Metsään syntynyt menninkäinen

Saimaalainen alkuasukas. Metsänainen. Luontoliikuttaja. Melontaopas. Metsätalousinsinööri. Luontotrainer. Opas Guide-Tiina.


21.11.2017 | Teksti Tuulevi Aschan | Kuvat Juuli Aschan

Kun Tiina Leinonen oli kymmenvuotias, hänen perheensä osti Anttolasta tontin talon rakennusta varten. Tiinan unessa näkemän valkoisen puutalokodin sijaan tontille kohosi lohkotiilitalo. Tiinan mielestä väri oli oikea, mutta materiaali täysin väärä.

– En saanut ilmaa sisällä, hän muistelee tuntemuksiaan.

Tyttö hiipi tyyny ja peitto kainalossa iltahämärässä puun juurelle nukkumaan. Aamulla vanhemmat tivasivat lapsen yöllistä olinpaikkaa. Kysymys tuntui Tiinasta oudolta, koska hänestä ulkona nukkuminen oli maailman luonnollisin asia. Lopulta isä osti nukkumapaikaksi matkailuinfon vanhan aitan.

– Vasta vanhempana tajusin, miksi isä pystytti aitan pihalle niin erikoiseen paikkaan. Hän pystyi työhuoneensa ikkunasta seuraamaan tekemisiäni.

Aikuisena Tiina suuntasi eräopasoppiin Lappiin ja asui Inarissa kaksi vuotta. Myöhemmin opashommat jatkuivat Kiilopäällä, Inarinjärvellä ja Kilpis­järvellä. Sittemmin hän opiskeli metsätalousinsinööriksi Evolla ja erikoistui metsien monikäyttöön. Opintojen jälkeen hän täydensi taitojaan metsä- ja luontoalan lisäkoulutuksilla. Ennen yrittäjäksi ryhtymistään Leinonen on työskennellyt metsien ja rantojen suojelu­ohjelmissa.


Lampaat Tyyne, Stiina, Kaunis Veera, Onni, Jallu ja Kalle pitävät Pienniemen pihapiirin siistinä. Ohi kulkiessaan ne saattavat syödä suihinsa herukkapensaan marjat tai noukkia mättäältä mustikoita.

Isomummon häälahja

Mikkelin Anttolassa asuvan Tiinan metsäelämä keskittyy Puumalan Hurissaloon. Siellä mutkaisen tien päässä, korkeiden kallioiden keskellä ikivanhalla asuinpaikalla on kymmenen hehtaarin perintötila, jossa Tiina pyörittää Pienniemen Taiga -luontokeskusta.

– Isomummo sai täältä häälahjaksi 30 hehtaaria maata. Minä perin siitä kolmanneksen.

Tiina suunnittelee tekevänsä Pienniemestä luontoliikunnan ja talviretkeilyn keskuksen. Luomu­matkailuideoihin lukeutuu myös leirikoulujen järjestäminen.

 1960-luvun lopulle saakka tilalla asui renki Laitinen perheineen. Sen jälkeen torpan pihapiiristä tuli Tiinan tädin kesäpaikka. Vielä 1970-luvullakaan tiluksille ei ollut tietä, vaan perille patikoitiin läheiseltä kantatieltä viiden kilometrin matka vanhoja metsäreittejä pitkin. Rehevinä kesinä polku lähes peittyi kasvuston alle.

 Pienniemen pihapiirissä on harmaa, ryhdikäs torppa. Tuvan ja kamarin välinen keittiö muutettiin porstuakamariksi muutaman vuoden takaisessa remontissa. Lämmitys hoituu kamarin uunilla ja tuvan leivinuunilla. Ruoanlaitto onnistuu vanhaan tapaan puuhellalla. Pihapiiristä löytyy vanha ranta­sauna, kota ja sivummalta uudempi hirsimökki. Pienniemessä mahtuu yöpymään retkihenkisesti 16 luontoihmistä.

– Mutta en minä mikään perinteinen mökkivuokraaja ole. Täällä majoittuvat luontoliikkujat ja ihmiset, joiden kanssa istun tulilla tai vaellan metsissä, tuumaa Tiina.

Työn alla on myös uusi pärekattoinen Pohjantähti-laavu, jossa isokin porukka mahtuu loikoilemaan kasvot taivasta kohti tähtiä ja tähdenlentoja bongaillen.

Torpan pihapiiriä Tiina Leinonen ennallistaa pitämällä siellä kesälampaita ja kaskeamalla pieniä alueita. Perinteisesti lähinotkot ovat olleet kaskimaita.

– Suunnittelen myös huhtakaskea. Siinä havumetsä kuivatetaan pystyyn ennen kaskenpolttoa, selvittää Tiina.

