Metsävaratieto auttaa päätöksenteossa

Metsään.fi-palvelun metsävaratieto auttaa metsänomistajaa tekemään päätöksiä. Töiden tarkka suunnittelu kannattaa kuitenkin tehdä maastossa. 


26.10.2015 | Teksti Aino Ässämäki | Kuvat Jesse Karjalainen

Moottorisaha kulkee huollettuna ja viilattuna Pekka Mönkkösen mukana takaisin työmaalle odottelemaan seuraavaa harvennusrupeamaa. Kohteena on noin kahdenkymmenen vuoden ikäinen lehtipuumetsikkö. Perässä kulkee Metsäkeskuksen metsäneuvoja Heidi Roivainen, joka on tullut katsomaan muutamia metsikkökuvioita Mönkkösen tilalla. Kuviot ovat sellaisia, joista ei kauko­kartoitusmenetelmin saada riittävän tarkkoja tietoja. 

Metsään.fi-palvelusta Mönkkönen oli huomannut, että kuviolla olisi kolme neljännestä rauduskoivua ja loput harmaa­leppää. Hän on palvelun antamasta arviosta eri mieltä. 

– Kyllä se on pikemminkin toisin päin, tuumii Mönkkönen.

Roivainen katselee kuviota metsä­ammattilaisen silmin ja on samaa mieltä. Toimenpide-ehdotus kuviolla on kuitenkin ollut oikea: nuoren metsän hoito. Sitä Mönkkönen on ryhtynyt jo tekemään koivua suosien. 

– Tässä on varmasti ollut lukumääräisesti enemmän leppää, Roivainen vahvistaa.

Metsään.fi-palvelun tiedot kerätään pääosin kaukokartoitusmenetelmin. Tämän tilan yli laserkeilauslento on tehty vuonna 2010. Lehtipuiden erottelu menetelmän avulla on vaikeaa, vaikka puiden tilavuus saadaan yleensä laskettua oikein.

Kuvio on jo metsävaratiedon keruun yhteydessä tarkastettu maastossa juuri lehtipuuvaltaisuuden vuoksi. Kaukokartoitustieto ja maastoarviointi ovat tarkkuudessa samaa luokkaa. Metsätiedot tilalla ovat muuten osuneet kohdalleen, mutta tämä kuvio on ollut hankala sekä koneelle että ihmiselle. 

Metsikkö on aikanaan uudistettu rauduskoivulle, ja se on ollut hoitamatta monta vuotta. Edelliset omistajat olivat jo varsin iäkkäitä. 

– Äkkiä se puusto tästä nyt lihoo, lohduttaa Roivainen katsellen hoikkia koivun runkoja. 

Mönkkönen on silti huolissaan mahdollisesta lumituhosta. 


Metsään.fi-palvelun avulla metsänomistaja Pekka Mönkkönen voi suunnitella metsätöitä kesämökin terassilla.

Asiantuntijalta apua päätöksiin

Lehtipuumetsikön viereinen kuvio on parimetrinen kuusen taimikko, josta Mönkkönen on poistanut lehtipuut raivaussahallaan. Myös tämä kuvio on pitänyt tarkastaa maastossa, koska laserkeilaus ei anna tarpeeksi luotettavia tietoja pienestä taimikosta. Metsään.fi-
palvelussa kuviolle on ehdotettu tälle vuodelle mekaanista perkausta, joka nyt on tehty valmiiksi. 

Roivainen pyörähtää neljämetrisen mittakepin kanssa edustavassa kohdassa ympäri ja laskee koealalle jäävät taimet. Niitä on yhdeksän, mikä tarkoittaa, että kuviolla on 1 800 pientä kuusta hehtaarilla. Se on täsmälleen metsänhoitosuositusten mukainen määrä.

– Minulle Metsään.fi-palvelu on varmistanut omia näkemyksiäni. Minulla on ollut oma ajatus tehtävistä töistä, mutta palvelusta on haettu sille vahvistusta, kertoo Mönkkönen.

