Metsätila sukupolvelta toiselle

Metsätilan sukupolvenvaihdos onnistuu parhaiten silloin, kun vastaanottajalla on aito halu jatkaa suvun metsän hoitamista. 


Metsätila sukupolvelta toiselle

Metsätilan sukupolvenvaihdos onnistuu parhaiten silloin, kun vastaanottajalla on aito halu jatkaa suvun metsän hoitamista. 

8.4.2015 | Teksti Jussi Mustikkamaa | Kuvat Juha Harju

Kurikkalainen Maija-Liisa Nokso-Koivisto omisti kiinteistöyhtymän osakkaana yhdessä sisarustensa kanssa metsäpalstat Kauhavalla ja Lapualla. Ne olivat jääneet suvun perinnöksi Maija-Liisan isältä, metsä-työnjohtaja Lauri Kuoppalalta. Sisarusten ikääntyessä metsän omistus haluttiin säilyttää suvussa. Maija-Liisan poika, Jukka Nokso-Koivisto, oli halukas jatkamaan metsän omistamista.

– Isälleni metsät olivat kaikki kaikessa, se oli hänen työnsä, jota hän arvosti. Eläkkeelle jäätyään isä meni joka päivä moottori- tai raivaussahan kanssa hoitamaan metsää, Maija-Liisa kertoo.

Hyvin hoidetut ja kauniit metsätilat jäivät neljän tyttären yhteisomistukseen. Vuonna 2009 Maija-Liisa osti Lapuan metsäpalstan itselleen. Palstan omistusoikeus siirrettiin vuonna 2011 Maija-Liisan pojalle Jukalle lahjana. Lahjaveron osuus oli kohtuullinen, koska määräaikainen hallintaoikeus jäi Maija-Liisalle kymmeneksi vuodeksi.

Metsäkeskuksen Antti Pajula näyttää kartalta Jukka, Maija-Liisa ja Heikki Nokso-Koivistolle metsäpalstan rajoja.

Vuoden 2014 lopulla Maija-Liisa teki kaupat siskojensa kanssa ja osti itselleen Kauhavalla yhteisomistuksessa olleen metsän. Se lahjoitetaan Jukalle vuonna 2016.

Kauhavan metsäpalstan hallintaoikeus siirtyy suoraan Jukalle, jotta hän saa ottaa metsän hoidosta tulevat menot ja tulot heti omiin nimiinsä. Lapuan metsä saa odottaa hallintaoikeuden vaihtoa siksikin, että metsästä ei ole vielä liiemmin tarvetta hakata puita.

Metsät säilyivät suvussa

Maija-Liisa Nokso-Koiviston aviomies Heikki Nokso-Koivisto kertoo, että Lapuan ja Kauhavan metsät ovat tulleet myös hänelle tutuiksi. Kokonaispinta-alaltaan metsätilat ovat yhteensä 48 hehtaarin suuruiset. 

– Meitä oli neljä vävyä, joista kolme oli Etelä-Suomessa ja minä olin ainoa täällä maakunnassa, Heikki kertoo.

Heikki Nokso-Koivisto oppi työskentelemään metsässä jo omassa lapsuudenkodissaan.

– Yhteisomistuksen ja yhtymän asioiden hoitaminen tuli minun vastuulleni luonnollisesti, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan. 

Maija-Liisan isä oli metsän hoitamisessa hyvin aktiivinen vielä 80-vuotiaanakin. Heikki Nokso-Koivisto otti Lapuan ja Kauhavan metsien hoidosta vastuun vuosituhannen vaihteessa. 

Ensimmäinen sisarusten välinen kauppa tapahtui vuonna 2009. Yhtymän purkaminen alkoi vuonna 2014 siitä ajatuksesta, että omasta suvusta oli tiedossa jatkaja metsätilan omistajaksi ja hoitajaksi.

– Kaikille siskoille oli tärkeää, että isän työstä jää jäljelle jälki, Maija-Liisa sanoo.

