Metsästä suoraan lautaselle

Raija ja Jouko Kivimetsä innostavat tuhansia suomalaisia poimimaan syötäviä herkkuja metsästä. Villivihanneksia löytyy niin metsistä kuin aukeiltakin mailta.


Metsästä suoraan lautaselle

Raija ja Jouko Kivimetsä innostavat tuhansia suomalaisia poimimaan syötäviä herkkuja metsästä. Villivihanneksia löytyy niin metsistä kuin aukeiltakin mailta.

17.4.2018 | Teksti Pi Mäkilä | Kuvat Erkki Makkonen ja Kivimetsien arkisto

Ketunleipää, voikukkaa, männyn- ja kuusenkerkkiä, pihlajaa, poimulehtiä, nokkosta. Espoolainen villiyrtti- ja hyvinvointikouluttaja, tietokirjailija Raija Kivimetsä luettelee metsän antimia, jotka kelpaavat lautaselle läpi vuoden.

– Metsässä on valtavasti syötävää. Esimerkiksi männyn- ja kuusenkerkät toimivat yrtteinä ja mausteina, ja niistä voi hauduttaa teetä ja valmistaa maukkaita siirappeja. Pihlajansilmut ja kevään ensimmäiset nuoret lehdet sopivat sekä jogurtin sekaan, jälkiruokiin että salaattiin. Ketunleivällä voi korvata sitruunan ruoanlaitossa, mutta se sopii ihan sellaisenaan leivän päälle. Siitä saa myös todella maukasta pestoa. Hakkuuaukioilta löytyvät nuoret maitohorsman versot ovat kuin parsaa, jotka maistuvat herkulliselta höyrytettyinä voin ja sormisuolan kera.

Kivimetsällä on vuosikymmenten kokemus villivihannesten käytöstä. Hän on kouluttanut tuhansia suomalaisia villiyrttien keräämisen ja käytön, eli hortoilun saloihin. Hortoilu tulee kreikan kielen horta-sanasta ja se tarkoittaa kaikkea villiä, kasviperäistä syötävää.

Männyn ja kuusenkerkät toimivat yrtteinä, mausteina, teenä ja siirappina.

Männyn- ja kuusenkerkät toimivat yrtteinä, mausteina, teenä ja siirappina.

Kivimetsälle ja lukuisille muille suomalaisille metsä on valtava aarreaitta, jossa on satoja, ellei tuhansia syötäväksi kelpaavia ja maukkaita kasveja. Hän huomauttaa, että metsään ei silti pidä rynnätä suin päin ruuanhakuun.

– Hortoiluun pätevät samat säännöt kuin sienestykseenkin. Sellaista, mitä ei tunnista, ei kannata kerätä. Luonnossa on paitsi todella hyviä ruokakasveja myös paljon myrkyllisiä kasveja. Syötävät kasvit täytyy osata tunnistaa ja erottaa myrkyllisistä.

Kivimetsä lisää, etteivät kaikki villivihannekset sovi kaikille. Villikasveille voi olla yhtä lailla allerginen kuin viljellyille kasveille.

– Esimerkiksi ketunleipä sisältää oksaalihappoa, joka tuo hapokkuutta ruokaan. Oksaalihappo ei sovi henkilöille, joilla on munuaisvaivoja.

Ketunleipä sopii pestoon.

Ketunleipä sopii pestoon.

Opettele ensin, poimi sitten

Suurin osa villiyrteistä ja -vihanneksista kestää Kivimetsän mukaan pakastamista ja kuivaamista, joten luonnon tarjoamista herkuista voi nauttia myös talvella. Lisäksi kasveja voi säilöä öljyyn ja etikkaan.

– Yrttiöljy toimii mainiosti vaikka salaatinkastikkeena.

Kivimetsän oma suosikkikasvi on voikukka, joka taipuu häkellyttävän moneen.

– Voikukan kukkanuput, lehdet ja kukat ovat syötäviä, ja loppusyksystä kasvista voi käyttää myös juuren. Juuri toimii ruuanlaitossa muiden juuresten tapaan. Voikukan juurta käytettiin sota-aikana kahvinkorvikkeena, ja se sopii samaan käyttöön edelleen.

Kivimetsä valmistaa voikukanlehdistä ja kukkanupuista sekä munakkaita että muhennoksia. Nuput hän säilöö maustekurkkujen tapaan etikkaliemessä.

– Voikukka on todella helppokäyttöinen. Siitä voi tehdä salaattia ja sitä voi lisätä leivän päälle. Se on kuin rucolaa, mutta ilmaista. Lisäksi se kestää hyvin pakastamista.

Kivimetsä kertoo käyttävänsä villejä kasveja ruuanlaitossa myös oman hyvinvointinsa takia.

