Metsä siirtyi suvussa seuraaville

Harri ja Paula Viilo ovat ostaneet metsämaata ja peltoa vanhemmiltaan. Metsätilan sukupolvenvaihdosta kannattaa suunnitella ajoissa. Vaihtoehtoja siihen on useita, ja ammattilaisilta saa apua.


Metsä siirtyi suvussa seuraaville

Harri ja Paula Viilo ovat ostaneet metsämaata ja peltoa vanhemmiltaan. Metsätilan sukupolvenvaihdosta kannattaa suunnitella ajoissa. Vaihtoehtoja siihen on useita, ja ammattilaisilta saa apua.

16.10.2018 | Teksti Outi Tehomaa | Kuvat Rami Marjamäki

Syyspäivä oli kuulas ja koivujen lehdissä jo hieman keltaista. Ikaalislaiset Harri ja Paula Viilo istuivat Paulan vanhempien puutarhassa ja vaihtoivat kuulumisia. Viime näkemästä oli vierähtänyt tovi.

Hieman ennen kotiinlähtöä puhe kääntyi metsätöihin. Paulan isä tuumaili hetken hiljaa ja kysyi sitten, haluaisivatko tytär ja vävy ottaa hänen metsätilansa hoitaakseen. Oma aika ja jaksaminen kun ei tahtonut enää riittää.

– Hän kysyi sitä ihan suoraan ja vastasin siihen yhtä suoraan, että kyllä se onnistuu. Olen metsäkoneurakoitsija ja olen vuosien mittaan käynyt niitä metsiä hakkaamassa ja harventamassa. Ehkä appiukolle oli siinä jonkinlainen luottamus syntynyt, Harri Viilo muistelee keskustelua.

Kun päätös omistajanvaihdoksesta oli tehty, asiat etenivät nopeasti. Parin viikon kuluttua keskustelusta appivanhempiensa kanssa Harri Viilo soitti tutulle metsäasiantuntijalle Matti Äijölle. He alkoivat punnita yhdessä eri vaihtoehtoja, miten sukupolvenvaihdos olisi järkevää toteuttaa.

– Vaihtoehtoina olivat lahja ja kauppa. Matti arvioi metsätilan arvon ja laski, että tilan ostaminen oli meille edullisempi vaihtoehto. Kauppoihin sitten päädyttiin, Viilo kertoo.


Metsässä oleskelu virkistää. Paula Viilo sekä lapset Peppi ja Ronja Viilo marjastavat ja retkeilevät usein yhdessä. Harri Viilo harrastaa metsästystä paikallisessa metsästysseurassa.

Veroasiat vaativat selvittelyä

Harri Viilo oli hankkinut vuosia aiemmin metsää ja peltoa omilta vanhemmiltaan, joten sukupolvenvaihdoksista oli jo aiempaa kokemusta. Jokainen omistuksenvaihdos on kuitenkin omanlaisensa.

Paulan isän 20 hehtaarin metsätilalla Ikaalisten Varpeessa oli runsaasti varttunutta kasvatusmetsää ja osa männiköstä oli ehtinyt järeytyä tukkimittaan. Pariskunta tuumasi, että ainakin osan tilakaupasta voisi rahoittaa myymällä puuta. Jos tila puolestaan olisi annettu heille lahjana, olisi arvokkaampi puusto nostanut maksettavan lahjaveron määrää.

Viilot maksoivat metsätilasta kauppahintaa yli 75 prosenttia tilan käyvästä arvosta, jolloin kauppa ei ollut verottajan silmissä lahjaluonteinen. Näin uusien omistajien ei tarvinnut maksaa kaupasta lahjaveroa, vaan heidän maksettavakseen jäi ainoastaan 4 prosentin varainsiirtovero.

– Käytiin pankissa laittamassa nimet papereihin alkuvuodesta, ja lainhuudot hoidettiin itse netin kautta. Pankissa annettiin ymmärtää, että tilan voisi maksaa myös pitkän ajan maksujärjestely­sopimuksella, mutta hoidimme sen nyt yhdessä erässä, Harri Viilo kertoo.

Viilot saivat metsätilakaupassa käyttöönsä myös merkittävän veroedun, metsävähennyksen. Metsävähennyksen turvin uudet metsänomistajat voivat vähentää tulevien puunmyyntitulojen verotuksesta euromäärän, joka on 60 prosenttia metsätilan hankintamenoista. Näihin hankintamenoihin voi laskea tilan ostohinnan lisäksi esimerkiksi lainhuudatuksesta tai tila-arviosta tulevat kulut.

– Veroasiat olivat se tärkein syy, miksi käännyimme ammattilaisen puoleen. Olisi ollut vaikeaa ottaa selvää kaikista näistä asioista itse vaikkapa netistä. Halusimme varmistaa, että verotuksessa ei tule mitään ikäviä yllätyksiä jälkikäteen, Paula Viilo sanoo.


