Pienaukkohakkuut

Miten pienaukko määritellään ja mitä toimenpiteitä siihen liittyy?

V uoden alusta voimaan tulleissa metsälain muutoksissa vähennettiin kasvatushakkuita koskevaa sääntelyä. Jaksolliseen tasaikäisrakenteisen puuston kasvattamiseen tähtäävien hakkuutapojen lisäksi nyt ovat mahdollisia kasvatushakkuut, joissa pyritään eri-ikäisrakenteiseen puustoon.  Kasvatushakkuussa yritetään tällöin ensisijaisesti suurikokoista puustoa poistamalla parantaa jäljelle jäävien puiden kasvuolosuhteita ja ylläpitää tilannetta, jossa puuston uudistumista tapahtuu jatkuvasti hakkuussa syntyviin latvusaukkoihin.

Metsälain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen perusteluissa eri-ikäisrakenteisen puuston hakkuumenetelmät jaetaan poimintaluontoisiin hakkuisiin ja pienaukkohakkuisiin. Pienaukkohakkuulla käsiteltävällä alueella harvennetaan puustoa ja tehdään samalla pieniä avoimia alueita, joilla ei ole kasvatuskelpoista puustoa tai taimikkoa. Pienaukkojen tulee jakautua käsittelyalueelle tasaisesti ja niiden välialueilla on oltava kasvatuskelpoista puustoa niin paljon, että käsittelyalueella, johon sisältyvät sekä pienaukot että niiden välialueet, on kokonaisuutena arvioituna puustoa riittävästi. Puuston vähimmäismäärästä ja -laadusta säädetään metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä annetussa asetuksessa. Käsittelyalue, jolla pienaukkohakkuuta tehdään, on esitettävä metsänkäyttöilmoituksella, jolla ilmoitetaan suunnitellusta hakkuusta Metsäkeskukselle.

Pienaukon pinta-ala voi olla enintään 0,3 hehtaaria. Tätä suuremmat puunkorjuussa syntyvät avoimet alueet ovat uudistushakkuita, joihin liittyy metsälaissa säädetty puuston uudistamisvelvoite. Pienaukoilla uudistamisvelvollisuutta ei ole, mutta laissa ei luonnollisesti kielletäkään aktiivisia uudistamistoimenpiteitä, jos niitä halutaan tehdä. Varsinaisen uudistushakkuun lisäksi puuston uudistamisvelvollisuus syntyy myös kasvatushakkuussa, kun hakkuussa kasvamaan jätettävän puuston määrä ja laatu eivät täytä lain vähimmäisvaatimuksia. Jos puuston vähimmäismäärä alittuu käsittelyalueella, jolla tehdään pienaukkohakkuu, uudistamisvelvollisuus kohdistuu ensisijaisesti pienaukkoihin. Sen sijaan välialueiden puustoa voidaan kasvattaa edelleen, jos sen määrä ja laatu on riittävä.

Pienaukko lakkaa olemasta aukko, kun siihen muodostuu metsälaissa säädetty vakiintunut taimikko, jonka keskipituus on 0,5 metriä ja jonka kehittymistä muu kasvillisuus ei välittömästi uhkaa. Taimettunutta pienaukkoa voidaan tämän jälkeen laajentaa uudella pienaukolla esimerkiksi poistamalla alkuperäisen pienaukon laidoilta puustoa, jonka alle on jo syntynyt taimia. Aluetta, jolle vakiintunut taimikko on muodostunut, ei enää lasketa mukaan käsittelyalueeseen arvioitaessa puuston riittävyyttä uuden pienaukkohakkuun jälkeen.

Janne Uitamo
johtava metsälakiasiantuntija, OTM, MMM,
Metsäkeskus