Metsäeskarissa luonto antaa oppivälineet

Kaatuneen kuusen runkoa pitkin vilistää haalariasuisia lapsia. Lapset tarttuvat oksanhankoihin ja pudottautuvat siitä sulaan lumeen. Kaatunut puu on esikoulun raja. – Toinen meidän raja on tuolla purolla, Eini Savolainen kertoo ja osoittaa kintaallaan kohti metsikköä.


15.3.2017 | Teksti Milla Bouquerel | Kuvat Jesse Karjalainen

Kuopiolaisen Länsi-Puijon päiväkodin metsäeskariryhmä Kotala viettää neljä päivää viikossa ulkona. 15 lasta on levittäytynyt vaaleapuisen, uudenkarhean kodan tuntumaan, jokainen omiin touhuihinsa.

– Täällä oppii omatoimisuutta. Itsestä ja kaverista huolehtimista, lastentarhanopettaja Kaki Pelo kertoo.

Juho Heikkinen kasaa lumiukkoa. Siitä puuttuu enää miekan virkaa toimittava, käteen sijoitettava oksa, muuten se on valmis.

– Ja nimi pitää keksiä, Heikkinen miettii ja istahtaa ihailemaan tuotostaan.

– Minusta on mukava olla koko päivä ulkona. Tykkään kiipeillä puuhun ja rakentaa lumiukkoja. Kaatunut puu on paras paikka täällä.

Luonnon terveysvaikutuksia on viime aikoina tutkittu laajasti. Metsäeskareita onkin perustettu Suomeen jo useita. Pelo oli mukana suunnittelemassa Kotalaa päiväkodinjohtaja Pia Viippolan kanssa. Eskari toimii nyt ensimmäistä kauttaan.

– Kyselyjä ryhmään pääsystä tulee Länsi-Puijon ja jopa kaupunkialueen ulkopuolelta, lastenhoitaja Jarno Ruuskanen kertoo.


Juho Heikkinen, Ilona Taavitsainen, Pihla Liukko, Sini Huurre ja Selma Hiidensilta nauttivat keväisestä lumesta lastenhoitaja Jarno Ruuskasen johdolla.

Metsässä lapset pysyvät terveinä 

Yksi tulevista eskarilaisista, Vilma Taavitsainen on tullut äitinsä Jaana Anttosen kanssa hakemaan Ilona-siskoa hoidosta.

– Tämä on ihan loistava juttu. Erilainen kokemus. Koulunpenkillä ehtii kyllä istua ihan riittävästi, Anttonen sanoo. Äiti kertoo Ilonan oppineen eskariaikanaan paljon kasveista ja eläimistä. – Uni tulee illalla hyvin ja terveenä ollaan oltu.

Tilastollisesti metsäeskareissa sairastetaan vähemmän. Kiinteä luontoyhteys karaisee immuunipuolustusta.

– Lapset ovat eskarin aikana kehittyneet karkeamotorisesti. Luontainen liikkuminen on huikeaa, Kaki Pelo kuvailee.

Metsäeskarissa noudatetaan samaa opetussuunnitelmaa kuin muissakin esikouluissa. Kotalaiset siirtyvät aamuisin puoli yhdeksältä lähtölaulun saattelemana metsään ja palaavat päiväkodille kahdelta iltapäivällä. Uuden opetussuunnitelman toiminnallisuus antaa ohjaajille vapaat kädet.


Dante Lehtisalo on metsäeskarilainen.

– Äskettäin opettelimme tilavuuksia ja pinta-alaa kokeilemalla montako lasta mahtuu liiteriin, Pelo kertoo. Oppiminen on vain mielikuvituksesta kiinni. Lasketaan askelia, käytetään luonnonmateriaaleja laskuvälineinä, tehdään ämpäreistä vaaka kuusenoksaan tai tutkitaan eläinten jälkiä ja opetellaan kädentaitoja.

Opettamisesta Pelo on tehnyt mahdollisimman luonnollista.

– Tykkään soluttautua leikkiin ja tuoda opetusta siihen mukaan. En oikein usko sellaiseen, että leikki keskeytetään ja sanotaan, että nyt alkaa oppiminen.


Lastentarhanopettaja Kaki Pelo rakentaa lumesta Ilona Taavitsaisen ja Pihla Liukon kanssa.

Luovuus lisääntyy ulkona

Kotalaiset ovat ottaneet metsäpaikan haltuunsa. Kodan ympärillä on lumesta rakennettuja asumuksia, ja puulajit on nimetty pienin nimikyltein. Joissakin puissa roikkuu sulista, oksista, kävyistä ja heinistä tehtyjä koristeita.

– Ne ovat linnuille ja oraville, Olivia Kuoksa kertoo.