Asiantuntijan neuvoista oli apua

Metsäkeskuksen metsätilarakenteen johtava asiantuntija Antti Pajula piti viime vuonna Kurikassa metsätilan sukupolvenvaihdokseen liittyvän luentoillan. Heikki Nokso-Koivisto oli kuuntelemassa tutustuakseen perheelleen ajankohtaiseen aiheeseen. 

– Juttelimme silloin Heikin kanssa aika paljon, ja Heikki laittoi minulle illan jälkeen sähköpostilla melkoisen kysymyspatteriston, Antti Pajula sanoo.

Näin alkoivat miesten väliset sähköpostien vaihtamiset ja puhelinkeskustelut.

– Antti toi selkeästi ilmi sen, mikä on järkevää, Heikki Nokso-Koivisto kertoo.

Selväksi kävi, että sukupolvenvaihdos kannattaa tehdä nyt, kun kaikki sisarukset ovat elossa. Jos olisi käynyt niin, että joku heistä olisi menehtynyt ja omistajuuteen olisi tullut perikunta, omistuksen siirtäminen olisi käynyt mutkikkaammaksi.

Espoossa asuva Jukka Nokso-Koivisto säilyttää metsänomistuksen kautta siteensä Etelä-Pohjanmaahan. 

Omistuksesta luopuminen oli sisaruksille haikea päätös. Kauhavan metsäpalstan keskellä on lapsuudesta tuttu eränkävijöiden mökkitontti, joka on edelleen kauhavalaisten ulkoilukäytössä, varsinkin talvis-aikaan idyllisenä hiihtomajana.

– Kaikilla oli tunneside metsään, Heikki Nokso-Koivisto sanoo.

Kaupan tekeminen oli sisarusten välillä kuitenkin verollisesti kannattavaa, koska takana oli yli kymmenen vuoden yhteisomistus. 

– He saivat kauppahinnan puhtaana käteen, Antti Pajula toteaa.

Ostaja, eli Maija-Liisa Nokso-Koivisto, sai käyttöönsä metsävähennyksen, joka helpottaa uuden omistajan puunmyynnin verotusta. Kun vuoden kuluttua omistuksen siirto tapahtuu puhtaana lahjana eteenpäin, myös metsävähennysoikeus siirtyy.

– Nyt Maija-Liisan pitää olla yhden täyden verovuoden ajan omistajana, Pajula muistuttaa.

– Yhtymäksi tekeminen on järkevämpää kuin kuolinpesänä pitäminen, mutta yhtymän pito kannattaa purkaa ajoissa, eli siinä vaiheessa, kun yhtymän jäsenet ovat siinä vielä aktiivisesti mukana, Heikki Nokso-Koivisto näkee.

Metsän omistamisesta yhteinen harrastus

Espoossa asuva Jukka Nokso-Koivisto ottaa mielellään vastuun suvun omistuksessa olleista metsäpalstoista. Metsän hoitaminen on Jukalle ja hänen Johanna-vaimolleen tuttua jo useamman vuoden ajalta. Ensimmäistä kertaa Jukka oli töissä äidin isän metsätilalla jo kymmenen vuoden ikäisenä. Metsänomistuksen kautta perheellä säilyy aito side Etelä-Pohjanmaahan. 

Nokso-Koivistojen metsäpalstat sijaitsevat Kauhavalla ja Lapualla.

– Ylpeänä otan vastaan metsää ja haluan jatkaa sitä työtä. Painotan sitä, että metsän hoitamisesta pitää saada myös jonkinlainen tuotto, Jukka Nokso-Koivisto sanoo.

Heikki Nokso-Koiviston mielestä sukupolvenvaihdoksessa oli tärkeää, että Jukalla on aito halu jatkaa metsän hoitoa ja omistamista. 

– Pyörä lähti pyörimään, kun Jukka sanoi, että hän on kiinnostunut, Heikki kertoo.

 

Metsäomaisuuden siirtäminen

  1. Kartoita kiinnostus. Haluavatko tulevat sukupolvet omistaa metsää?
  2. Määritä metsätilan arvo. Apuna on hyvä käyttää ulkopuolista ammattilaista.
  3. Varmista asiantuntijan kanssa verotukselliset kohdat ja sukupolvenvaihdoksen aikamääreet.
  4. Toteuta sukupolvenvaihdos ja laita asiat paperille. Maksa valtiolle verot sekä hae lainhuudot.