Harri ja Paula Viilo haluavat, että suvun metsät säilyvät suvussa ja pysyvät hyvin hoidettuina. Se on heille kunnia-asia.

Metsätilat säilyvät usein suvussa

Suomessa noin 19 000 metsätilaa vaihtaa vuosittain omistajaa. Metsätilat siirtyvät suvussa seuraavalle omistajalle kaupalla, lahjana tai perintönä. Tiloja myydään myös suvun ulkopuolisille ostajille.

Omistajanvaihdoksista noin 40 prosenttia on sukulaiskauppoja. Noin 30 prosenttia tiloista siirtyy seuraavalle polvelle perintönä, 15 prosenttia lahjana ja loput tilakaupoilla ulkopuolisille.

– Määrät kertovat sen, että suuri osa metsätilojen omistuksesta menee sukuun. Tyypillistä on myös, että metsistä luovutaan vasta vanhemmalla iällä, eli noin 70-vuotiaina. Metsätilan jatkajat puolestaan ovat keskimäärin noin 55-vuotiaita, sanoo metsätilarakenteen asiantuntija Esa Lappalainen Suomen metsäkeskuksesta.

Lappalaisen mukaan metsätilan sukupolvenvaihdos täytyisi uskaltaa ottaa ajoissa puheeksi perheissä. Kun metsänomistaja ikääntyy, päätöksenteko vaikeutuu. Silloin käy helposti niin, että metsä siirtyy jälkipolville perintönä.

Perintöä parempi vaihtoehto olisi löytää suvusta ajoissa jatkaja, joka on valmis ottamaan metsät vastuulleen. Sen jälkeen voi alkaa haarukoida, mikä on paras tapa siirtää metsänomistus seuraavalle polvelle. Lappalaisen mukaan siihen ei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa patenttiratkaisua.

– Täytyy selvittää aina tapauskohtaisesti, millainen on luopujan ja jatkajan rahatilanne, onko metsätilalla myytävää puuta ja millaiset ovat veroseuraamukset. Useat metsäammattilaiset osaavat tehdä näitä laskelmia ja kertoa vaihtoehdoista, eli apua on kyllä tarjolla.

Lappalaisen mukaan omistusjärjestelyissä tulisi huomioida myös itse metsätila ja välttää sitä, että tila pilkotaan pienempiin osiin esimerkiksi useammalle lapselle.

– Kun metsätila pienenee, sen taloudellinen merkitys omistajalleen vähenee. Samalla helposti katoaa myös kiinnostus metsänhoitoon. Yritämme mieluummin neuvoa ja hakea vaihtoehtoa, että esimerkiksi yksi lapsista saisi metsän, toinen vaikka kesämökin ja kolmas jotain muuta omaisuutta.


Perheen nuorin poika Lauri Viilo opiskelee metsäkoneenkuljettajaksi oppisopimuksella. – Välillä saa oikein patistaa pois koneen hytistä, isä Harri Viilo sanoo.

Joskus jatkajaa ei löydy

Metsäomaisuuden sukupolvenvaihdosta on monessa perheessä vaikea ottaa puheeksi. Lappalainen on huomannut, että nuorempi polvi varoo loukkaamasta vanhempiaan.

– Ei haluta puhua asiasta, ettei näytettäisi ahneelta. Varotaan antamasta vaikutelmaa, että ollaan omaisuuden perässä, Lappalainen sanoo.

Osa varttuneista metsänomistajista kipuilee luopumisen kanssa, mutta suurella osalla olisi halua järjestää metsäasiat kuntoon ja siirtää omaisuutta ajoissa nuoremmille. Sukupolvenvaihdos lykkääntyy monessa tapauksessa myös siksi, että suvussa ei ole sopivaa jatkajaa.

– Nuoremmat ikäluokat saattavat asua kaupungissa, missä heillä on omat työnsä ja kiireensä. Vanhempien omistamasta metsätilasta on vieraannuttu, eikä siellä olla valmiita tekemään töitä.

– Jos sopivaa jatkajaa ei löydy, ei tilan myyminen ulkopuoliselle ole yhtään huono vaihtoehto. Metsätiloilla on tänä päivänä kysyntää, ja niistä maksetaan hyvää hintaa, Lappalainen muistuttaa.

Metsätilarakenteen asiantuntija on havainnut, että moni metsänomistaja on hyvin helpottunut, kun päätös luopumisesta on tehty ja omistusasiat hoidettu järjestykseen. Ikaalislaiset Viilot huomasivat saman.