Yhtenä päivänä viikossa, kun kotalaiset ovat sisätiloissa, kodalla käy toinen päiväkotiryhmä.

– Siitä lapset ovat vähän mustasukkaisia. Sanovat, että tämä on meidän kota. Meidän koti, Kaki Pelo kertoo.

Kuusen alla on Maxim Zaninin oma pesä. Siinä on lumivalliseinät ja avara katto. Poika makoilee lumessa ja katselee keskittyneesti taivaalle alimpien kuusenoksien heilahdellessa kevyesti pään yllä. 

– Lapsilla on avautunut näkö- ja havainnointikyky, Pelo kertoo. Alussa piti aina herätellä, että huomatkaa nyt ihmeessä nuo eläimenjäljet tai linnunlaulu.


Dante Lehtisalo pyörittelee lumiukon alaosaa.

– Mitäkö olen oppinut? No sahaamaan, vuolemaan ja poraamaan. Ja sitten olen oppinut, että miten tulee reikiä, Peetu Mäkäläinen kertoo ja haarukoi hyvällä halulla perunalaatikkoa kodan lämmössä. – Nimittäin sillä tavalla, kun laskee polviltaan mäkeä, Mäkäläinen jatkaa.

Lapset ovat asettuneet tulen ympärille ruokailemaan. Muoviset kuksat kolahtelevat penkkiin. Narulla roikkuu 15 paria sinisiä ja punaisia rukkasia. Ruoat kuljetetaan kodalle päiväkodilta puolen kilometrin päästä vuodenajasta riippuen joko ahkiolla tai maitokärryllä.

Syötyään lapset katoavat kodan ovesta omiin puuhiinsa. Joku lähtee hakemaan liiterin seinän reppurivistöstä kuivia vaihtorukkasia.

– Vaihtovaatetta täällä kuluu. Siihen on varauduttava, Pelo sanoo.

Ruokailua kodan lämmössä. Selma Hiidensilta ja Sini Huurre pohtivat, mitä tekevät ruuan jälkeen. 

Kuopion kaupunki kustansi metsäeskarilaisille Fjällrävenin reput. Reppuihin kuului myös varustelista vanhemmille. Lastenhoitaja Jarno Ruuskanen jää selvittelemään kodalle yhden eskarilaisen kiukunpuuskaa.

– Ihan samalla lailla se kiukku täällä iskee kuin muuallakin. Ei metsässä olo aina pelkkää herkkua ole, Ruuskanen hymyilee.

Pelo lähtee tutkimaan tyttöporukan kanssa keväistä puroa.

– Siellä se jo solisee lumen alla. 

Työskentely ulkona on lastentarhanopettajasta hienoa.

– Sisätiloissa on aina jotain keskeyttävää, ja laitteet vaativat oman huomionsa. Täällä tuntee iholla, miten luonto muuttuu eri vuodenaikoina ja saa olla lasten kanssa ihan eri tavalla läsnä, Kaki Pelo summaa.

Share/Save

Riista viihtyy talousmetsässä

Riista viihtyy talousmetsässä

Riistan viihtymistä metsässä voi parantaa monella eri tavalla metsänhoitotöiden ja hakkuiden yhteydessä. Toimenpiteet tukevat myös metsän virkistyskäyttöä, maisemanhoitoa, vesiensuojelua, luonnon monimuotoisuutta ja varautumista metsätuhoihin.

Puu taipuu muotoihin

Ohuimmillaan alle puolen millimetrin paksuinen koivuvaneri on upea materiaali: taipuisa ja joustava, pinnaltaan satiininen ja saumaton.

Metsävaratietoa tarvitaan

Metsään.fi-palvelu ja tuttu ammattilainen auttavat metsän­omistaja Esko Lehtimäkeä metsä­töiden suunnittelussa. Kotimaan metsistä kerättyä tietoa on hyödynnetty jo sadan vuoden ajan.

Puu vaihtaa omistajaa verkossa

Kuutio.fi-puukauppapalvelu avautui keväällä metsänomistajien käyttöön. Millä tavalla verkossa sovitaan puukaupoista? Entä miten palvelusta saa parhaan mahdollisen hyödyn irti? Suomen Puukauppa Oy:n toimitusjohtaja Aku Mäkelä kertoo vinkkinsä metsänomistajille.

Maalaisjärki ja sisu auttavat puuauton ratissa

Porilainen Sarah Lindahl nauttii isojen asfalttiteiden ja pienten metsäteiden vaihtelusta, kun puuauton kuljettajan työ vie kuormalta toiselle. Välillä yllättävät tilanteet vaativat kuskilta kekseliäisyyttä.

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?