ja vahingoilta vältytään.

– Kulotuksen suunnittelu aloitetaan viimeistään leimikon suunnittelun yhteydessä. Silloin katsotaan, että maapohja on sopiva ja kulotusalue on hyvällä paikalla, Metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes kertaa.

Kulotusta ei kannata lähteä tekemään liian reheville kasvupaikoille eikä toisaalta liian karullekaan alueelle; parhaiten kulotus sopii moreenimaiden tuoreille ja kuivahkoille kankaille. Usein kulotusalue pyritään pitämään ympyrän tai hevosenkengän muotoisena ja rajaamaan luontaisiin esteisiin, kuten teihin tai vesialueisiin. Kulotettavan alueen ei kannata olla 10 hehtaaria pienempi, jotta kulotus olisi taloudellisesti kannattavaa.

Kulotuksen voi toteuttaa oikeastaan milloin vain, mutta se ajoittuu usein loppukeväälle optimaalisten polttamisolosuhteiden vuoksi. Maasto ei saa olla liian kuiva, mutta ei myöskään liian kostea. Myös puuskittainen tuuli voi siirtää kulotuksen toiselle päivälle. Kulotuksesta on aina tehtävä ilmoitus pelastuslaitokselle.

Luonnonhoidollinen merkitys korostuu

Kesäkuun alussa voimaan astuneen kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain, Kemera-lain, myötä Metsäkeskus ei kuitenkaan enää tue metsänhoidollista kulotusta.

– Valtion tuki halutaan nyt suunnata nimenomaan luonnonhoidolliseen kulotukseen. Tukivarat ovat rajalliset, ja varat tulevat uuden hallitusohjelman myötä edelleen laskemaan, joten täytyy tarkkaan harkita kohteet, joihin valtion tukea myönnetään, Seppälä toteaa.

Kulotus

Metsänhoidollinen kulotus ei ole varsinkaan suuremmassa mittakaavassa enää kovin merkityksellistä, ja todennäköisesti tuen poistumisen seurauksena vähenee jatkossa selkeästi.

– Kulotus on tyyristä hommaa metsänomistajille. En usko, että tulevaisuudessa metsänomistajat ovat kovinkaan paljon omilla varoilla tekemässä kulotusta, arvioi Markku Remes.

Sen sijaan Remes uskoo luonnonhoidollisen kulotuksen lisääntyvän, sillä siihen voi edelleen hakea Kemera-tukea.

– Myös Metsähallitus on lisännyt viime vuosina luonnonhoidollista kulotusta, ja tietoisuus sen hyödyistä on lisääntynyt.

Sertifikaatit velvoittavat kulottamaan

Luonnonhoidollista merkitystä ja lajien monimuotoisuutta pyritään myös lisäämään metsäsertifiointijärjestelmillä, jotka edellyttävät tiettyä määrää kulotusta.

Noin 90 prosenttia metsänomistajista on sitoutunut PEFC-sertifikaattiin, jonka mukaan sertifiointialueella tulisi kulottaa vähintään yhtä laaja pinta-ala tai yhtä monta kohdetta kuin edellisenä viitenä vuonna keskimäärin. Harvinaisemmassa FSC-sertifikaatissa painotetaan erityisesti ekologisia kysymyksiä, ja tavoitteena on, että tehtyjen kulotusten pinta-ala olisi vähintään kolme prosenttia suojelluista kohteista.

Tukea luonnonhoitohankkeisiin

Metsäkeskuksen hankehakumenettelyn tavoitteena on löytää tekijöitä sekä luonnonhoidon töiden toimenpidesuunnitteluun että niiden toteuttamiseen. Metsäkeskus järjestää vuosittain enintään kolme hankehakua, joissa asetetaan haettavaksi toteutettavia luonnonhoitohankkeita tietylle alueelle rajattuina.

Uusi Kemera-laki astui voimaan 1.6.2015, ja Metsäkeskuksen julkiset palvelut suunnittelee parhaillaan alueellisia Kemera-lain 20 §:n mukaisia luonnonhoitohankekokonaisuuksia, joihin myös luonnonhoidollinen kulotus kuuluu.

Luonnonhoitohankkeiden hankehaku Metsäkeskuksen sivuilla.

Share/Save

Maalaisjärki ja sisu auttavat puuauton ratissa

Porilainen Sarah Lindahl nauttii isojen asfalttiteiden ja pienten metsäteiden vaihtelusta, kun puuauton kuljettajan työ vie kuormalta toiselle. Välillä yllättävät tilanteet vaativat kuskilta kekseliäisyyttä.

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Porilaiset Eeva Kalenoja ja Sergei Käki lahjoittivat lähimetsänsä suojeluun. Päätöksellä he halusivat kunnioittaa satavuotiasta Suomea ja sen luontoa.

Viihtyisä metsäpuutarha

Viihtyisä metsäpuutarha

Hyvässä metsäpuutarhassa on helppo liikkua ja se tarjoaa elämyksiä erilaisille vierailijoille. Lapsille voi olla seikkailumetsää, haaveilijoille ajatusten kukkulaa ja esteetikolle puroja ja lampia.

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Metsänomistajilla, alan ammattilaisilla, mökkiläisillä ja yrittäjillä voi olla hyvin erilainen käsitys kauniista maisemasta. Metsämaisema mieleiseksi -hanke levittää tietoutta maisemanvuokrauksesta, jossa osapuolet voivat sopia toivotusta metsänkäsittelystä.

Kirjanpainaja

Kirjanpainaja tuhoaa varttuneita kuusikoita

Kun kuusen rungolle ilmestyy ruskeita purukasoja, kannattaa metsänomistajan valpastua. Jäljet on saattanut jättää tuhoisa kaarnakuoriainen, kirjanpainaja. Millaisista otuksista oikeastaan on kyse? Entä voiko niiden iskuun mitenkään varautua?

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?