– Isä on aina ollut sellainen, että hän haluaa ajoissa tehdä tuollaisia isoja ratkaisuja. Hänelle on tärkeää, että metsistä pidetään huolta. Uskon, että meidänkin perheestä aikanaan jatkaja löytyy, Paula Viilo sanoo.

Perheen 17-vuotias poika Lauri Viilo opiskelee parhaillaan metsäkoneenkuljettajaksi oppisopimuksella isänsä Harri Viilon yrityksessä. Myös toista vanhempaa poikaa kiinnostavat maa- ja metsätyöt.

– Pojista on meille iso apu, koska töitä riittää. Taas ensi talvena täytyy tehdä harvennuksia. Ei näillä metsillä rikastumaan pääse, mutta ne tuottavat kyllä meille elantoa hitaasti ja varmasti, Harri Viilo sanoo.

 

Näin metsätilan sukupolvenvaihdos etenee

1.Luopumispäätös

Metsätilan sukupolvenvaihdos lähtee liikkeelle metsänomistajan luopumispäätöksestä. Jos metsän omistaminen tuntuu rasitteelta, luopumispäätös tuo tilanteeseen helpotusta. Asiasta kannattaa keskustella avoimesti perheenjäsenten kesken ja selvittää, löytyisikö perheestä metsätilalle sopivaa jatkajaa.

2. Jatkajan valinta

Metsätilan jatkajalla täytyy olla innostusta ja oppimishalua. Aiempaa kokemusta metsänomistamisesta ei tarvitse olla. Esimerkiksi Metsäkeskus, paikalliset metsänhoitoyhdistykset, isot metsäfirmat ja monet metsäpalveluyrittäjät tarjoavat uusille metsänomistajille neuvontaa ja tukea alkumetreillä. Jos innokkaita jatkajia on useita, täytyy punnita, kenellä heistä on paras ammattitaito ja kiinnostus metsänhoitoon. Kuinka muita jatkajaehdokkaita tai perillisiä huomioidaan, että perheessä säilyy sopu?

3. Luovutustavan valinta

Metsätilan voi siirtää elinaikana seuraavalle omistajalle lahjana, lahjaluonteisena kauppana, sukulaiskauppana tai kauppana suvun ulkopuoliselle. Kuoleman jälkeen vaihtoehtoina ovat perintö testamentilla tai perimysjärjestyksen mukaan. Valinnassa kannattaa punnita omat ja jatkajan tavoitteet, halutaanko taloudellista turvaa eläkepäiviin vai siirtää varallisuutta lapsille? Metsätila olisi hyvä säilyttää yhtenä kokonaisuutena. Metsäalan asiantuntijat osaavat auttaa laskemaan eri vaihtoehtojen veroseuraamukset ja löytämään sopivimman luovutustavan.

4. Käytännön järjestelyt

Ennen sukupolvenvaihdoksen toimeenpanoa metsänomistajan on syytä hankkia ajantasaiset asiakirjat, kuten lainhuutotodistus, rasitustodistus, kiinteistörekisteriote, kartat ja tiedot kaavoituk­sesta. Nämä asiakirjat ja tila-arvio antavat tärkeää tietoa sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa. Metsätilakaupoissa laaditaan kauppakirja ja kaupat vahvistetaan. Sen jälkeen uusi omistaja hakee lainhuudot metsäkiinteistöön Maanmittauslaitokselta. Lahjoituksissa luopuja ja jatkaja allekirjoittavat lahjakirjan kaupanvahvistajan ollessa paikalla. Uusi omistaja hakee lainhuudot ja tekee lahjaveroilmoituksen Verohallinnolle.

Share/Save

Pakuria viljelemään

Terveysvaikutteisen pakurikäävän viljely on villinnyt suomalaiset metsänomistajat.

Kohti tavoitteiden mukaista metsänhoitoa

Annatko metsässäsi painoarvoa puunmyyntituloille, maisemalle, metsästykselle vai esimerkiksi virkistyskäytölle? Metsänkasvatusmenetelmän voi valita metsänomistajan tavoitteiden mukaan.

Viljaa ja vihanneksia riistalle

Pienet hirvieläimet ja peltokanalinnut kiittävät talveksi katetusta ruokapöydästä. Riistan talviruokinta pitää monen riistaeläimen kannan elinvoimaisena.

Avoin metsävaratieto tuo uutta metsäalalle

Avoin metsävaratieto tuo uutta metsäalalle

Yksityismetsistä kerätyt metsävaratiedot tulivat julkisiksi alkuvuodesta. Avoimen metsätiedon pohjalta on syntynyt uusia sovelluksia, joista on hyötyä puunostajille ja metsänomistajille.

Perhe lomailee ekohirsitalossa

Perhe lomailee ekohirsitalossa

Perinteiset hirsirakennukset kiinnostavat jälleen. Erityisesti loma-asuntoja valmistetaan paljon hirrestä.

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?