– Voikukka poistaa turvotusta ja laittaa vauhtia vatsan toimintaan. Voikukassa on paljon A-, B-, C- ja D-vitamiinia, rautaa ja kaliumia. Kasvissa on myös kalsiumia, fosforia, magnesiumia ja inuliinia.

Kivimetsä huomauttaa, että esimerkiksi pinaattia mainostetaan usein hyvänä raudan lähteenä, mutta nokkosessa rautaa on vielä enemmän.

– Pinaatti on hyvä, mutta nokkosessa rautaa on moninkertaisesti. Nokkonen on muutenkin helppo ja monikäyttöinen kasvi. Se tosin pitää muistaa ryöpätä nopeasti ennen käyttöä, sillä se voi sisältää paljon nitraatteja.

Raija ja Jouko Kivimetsä ovat kouluttaneet tuhansia suomalaisia hortoilun saloihin.

Raija ja Jouko Kivimetsä ovat kouluttaneet tuhansia suomalaisia hortoilun saloihin.

Superruokailmiö teki villiyrteistä trendiruokaa

Villiyrteistä on tullut muutamassa vuodessa koko kansan juttu. Huippukokkien loihtimilla lautasilla tarjoillaan jäkälää ja katajanmarjoja, ja villiyrttikirjat kuuluvat jokaisen trenditietoisen kotikokin kirjahyllyyn. Raija Kivimetsän ja hänen miehensä Jouko Kivimetsän perustamalla Hortoilu.fi-villiyrtti- ja vihannessivustolla on Facebookissa yli 25 000 seuraajaa ja lisää tulee joka viikko.

Kivimetsä itse on käyttänyt villiyrttejä aina.

– Keräsin jo lapsena vanhempieni kanssa villivihanneksia. Isäni oli erämies ja opetti meidät lapset rakastamaan luontoa ja keräämään sen antimia. Meillä oli oma saari Rääkkylän Haapasalmella. Niissä maisemissa kalastimme ja keräsimme luonnosta syötävää. Jo isoisäni oli kerännyt villiyrttejä kansanparannustarkoituksessa.

Kivimetsä tapasi miehensä parikymmentä vuotta sitten, ja harrastus sai pian uutta tuulta alleen.

– Jaoimme saman innostuksen ja keksimme, että voisimme viedä suomalaiset oikeasti luontoon ja kertoa tarkemmin meidän elämäntavastamme.

Kivimetsät perustivat blogin ja alkoivat järjestää villivihanneskursseja. Ensimmäinen Raija Kivimetsän kirjoittama villivihanneksista kertova kirja Villiinny villivihanneksiin ilmestyi vuonna 2005.

– Alussa hortoilu oli selvästi pienemmän piirin juttu. Kursseille osallistui lähinnä aiheesta muutenkin kiinnostuneita, vanhempia naisia. Superruoka-ajattelun myötä ilmiö on alkanut vetää puoleensa yhä enemmän kaikenikäisiä ihmisiä. Monelle on huima hetki oivaltaa, millainen ilmainen aarreaitta luonnosta löytyy.

Maitohorsmaa voi valmistaa kuten parsaa.

Maitohorsmaa voi valmistaa kuten parsaa.

Jokamiehenoikeudet auttavat hortoilijaa metsässä

Perinteisten jokamiehenoikeuksien ansiosta voimme nauttia maamme runsaista metsistä monin tavoin. Kivimetsä huomauttaa, että jokamiehenoikeuksista huolimatta ihan mitä tahansa ja missä tahansa ei voi keräillä kasveja.

– Jokamiehenoikeudet koskevat kaikkia maanpäällisiä kasveja, pois lukien varvut ja puiden antimet. Juuria ei saa keräillä ilman maanomistajan lupaa. Metsähallitukselta voi tosin nykyisin ostaa mobiililuvan, joka mahdollistaa puista keräilyn. Luonnonsuojelualueet ja toisten ihmisten pihapiirit eivät kuulu jokamiehenoikeuksien alle, joten näillä paikoilla ei voi kerätä mitään.

Kivimetsä painottaa, että hortoilijalla on vastuu toimia eettisesti.

– Kasvupaikkaa ei saa koskaan tyhjentää tyhjäksi. Hyvä nyrkkisääntö on, että samalta paikalta kerää maksimissaan viidesosan sadosta.

Kivimetsä kertoo tapauksesta, jossa liian innokkaat hortoilijat ovat tyhjentäneet koko alueen villiyrttikantaa niin paljon, että osa kasveista on kadonnut kokonaan alueelta.

 – Kallioimarteen juuressa on lakritsimainen maku, ja se on monen hortoilijan herkku. Se ei kuitenkaan lisäänny, jos sen kaikki juuret kerätään pois. Näin on valitettavasti käynyt osassa Helsingin Keskuspuistoa.