Pääosin Mönkkösen ajatukset ovat olleet yhteneviä palvelun ehdotusten kanssa. Mönkkönen sanoo mielellään kuuntelevansa asiantuntijoita, vaikka kokemusta metsänomistamisesta ja metsänhoitotöistä on jo vuosien ajalta. Metsätalousyrittäjäkurssikin on käytynä. 

– Vaimo sanoi noin 15 vuotta sitten, että meidän Pekka menee nyt metsä­talousyrittäjäkurssille. Minä vähän vastustelin, mutta kyllä se meidän Pekka sinne sitten meni. Olen siitä vaimoa monesti kiitellyt, Mönkkönen kertoo hymyillen. 

Pekka Mönkkönen nimittää itseään kaupunkilaismetsänomistajaksi. Varsinaiselta ammatiltaan hän on rakennus­insinööri, ja hän asuu perheineen Toivalassa Kuopion kupeessa. Mönkkösen perheen metsät sijaitsevat pääosin Kuopion itäpuolella Vehmersalmella ja Tuusniemellä.

– Tulin metsänomistajaksi sattumalta. Kotipaikka oli jäänyt veljelleni, mutta hänen sairastuessaan tilan metsät päätyivät minulle 2000-luvun alussa, kertoo Mönkkönen aurinkoisella kesämökin terassilla. 

Sittemmin Mönkkönen on innostunut metsistä niin, että metsäpinta-ala on yli kaksinkertaistunut reiluun sataan hehtaariin.


Maastotietokone on tärkein työkalu metsävaratiedon keräämiseen maastotöissä ja Metsäkeskuksen tarkastuksissa.

– Enempää ei ehdi työn ohella hoitaa.

Mönkkönen tekee suuren osan metsätöistä itse. Hän raivaa taimikot ja tekee ensiharvennukset. Harvennuksilta puut myydään hankintakauppoina. 

– Velipoika sanoi minulle aikoinaan, että Pekka, sinulla kun on tuo peukalo kämmenen matemaattisessa keskipisteessä, niin älä hommaa traktoreita, kun et osaa niitä korjata, nauraa Mönkkönen.

Niinpä käytössä ovat  kaksi  moottori­sahaa, yksi raivaussaha, asianmukaiset turvavarusteet ja muut traktoria pienemmät metsätyövälineet, kuten pottiputki ja oksasaha. Puiden ajon tien varteen hoitaa yleensä paikallinen yrittäjä. Sopivan traktorimiehen löytäminen vaatii aina hiukan vaivannäköä ja verkostoja. 

Mökki sijaitsee Viitajärven rannassa muutaman kilometrin päässä kotitilasta.  Metsätöitä ahkerasti tekevälle se on korvaamaton tukikohta.

– Ei täällä mökillä varvasta järvessä uiteta. Töitä täällä tehdään, niin kauan kuin terveyttä piisaa.

Metsään.fi -palvelun ehdotus hyvä lähtökohta

Viimeisin hankittu metsätila on viidentoista hehtaarin palsta Vehmersalmella. Tuomipuro-nimiselle tilalle perustettiin metsäyhtymä, jossa ovat mukana Mönkkösen vaimo ja kaksi aikuista poikaa. Toiveena on, että pojatkin kiinnostuisivat metsänhoidosta.

– Teollisuudessa on tapana sitouttaa henkilökuntaa. Jos päästäisiin tekemään puukauppa ja olisi antaa molemmille muutama tonni, pojatkin törhäköityisivät, myhäilee Mönkkönen. 


Pekka Mönkkönen kuuntelee mielellään asiantuntijoita, vaikka hänellä on paljon kokemusta metsänomistamisesta ja metsänhoitotöistä.

Tällä tilalla oli paljon töitä. Sen kertoo myös metsävaratieto. Mönkkönen on hoitanut tilaa ahkerasti, ja niinpä kolme neljäsosaa ehdotetuista toimista on jo tehty.

Mönkkösen metsätilojen osalta Metsään.fi-palvelun tiedoissa on ollut korjaamistakin. Siksi hän ei pidä Metsäkeskuksen toimittamaa tietoa absoluuttisena totuutena.

– Ehdotus on hyvä lähtökohta. Luotan asiantuntijoiden neuvoihin, mutta teen itse päätökset. Kun kaikki kulkee oman kukkaron kautta, sitä miettii, mihin menee rahaa ja mistä sitä tulee.