Työ ja harrastus metsässä

Opas Guide-Tiina -nimellä tunnettu yhden naisen yritys järjestää melonta- ja luontoretkipalveluita Saimaan alueella ja Lapissa. Pienniemessä Tiina voi toteuttaa kaikkea metsäosaamistaan. Talvella ryhmien kanssa syynätään sokkeloisia saarimaisemia ja syrjäisiä selkiä lumikenkäillen tai hiihtäen.

– Vien ihmiset jäiseen saaristoon. Kuutamon valossa Saimaan jäällä on ihan yhtä upeaa kuin Lapissa.

 Patikkamatkat suuntautuvat Anttolaan Neitvuorelle tai Pienniemessä viereisen Haukkovuoren reiteille. Repussa on usein eväät. Ohjelmaan saattaa kuulua myös metsältä tuoksuvan voima-amuletin valmistus.

– Miesten kanssa puhun vähemmän ja teen enemmän. Usein kävelemme tai melomme vaiti, kertoilee Tiina.


Tiina Leinonen muistuttaa ihmisen olevan osa luontoa. Siinä missä esi-isät osasivat kunnioittaa sitä sisäsyntyisesti, useimpien nykyihmisen on opeteltava kuuntelemaan, kuinka luonto puhuu.

Villiyrttejä ja metsävoimailua

Tiina Leinonen johdattaa ryhmät tutkimaan siirtolohkareita ja keräämään metsä- ja villiyrttejä. Luontokartoittajan opin käynyt Tiina tuntee tarkkaan metsä- ja järviluonnon kasvillisuuden: kasvit, villiyrtit, sienet, käävät. Kävijöille hän neuvoo parhaat kylpy-yrtit ja opastaa tunnistamaan niin mesiangervon kuin poimulehdenkin. Retken jälkeen nuotiolla haudutetaan yrttiteetä. Samalla tutkitaan kasvien, luonnon pienten taideteosten yksityiskohtia.

– Avotulella laitan ruokaa luomutarpeista ja paikallisesta kalasta, selvittää monitaitoinen luonto-opas.

Muikkua Tiina ostaa ammattikalastajalta ja Puumalan lohta kasvattajalta. Itse hän kalastaa muikkuverkoilla tai puisella mato-ongella.

Tiina harrastaa myös metsävoimailua.

– Sitä on halonhakkuu tai lammasaitojen rakentaminen, hän selvittää.

Aitahommissa apuna on kesälampaiden omistaja, ristiinalainen Matti Partio ja joukko talkoolaisia.

Tiina Leinonen on myös kilpaillut luonto­liikunnassa. Saavutuksiin kuuluvat kirkkovenesoudun ja erävaelluksen suomenmestaruuskulta. Luonto- ja eräelämässä kilpaileminen on kuitenkin vain sivujuonne. Tiina opettaa asiakkailleen sitä, mitä on kokemuksen kautta itse oppinut.

– Pienniemellä aloitan aamun melomalla. Se pitää kropan ryhdissä ja lataa aivot.

Anttolan kodissa aamurutiineihin kuuluu päivittäin metsäkiipeily.

Metsäriimu mukaan lahjaksi 

Torpasta löytyy korillinen päreille piirrettyjä riimusymboleja, metsäriimuja. Myynnissä niitä ei ole.

– Saatan minä semmoisen asiakkaalle lahjoittaa, hymyilee Tiina ja kertoo vuosi sitten vierailleista japanilaisista. Heidän kanssaan istuttiin tulilla tuntikausia. Tiina nosti jokaiselle symbolisen päreriimun.

– He painoivat päreet sydäntä vasten ihastuksissaan. Joku herkistyi kyyneliin. Pakkohan minun oli ne antaa muistoksi mukaan.

Nuotion äärellä, savun tuoksussa Tiina myös rummuttaa ja johdattelee metsäsuomalaisuuden äärelle kertomalla menneisyyden myyttisiä tarinoita luonnon kiertokulusta ja voimapaikoista. Niitä hän uskoo olleen kaikilla seuduilla.


Pienniemen Taiga on Hurissalon saaressa, jota ympäröivät Saimaan selät Luonteri, Lietvesi, Ruokovesi ja Louhivesi.

Puhallettava intiaanikanootti

Tiina Leinosen lapsuuteen kuuluivat metsäleikit, luistelu ja hiihto järven jäällä, souturetket ja uintimatkat. Kouluun hän kulki metsän halki kävellen, hiihtäen tai pyöräillen. Ensimmäisen kanoottinsa Tiina sai lapsena syntymäpäivälahjaksi. Sittemmin puhallettava intiaanikanootti on vaihtunut ammattikalustoon. Kesällä Tiina vuokraa kanootteja Anttolan satamassa, josta hän vie väkeä melomaan Saimaalle. Kerran Pienniemeen tuli pahasta skolioosista kärsivä asiakas, joka ei pystynyt kävelemään. Koska istuminen onnistui, Tiina auttoi asiakkaan kanoottiin ja vei vesille.