 

Metsätilan sukupolvenvaihdos on aina yksilöllinen

Metsäkeskuksen metsätilarakenteen johtava asiantuntija Antti Pajula kohtaa usein saman kysymyksen: mikä on se paras tapa vaihtaa metsätilan omistusta? Pajulan vastaus on yksiselitteinen, sillä kysymykseen on mahdoton vastata.

– Jokainen perhe ja jokaisen perheen tilanne on omanlaisensa, Pajula tietää.

Yleensä tilanne on se, että on olemassa luopuva taho, esimerkiksi puolisot, ja vastaanottava taho, eli usein omistajien jälkikasvu.

Perheiden lisäksi myös metsät ovat aina erilaisia: on puustoisia metsiä hyvine hakkuumahdollisuuksineen ja on metsiä, joissa hakkuumahdollisuudet ovat selvästi huonompia.

– Nämä kaikki tuovat sellaisen variaation, että jokainen tapaus pitää ottaa jokaisen omista lähtökohdista, Pajula toteaa.

Omistuksen siirtotapojen moninaisuus tuo erilaisia vaihtoehtoja omaisuuden siirtämisen verotuksen suhteen. Metsätilan sukupolvenvaihdos voi tapahtua puhtaan lahjan muodossa, lahjaluontoisena kauppana tai käyvän arvon mukaisena kauppana.

– Siirtoa koskevat tapahtuneen siirron muodon mukaan lahjaverosäännökset, luovutusvoittoverosäännökset, metsävähennyssäännökset ja vastikkeellisissa kaupoissa tulee aina varainsiirtovero, Pajula luettelee.

Sukupolvenvaihdoksessa on tärkeä huomioida verotus. Suositeltavaa on kääntyä asiantuntijan puoleen ainakin kaupanteon alkukartoituksessa.

– On vaikea sanoa etukäteen ihmisille, pitääkö mennä lahjana tai kauppana. Yksi tekijä on luopuvien metsänomistajien oma rahantarve. Toisilla on rahan tarvetta, toisilla on muuta omaisuutta niin paljon, että he eivät välttämättä tarvitse lisärahaa, Pajula kertoo.

Vastaanottavalla taholla täyden hinnan maksaminen voi olla kovan työn takana, esimerkiksi jos kyse on nuoresta asuntovelallisesta jälkikasvusta.

Sukupolvenvaihdoksen yksi kipukohta on suomalaisten metsänomistajien korkea ikä, eli omistamisesta ei haluta luopua ajoissa. Sukupolvenvaihdos tapahtuukin liian usein ilman suunnitelmaa tai tavoitetta omistajan kuoleman jälkeen.

Lisätietoja: www.metsakeskus.fi/metsatilan-omistajanvaihdos

Maija-Liisa Nokso-Koivistolle oli tärkeää, että hänen poikansa Jukka haluaa jatkaa metsän omistamista.

 

 

 

 

Share/Save

Siemen-talikakku pihalinnuille talveksi

Tarjoa pikkulinnuille monipuolista ravintoa koko pakkaskauden ajan aina maan sulamiseen saakka.

Puulla on iso tulevaisuus

Arkkitehti, tutkija ja Puuinfo Oy:n toimitusjohtaja Mikko Viljakainen haluaa asuntorakentamiseen kokonaisvaltaista muutosta. Lukuisat tekijät puhuvat puun puolesta.

Pakuria viljelemään

Terveysvaikutteisen pakurikäävän viljely on villinnyt suomalaiset metsänomistajat.

Kohti tavoitteiden mukaista metsänhoitoa

Annatko metsässäsi painoarvoa puunmyyntituloille, maisemalle, metsästykselle vai esimerkiksi virkistyskäytölle? Metsänkasvatusmenetelmän voi valita metsänomistajan tavoitteiden mukaan.

Viljaa ja vihanneksia riistalle

Pienet hirvieläimet ja peltokanalinnut kiittävät talveksi katetusta ruokapöydästä. Riistan talviruokinta pitää monen riistaeläimen kannan elinvoimaisena.

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?