Metsätalouden tutkimukselle on kysyntää

Antti Asikainen ottaa kernaasti kantaa biotalouteen, kasvavaan puun tarpeeseen, ilmastoasioihin, metsänhoitoon ja teknologiaan. Metsänomistajia hän kannustaa kasvattamaan hyvälaatuista järeää tukkipuuta oppikirjan mukaisesti.


Metsätalouden tutkimukselle on kysyntää

Antti Asikainen ottaa kernaasti kantaa biotalouteen, kasvavaan puun tarpeeseen, ilmastoasioihin, metsänhoitoon ja teknologiaan. Metsänomistajia hän kannustaa kasvattamaan hyvälaatuista järeää tukkipuuta oppikirjan mukaisesti.

8.5.2018 | Teksti Vesa Vainio | Kuvat Pekka Nieminen

Rääkkyläläisestä pienviljelijän pojasta, Antti Asikaisesta, ei tullutkaan käytännön metsänhoitajaa, vaikka hän kahdeksannella luokalla vahvasti niin ajatteli. Ylioppilaaksi vuonna 1984 kirjoitettuaan hän suuntasi metsätieteelliseen tiedekuntaan Joensuun yliopistoon ja jäi samalle kampukselle töihin 1900-luvun loppuvuosiksi useisiin eri tehtäviin.

Vuodesta 2001 lähtien paljasjalkainen pohjoiskarjalainen on toiminut Luonnonvarakeskuksessa tutkimusprofessorina ja ohjelmapäällikkönä. Monet kiinnostavat tutkimukset ovat saattaneet Asikaisen mielenkiintoisten metsätalouden aiheiden äärelle.

– Aika kauas perinteisistä metsänhoitajan hommista ovat työt vieneet, mutta erittäin antoisaa on ollut.

Asikainen on kokenut konkreettisesti, että tutkimukselle on kysyntää. Hän on saanut lähestyä ja tutkia alaa eri kantilta; muun muassa uusiutuva energia, biotalous sekä ilmasto- ja luonnonvara-asiat ovat vieneet hänet monenlaisiin tehtäviin eri rooleissa.

– Metsätaloudella on tarkoitus ja iso merkitys yhteiskunnan, energian ja ilmastotalouden kannalta.

Uusiutuvan energian huipulla

Pian sen jälkeen, kun Asikainen oli painanut tohtorin hatun päähänsä, hän pääsi kiinni sangen uraauurtavaan projektiin. Maailmanpankki rahoitti Latviassa Induforin johtamaa hanketta, jossa Asikainen pureutui yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa luomaan maan sahateollisuudelle sivutuotestrategiaa.

Sahat tuottivat kasoittain sahanpurua ja kuorta, jotka oli määrä jalostaa uusiutuvaksi energiaksi. Asikaisen mieleen on painunut eräs televisioon tehty haastattelu.

– Seisoin sahanpuruvuoren huipulla ja vakuutin, että tämä ei ole mikään ongelma, vaan suuri mahdollisuus. Siitä käynnistyi Latvian nousu yhdeksi uusiutuvan energian johtavaksi maaksi maailmassa.

Bioenergiaan ja puuohjelmaan liittyvä tutkimus oli aikanaan iso ponnistus Suomessa. Siitä lähti osaltaan metsäenergian kehitys nousuun, joka on johtanut nykyiseen noin kahdeksan miljoonan kuution vuosittaiseen metsähakkeen korjuumäärään.

Asikainen on nähnyt läheltä Suomen metsäresurssien ison kasvun 1980-luvulta tähän päivään. Kumulatiivinen noin 0,7 miljardin kuution kasvulisäys kertoo osaltaan, että metsiä on hoidettu hyvin ja mahdollisuuksia on. Teollisuuden ja ympäristöjärjestöjen vuoropuhelu on ollut tuloksekasta.

Männyn istutuksessa oltiin monen mielestä takavuosina välillä väärillä urilla, mutta nyt kemiallisen massateollisuuden kasvava männyn käyttö on nostanut mäntykuitupuunkin uudelleen arvoon. Metsien uudistaminen kuuselle ei sen sijaan saa häneltä ymmärrystä.

– Lämpenevä ilmasto kohtelee kaltoin erityisesti kuusta. Sorkkaeläinten ruokailutottumukset eivät ole riittävä peruste kuusen istuttamiselle kasvupaikoille, joissa se on erityisen herkkä esimerkiksi kuivuudelle.

– Metsätalous on jälleen hohdokas ala ja yksi kansantalouden vetureista, Antti Asikainen sanoo.

Reagointia muutoksiin ja riskeihin

Puun korjuun koneellistaminen ja muuttuminen ympärivuotiseksi ja ammattimaiseksi toiminnaksi niin, että tekijöiden terveys ja työturvallisuus paranevat merkittävästi, oli Asikaisen mielestä upeaa edistymistä puunhankintasektorilla.

– Olemme riistäneet tällä vuosituhannella Ruotsilta globaalin metsäteknologian ykköspaikan. Metsäsektorin merkitys, eri toimijoiden tiivis yhteistyö ja asioiden vieminen pitkäjänteisesti loppuun asti riittävillä resursseilla ovat menestystekijöitämme.

Kasvava puuntarve ja routarajan siirtyminen pohjoisemmas edellyttävät korjuukaluston kehittämistä ja työn tarkempaa suunnittelua maan kantavuuden ehdoilla. Nykyistä suurempi puskurivarastointi voi olla tarpeen.

Euroopan unionin syksyinen päätös hiilinieluista antaa Asikaisen mukaan Suomelle suhteellisen vapaat kädet lisätä hakkuita ilman, että syntyy laskennallista hiilivelkaa. Asikainen heitti aiemmin ilmoille puun tuontikortin siltä varalta, että vertailu olisi tapahtunut aiempaan tasoon. Päätöksen perusteella kortille ei ole käyttöä.