Siankärsämö sopii mausteeksi kalan ja riistan kanssa.

Siankärsämö sopii mausteeksi kalan ja riistan kanssa.

Kivimetsä muistuttaa, että kasvien keräilypaikkaa kannattaa pohtia muutenkin.

– Vanhojen tunkioiden päältä ei pidä keräillä, sillä maaperässä voi olla haitallisia aineita. Sama sääntö pätee, jos lähellä on teollisuutta.

Aivan metsäpolun varreltakaan ei ole järkevää keräillä syötävää.

– Suosittelisin menemään muutaman metrin päähän polusta. Luontopolun varrella ulkoilutetaan koiria, joten on turvallisempaa siirtyä koiranhihnan mitan verran kauemmas.

Paras hortoiluaika on pian taas käsillä. Kivimetsä odottaa jo pääsevänsä keräilemään ensimmäisiä versoja.

– Niissä on potku parhaimmillaan. Pihlajan lehdet ja silmut ovat kevään ensimmäisiä herkkuja. Niissä on hieman manteliliköörimäinen maku. Jos niitä uuttaa viinihapon kanssa, voi niistä saa herkullista kesäjuomaa. Pihlajan silmut sopivat syötäväksi myös ihan sellaisenaan vaikka jogurtin kanssa.

Kivimetsä muistuttaa, että hortoilua voi harrastaa pitkälle syksyyn saakka.

– Joskus olen kerännyt syötävää metsästä vielä joulukuun alussakin.

Raijan vinkit

Metsästä löytyy valtava määrä herkullista syötävää. Poimi lautaselle ainakin nämä.

  • Pihlajasta voidaan hyödyntää sekä silmut, lehdet että marjat. Pihlajan silmut toimivat niin salaatissa kuin jogurtin päällä että kesäisissä juomissa. Marjoista voi tehdä smoothieita tai hilloja.
  • Kuusen- ja männynkerkistä voi valmistaa lisukkeita, juomia ja makeaa siirappia.
  • Siankärsämö sopii mausteeksi kalan ja riistan kanssa, mutta se toimii myös teeyrttinä.
  • Kallioisessa metsässä kasvava ruoholaukka on ruohosipulia, joka sopii esimerkiksi keittoihin, munakkaisiin ja salaatteihin.
  • Lehmuksen nuoret lehdet ja kukat maistuvat kalan lisukkeena. Lehmuskukkatee on paitsi hyvänmakuista, myös hengitysteitä hellivää.
  • Haittakasviksi metsiin levinnyt kurtturuusu on kaunis ja herkullinen lisä salaatteihin ja jälkiruokiin. Kaikkien ruusulajikkeiden marjat ovat syötäviä.
  • Suolaheinät ja ketunleivät sisältävät paljon c-vitamiinia, ja ne sopivat muun muassa peston raaka-aineiksi. Kummatkin sisältävät oksaalihappoa, eivätkä siten sovi munuaisvaivaisille.
  • Myös esimerkiksi nokkonen, voikukka, apila ja vadelmanlehdet ovat syötäviä. Ne sopivat sekä teehen että salaatteihin. Varsinkin nokkonen ja voikukka ovat monikäyttöisiä. Ne sopivat niin lettuihin, keittoihin, leivontaan kuin muhennoksiin ja munakkaisiinkin.
Share/Save

Pakuria viljelemään

Terveysvaikutteisen pakurikäävän viljely on villinnyt suomalaiset metsänomistajat.

Kohti tavoitteiden mukaista metsänhoitoa

Annatko metsässäsi painoarvoa puunmyyntituloille, maisemalle, metsästykselle vai esimerkiksi virkistyskäytölle? Metsänkasvatusmenetelmän voi valita metsänomistajan tavoitteiden mukaan.

Viljaa ja vihanneksia riistalle

Pienet hirvieläimet ja peltokanalinnut kiittävät talveksi katetusta ruokapöydästä. Riistan talviruokinta pitää monen riistaeläimen kannan elinvoimaisena.

Metsä siirtyi suvussa seuraaville

Harri ja Paula Viilo ovat ostaneet metsämaata ja peltoa vanhemmiltaan. Metsätilan sukupolvenvaihdosta kannattaa suunnitella ajoissa. Vaihtoehtoja siihen on useita, ja ammattilaisilta saa apua.

Avoin metsävaratieto tuo uutta metsäalalle

Avoin metsävaratieto tuo uutta metsäalalle

Yksityismetsistä kerätyt metsävaratiedot tulivat julkisiksi alkuvuodesta. Avoimen metsätiedon pohjalta on syntynyt uusia sovelluksia, joista on hyötyä puunostajille ja metsänomistajille.

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?