Mitä mieltä tarkka metsänomistaja mahtaa olla Metsään.fi-palvelun tulo- ja menoarvioista?

– Tekisitkö itse tuon kuvion taimikonhoitotyön 400 eurolla? Mönkkönen kysäisee. 

Palvelun tarjoama hinta on alueen keskimääräinen metsänhoitotyön kustannus hehtaarille. Todellinen hinta määräytyy muun muassa sen mukaan, miten tiheä puusto kuviolla on. Mönkkösen tarkoittamalla alueella oli istutetun kuusen lisäksi reilusti pajua, mikä teki työstä tavallista hankalamman. Paju oli päässyt kasvamaan, koska alue oli vanhaa peltoa ja taimikon varhaishoito oli jäänyt tekemättä.

Metsänhoitotöiden hintaa ei siis kannata alkaa sopia pelkän Metsään.fi-palvelun tiedon varassa. Eikä puukauppojakaan. Mönkkönen tosin on tähän saakka tehnyt  pystykauppoja melko vähän.  Muutenkin puumarkkinat tuntuvat joskus toimivan hiukan erikoisesti. 

– Olen jakanut metsätiedot Metsään.fi-palvelussa alueen toimijoille. Sitten jäin vesi kielellä odottamaan tarjouksia. 

Toistaiseksi yhteydenottoja ei ole tullut vaivaksi asti. Päätehakkuitakin olisi nyt näköpiirissä, mutta puun hinta mietityttää Mönkköstä.

– Puumarkkinat ovat hyvin mielenkiintoiset. Toimin itse rakennusalalla, ja betonimarkkinat toimivat aivan eri tavalla. 

Metsänomistamisen hallinnollista puolta Mönkkönen pitää perin työläänä, vaikka tekeekin metsäveroilmoituksen itse. Täydellinen verkkometsäpalvelu pitäisi hänen mielestään sisällään myös kirjanpito-ominaisuuden.

Metsään.fi-palvelu on auttanut myös hallinnollisten asioiden hoitamisessa. Uuden metsänkäyttöilmoituksen Mönkkönen voi lähettää Metsäkeskukselle mukavasti kesämökin terassilta.

Kaukokartoitustieto vetää vertoja maastoinventoinnille

Metsään.fi-palvelussa julkaistava tieto kerätään pääosin kaukokartoitusmenetelmin. Tämä tarkoittaa, että kartoitettavat alueet ilmakuvataan ja laserkeilataan. Ilmakuvien avulla alue voidaan kuvioida eli jakaa metsä puustoltaan ja maapohjaltaan samankaltaisiin alueisiin, joiden hakkuita tai hoitotöitä voidaan yhdistää isommiksi kokonaisuuksiksi.

Laserkeilatuilla alueilla tehdään koealamittauksia, joiden avulla keilaustietoa voidaan tulkita. Keilaus­tietoja jalostetaan erilaisilla laskennoilla, joiden avulla voidaan tuottaa kuvioille puustotiedot ja toimenpide-ehdotukset. Valmiit tiedot ja ehdotukset julkaistaan Metsään.fi-palvelussa.

Kaukokartoitus ei tuota riittävän luotettavaa tietoa kaikille kuvioille. Osa kuvioista on tarkastettava maastossa, ja tätä sanotaan kohdennetuksi maastoinventoinniksi. Metsäkeskuksen metsäneuvojat käyvät mittaamassa esimerkiksi nuoria taimikoita. 

– Tulkintamenetelmä on vuosien saatossa kehittynyt, ja nykyisin tiedot ovat jo varsin käyttökelpoisia, sanoo metsä­tietopäällikkö Raito Paananen Metsäkeskuksesta. 

Aivan kohdalleen tiedot eivät kuitenkaan aina osu. Laserkeilaamalla saadaan melko tarkkaan arvioitua esimerkiksi puuston pohjapinta-ala ja tilavuus. Samoin pituus ja keskiläpimitta osuvat usein oikeaan. Iän ja runkoluvun määrittäminen on kuitenkin vaikeaa. Toisaalta myös ihmisen laatima arvio on aina arvio ja saattaa sisältää virheitä.