– Pariisin ilmastosopimuksessa metsä- ja peltomaan hiilinieluilla on keskeinen rooli. Se edellyttää metsän kasvua täystiheänä ja hyvää hoitoa ajallaan.

Metsätuhoihin liittyviin riskeihin, erityisesti kirjanpainajaan, Asikainen perää riittävän aikaista reagointia. Metsien ohjaaminen enemmän sekametsän suuntaan voisi olla tässä yksi keino. Metsien monimuotoisuuden suhteen hän on toiveikas.

– Lahopuiden määrä on kasvussa, mikä jatkuu, ja suojelualueita on perustettu hyvin. Metsien kunnollinen hoitaminen on tässäkin avainasemassa.

Uusia biotuotteita perinteisten ympärille

Biotaloudessa Asikainen kääntää katseen enemmän biotuotteisiin, sillä bioenergia ei ole kovin suosittua. Ylioptimistisille haaveille ei biotaloudessa tule olla sijaa.

– Biotalouden kasvun rajat tulee selvittää tutkimuksella, liikoja ei pidä luvata. Pitää muistaa, että fossiilitalous kulkee biotalouden rinnalla vielä vuosikymmeniä.

Sahatuotteet, sellu ja muut perinteiset ydintuotteet ovat Asikaisen mukaan niitä tuotteita, joiden ympärille uudet biotuotteet syntyvät. Hän käyttää termiä ”more is more” eli mitä enemmän vanhoja tuttuja tuotteita tehdään, sitä enemmän on sijaa uudenlaisille biotuotteille.

– Ydininvestoinnit syntyvät sinne, missä ovat laajimmat biomassavarat.

Globaali metsänkasvatus- ja uudistamisohjelma on lähtenyt Asikaisen mielestä jossakin määrin käyntiin. Siellä missä on rahaa, kuten Japanissa ja Etelä-Koreassa, ohjelmaa on pystytty viemään läpi. Huomion kohteena olevassa Afrikassa ongelmat kohdistuvat juuri pääomaan ja maanomistuksen epäselvyyksiin.

Metsänhoitoa muuttuvassa ilmastossa

Suomessa metsänomistajien ikääntyminen ja suuret hoitorästit ovat jatkuvana puheenaiheena. Hoidon järjestämiseen on Asikaisen näkemyksen mukaan tulossa isoja parannuksia erilaisten palvelusopimusten muodossa.

Kun pientä puuta on paljon tiheässä, se sitoo hiiltä. Asikainen kaipaa harvennushakkuisiin uusia teknologisia innovaatioita sekä erityisesti kiinnostusta hoitaa pitkälti kustannuskeskeinen asia kuntoon.

Metsänomistajia Asikainen kannustaa hoitamaan metsiään muuttuvassa ilmastossa ja kasvattamaan hyvälaatuista tukkipuuta pitkällä kasvuajalla.

– Järeä puu tarjoaa aina enemmän vaihtoehtoja. Välttäkää virheitä ja toimikaa oppikirjan mukaan, niin hyvä tulee – muuttuvassa ilmastossakin.

Kauhean hikistä hommaa

Antti Asikaisen isä oli pienviljelijä ja tilan työt tulivat pojalle jo pienenä tutuiksi, niin myös metsätyöt. Kesäajoilta hän muistaa puusavotat, kun he tekivät kaksimetristä kuitupölliä Uimaharjun tehtaalle. Metsän lannoitus mäntykankaalla on jäänyt niin ikään mieleen, se oli kylvövakalla tehtynä kauhean hikistä hommaa.

Isä omistaa metsää edelleen noin 30 hehtaaria. Asikaisella itsellään ei ole metsäomistusta, mutta isän metsässä tehtävät polttopuuhankinnat verestävät muistia. Kotikunnasta Joensuusta on sopiva matka kotitilan metsään Rääkkylään.

Asikaisen pojat hoitavat metsän raivausta, mutta myös metsäpalveluyritys on tehnyt metsänhoitoa.

Asikainen on alan miehenä ylpeä isänsä metsästä, joka on hyvin hoidettua, ajallaan harvennettua ja uudistettua talousmetsää.

Share/Save

Pakuria viljelemään

Terveysvaikutteisen pakurikäävän viljely on villinnyt suomalaiset metsänomistajat.

Kohti tavoitteiden mukaista metsänhoitoa

Annatko metsässäsi painoarvoa puunmyyntituloille, maisemalle, metsästykselle vai esimerkiksi virkistyskäytölle? Metsänkasvatusmenetelmän voi valita metsänomistajan tavoitteiden mukaan.

Viljaa ja vihanneksia riistalle

Pienet hirvieläimet ja peltokanalinnut kiittävät talveksi katetusta ruokapöydästä. Riistan talviruokinta pitää monen riistaeläimen kannan elinvoimaisena.

Metsä siirtyi suvussa seuraaville

Harri ja Paula Viilo ovat ostaneet metsämaata ja peltoa vanhemmiltaan. Metsätilan sukupolvenvaihdosta kannattaa suunnitella ajoissa. Vaihtoehtoja siihen on useita, ja ammattilaisilta saa apua.

Avoin metsävaratieto tuo uutta metsäalalle

Avoin metsävaratieto tuo uutta metsäalalle

Yksityismetsistä kerätyt metsävaratiedot tulivat julkisiksi alkuvuodesta. Avoimen metsätiedon pohjalta on syntynyt uusia sovelluksia, joista on hyötyä puunostajille ja metsänomistajille.

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?