 Vettä Tiina ei ole koskaan arastellut. Kun hän viisivuotiaana molskahti Saimaaseen kaarnatikkuja uittaessaan, uimataidosta ei ollut tietoakaan.

– En edes säikähtänyt. Opin heti kellumaan ja pian sen jälkeen uimaan.

Tiina Leinosen vanhemmat suhtautuivat luontoon pelottelematta. Heillä oli luottamus siellä selviämiseen. Kaverit ja kyläläiset puolestaan ihmettelivät Tiinan rohkeutta kulkea pienestä pitäen kuutamoisessa metsässä.

– Kasvoin siihen, ettei luonnossa tarvitse arkailla mitään, hymyilee hyväntahtoista menninkäistä muistuttava Tiina.

Lue lisää Tiina Leinosesta tästä.

Hyötyä ja hyvää mieltä metsästä

  • metsäharrastuksista luontoliikunta: vaellus, hiihtäminen, lumikenkäily, patikointi, melonta, maastopyöräily, polkujuoksu, sauva­kävely, uinti, maastomaratonit
  • metsävoimailu: halonhakkuu ja metsä­työt, riukuaidan rakennus
  • villiyrttien keräily ja eräkokkaus
  • tähtien ja tähdenlentojen tarkkailu
  • luonnonkasvien ja eläinten tutkiminen, tunnistaminen ja havainnointi
  • eläinten talviruokinta
  • sienestys, marjastus
  • metsästys, kalastus, ravustus
  • luontovalokuvaus

100 vuotta jokamiehenoikeuksia

  • Jokamiehenoikeudet tarkoittavat kaikkien oikeutta käyttää luontoa ilman maanomistajan lupaa tai maksua. Maailman mittakaavassa harvinaiset oikeudet pohjautuvat tätä nykyä useampaan lakiin. Suomen jokamiehenoikeuksien taustalla on suomalainen kulttuuri ja vakiintunut tapa. Termin arvellaan juurtuneen käyttöön 1900-luvun alussa.
  • Oikeuksien ansiosta kaikki voivat liikkua luonnossa jalan, hiihtäen, pyöräillen tai ratsain. Myös oleskelu ja tilapäinen yöpyminen ovat luvallisia. Luonnonvaraisia marjoja ja sieniä saa kuka tahansa poimia. Onkia tai pilkkiä voi huoletta, mutta muuhun kalastukseen ja metsästykseen tarvitaan luvat. Veneily, uiminen ja jäällä liikkuminen kuuluvat myös oikeuksien piiriin. Eläimiä tai lintujen pesintää ei saa häiritä. Myös kotirauhaa tulee kunnioittaa.
  • Jäkälän, sammalen ja puun kerääminen kuuluvat kiellettyjen listalle. Tulenteko onnistuu vain maanomistajan luvalla tai sille erikseen varatulla paikalla. Samoin moottoriajoneuvolla liikkumiseen tarvitaan lupa maanomistajalta.

Lisätietoja jokamiehenoikeuksista löydät täältä.

 

Share/Save

Metsäinen juhlakakku

Leivo satavuotiaan Suomen metsien ja myös 100 vuotta täyttävän Metsäkeskuksen inspiroima, metsän makuinen juhlakakku.

Perintö- ja sijoitusmetsistä yhteismetsä

Olli ja Oskari Huttusen Timo-isä kuoli 2012. Veljekset ja heidän äitinsä Leena muodostavat kuolinpesän, jota he ovat nyt purkamassa. Kuolinpesän metsät on tarkoitus liittää perustettavaan yhteismetsään, johon tulevat myös veljesten metsäyhtymän tilat.

Riista viihtyy talousmetsässä

Riista viihtyy talousmetsässä

Riistan viihtymistä metsässä voi parantaa monella eri tavalla metsänhoitotöiden ja hakkuiden yhteydessä. Toimenpiteet tukevat myös metsän virkistyskäyttöä, maisemanhoitoa, vesiensuojelua, luonnon monimuotoisuutta ja varautumista metsätuhoihin.

Puu taipuu muotoihin

Ohuimmillaan alle puolen millimetrin paksuinen koivuvaneri on upea materiaali: taipuisa ja joustava, pinnaltaan satiininen ja saumaton.

Metsävaratietoa tarvitaan

Metsään.fi-palvelu ja tuttu ammattilainen auttavat metsän­omistaja Esko Lehtimäkeä metsä­töiden suunnittelussa. Kotimaan metsistä kerättyä tietoa on hyödynnetty jo sadan vuoden ajan.

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?