– Ne kohteet, jotka ovat hankalia laserkeilaimelle, ovat hankalia arvioitavia myös ihmiselle. Sellaisia ovat esimerkiksi hoitamattomat, aukkoiset ja epätasaiset metsiköt, sanoo Paananen. 

Vaikka puustotiedot eivät aina ole täysin oikein, toimen­pide-ehdotukset ovat useimmiten oikean suuntaisia. Ajatuksena on, että metsänomistaja voi miettiä, mistä kannattaisi lähteä etsimään sopivia hakkuukohteita tai missä olisi kiireisimmät hoitotyöt.

– Varsinainen hakkuun tai muun metsänhoidon suunnittelu vaatii useimmiten maastokäynnin, korostaa Paananen. 

Metsään.fi-palvelussa olevia tietoja päivitetään myös metsänkäyttöilmoitusten ja Kemera-hakemusten perusteella. Aikaa hakkuun toteuttamiseen metsänkäyttöilmoituksen jättämisen jälkeen on kolme vuotta. Tarkkaa hakkuuajankohtaa ei tiedetä, koska mitään erillistä hakkuuntoteutusilmoitusta ei vaadita. Siksi päätehakattava kuvio saattaa olla Metsään.fi-
palvelussa merkitty aukeaksi, vaikka siellä vielä humisisi satavuotias metsikkö.

Arvioinnin tarkkuuteen vaikuttavat myös kustannukset. 

–Nyt tehdään niin sanottua harvapulssikeilausta, eli laser­keilain lähettää suhteellisen harvaa signaalia arvioitavaan metsään. Entistä tiheämpi pulssi olisi tarkempi, mutta vastaavasti kalliimpi menetelmä, kertoo Paananen. 

Kustannustaso on kuitenkin jo laskenut, ja uusia menetelmiä kehitetään. Tulevaisuudessa keilausta ja muuta tiedon­keruuta voi olla mahdollista tehdä esimerkiksi metsäkoneista samalla, kun metsässä tehdään hakkuita. 

– Koko ajan pohdimme, miten toteutamme metsävaratiedon keruun ja päivityksen ensi vuosikymmenellä.

Metsävaratiedon keruun vaiheet

1. Ilmakuvaus ja laserkeilaus

2. Tarvittavat maasto-mittaukset

3. Puustotietojen ja toimenpide-ehdotusten laskenta

4. Julkaisu Metsään.fi-palvelussa

 

 

Share/Save

Maalaisjärki ja sisu auttavat puuauton ratissa

Porilainen Sarah Lindahl nauttii isojen asfalttiteiden ja pienten metsäteiden vaihtelusta, kun puuauton kuljettajan työ vie kuormalta toiselle. Välillä yllättävät tilanteet vaativat kuskilta kekseliäisyyttä.

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Porilaiset Eeva Kalenoja ja Sergei Käki lahjoittivat lähimetsänsä suojeluun. Päätöksellä he halusivat kunnioittaa satavuotiasta Suomea ja sen luontoa.

Viihtyisä metsäpuutarha

Viihtyisä metsäpuutarha

Hyvässä metsäpuutarhassa on helppo liikkua ja se tarjoaa elämyksiä erilaisille vierailijoille. Lapsille voi olla seikkailumetsää, haaveilijoille ajatusten kukkulaa ja esteetikolle puroja ja lampia.

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Metsänomistajilla, alan ammattilaisilla, mökkiläisillä ja yrittäjillä voi olla hyvin erilainen käsitys kauniista maisemasta. Metsämaisema mieleiseksi -hanke levittää tietoutta maisemanvuokrauksesta, jossa osapuolet voivat sopia toivotusta metsänkäsittelystä.

Kirjanpainaja

Kirjanpainaja tuhoaa varttuneita kuusikoita

Kun kuusen rungolle ilmestyy ruskeita purukasoja, kannattaa metsänomistajan valpastua. Jäljet on saattanut jättää tuhoisa kaarnakuoriainen, kirjanpainaja. Millaisista otuksista oikeastaan on kyse? Entä voiko niiden iskuun mitenkään varautua?

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?