Polkujuoksija hakeutuu vaativille metsäreiteille

Yhä useampi suuntaa juoksulenkkinsä metsäpoluille. Polkujuoksutapahtumiin osallistujat lasketaan tänä vuonna jo yli kymmenessätuhannessa.


5.4.2016 | Teksti Heikki Hamunen | Kuvat Harri Mäenpää

Perinteiset kyliä ja taloja yhdistävät polut ovat häviämässä Suomen metsistä. Kun karjakaan ei enää laidunna metsissä, polut uhkaavat kadota vähäisen käytön takia.

 Karjan sijasta metsäpoluilla näkee entistä useammin juoksijoita. 

– Vauhdin hurma keskellä metsää pienellä polulla tuntuu aivan erilaiselta kuin tasaisella tienpätkällä, sanoo kontiolahtelainen Tomi Ronkainen

Ronkainen aloitti juoksuharrastuksen muutama vuosi sitten. Kolmosdivisioonassa jalkapalloa pelannut mies ryhtyi juoksemaan ensin viiden kilometrin mittaisen työmatkansa. Ensimmäisen polkujuoksutapahtuman jälkeen innostus kasvoi. Jalkapallo jäi, ja nyt kolmen lapsen isä treenaa yli sadan kilometrin ultramatkoille. 


Hyvä otsalamppu pidentää polkujuoksukautta. Tehokkaimmissa lampuissa on virtalähteenä akku, joka kulkee taskussa tai takaraivolla.

Uusi vanha harrastus Alpeilta

Ennen 2000-lukua ei polkujuoksusta puhunut kukaan. Poluilla juostiin ilman että siitä sen kummemmin kohistiin. 

Alppimaisemista maahamme rantautunut polkujuoksu, trail running, on tuonut lajiin kaupallisuutta mutta avannut myös monen silmät: Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet nauttia juoksuharrastuksesta ja luonnosta samalla kertaa.

Mika Issakainen ja Jaakko Leppänen ovat Ronkaisen tavoin hurahtaneet juoksuun. He juoksevat viikossa 50–150 kilometriä. Leppänen on harrastanut koko ikänsä kestävyyslajeja. 

Miehet taittavat osan juoksulenkeistään poluilla, osan teillä ja juoksuradoilla.

– Keskikaupungilla on kiva käydä pikkulenkki kortteleita ympäri, vaikka aamulla. Viikonloppu on juhlahetki, kun pääsee mäkisiin ja vaihteleviin maastoihin. Luonto sytyttää, sanoo Joensuun keskustassa asuva Leppänen.  


Polkujuoksijan keho kiittää asfalttiin verrattuna pehmeämpää alustaa ja monipuolisia liikeratoja. 

Opettajana työskentelevälle Leppäselle metsässä liikkuminen on keino irrottautua arjesta. 

– Minuun vetoaa jo se, että pelkästään menee metsään. Se on helpoin tapa päästä toiseen maailmaan. 

Ronkainen on samoilla linjoilla. Kun tietotekniikan määrä muussa elämässä alkaa tuskastuttaa, metsässä löytää paremman yhteyden itseensä.  

– Metsien vehreys saa joka kesä hymyn suupieliin, ja kohtaamiset metsän eläinten kanssa tuovat kaupunkilaispojalle jännitystä treeniin, Ronkainen sanoo. 

Sukat saattavat kastua

Onko polkujuoksu samaa kuin maastojuoksu? Tähän kysymykseen juoksijat usein törmäävät. 

Maastojuoksutapahtumissa juostaan tyypillisesti alle 12 kilometrin matkoja ja radalla juostaan useampi kierros samaa reittiä. Maastojuoksukilpailuissa reitti kulkee pururadoilla sekä pelloilla, mutta polkujuoksijat hakevat mieluiten kapeita polkuja lähiluonnossa tai vaikka luonnon helmiä esittelevissä kansallispuistoissa. 

Suuret korkeuserot ja retkeilyreittien hyödyntäminen kuuluvat monen polkujuoksutapahtuman henkeen. Reitit voivat olla niin pitkiä, että niiden kulkemiseen tarvitaan yli vuorokausi. 

Mika Issakainenkin on löytänyt suosikkinsa vaativista maastoista. 

– Parhaat harjoittelulenkit ovat porukalla juostavat Herajärven kierros ja Kaltimon kierto, mies kertoo. 


Maastokenkien tärkeimpiä ominaisuuksia on pitävä pohja.

Joensuun pohjoispuolella sijaitsevat reitit tarjoavat kumpikin jylhiä vaaramaisemia ja korkeuseroja, jotka sopivat paikallisen ultrajuoksuseura Sisun jäsenelle. 

Leppänen ja seurakaveri Ronkainen lisäävät vettä myllyyn ja määrittelevät parasta juoksupolkua. 

– Vaihteleva. Juurakkoa, pitkospuita, suota. Ja märkää pitää ennen kaikkea olla jossakin vaiheessa, Leppänen naurahtaa. 

Kuulostaa monen korvaan hankalalta, mutta tätä kolmikkoa polun teknisyys houkuttaa. Liian helppoakaan polulla ei saa olla. 

Kilpailuihin tunkua

Polkujuoksu on tuonut juoksutapahtumiin paitsi uudenlaisia reittejä myös muita uusia piirteitä.

Moni tapahtuma on asettanut osallistujamäärälle katon, jota enempää juoksijoita ei starttiviivalle oteta. Jo ilmoittautuminen tapahtumiin voi olla kilpailua: jos et ilmoittaudu heti, paikat on saatettu myydä jo loppuun.

Ronkainen on osallistunut myös Alppien Mont Blancin poluilla juostavaan vuorijuoksuklassikkoon. Siellä osallistujat arvotaan suuren kysynnän takia. 

– Ilmoittautumisvaiheessa pitää olla hereillä, Ronkainen sanoo ja pitää arvontaa tasapuolisena ratkaisuna yli­kysyntätilanteessa. 

Mies kuitenkin muistuttaa, että paikka heltiää usein, vaikka ei ensimmäisellä kierroksella pääsisikään osallistuja­listalle. 


Juoksureppu tarjoaa tilaa juomalle, energialle, ensiaputarvikkeille ja taukotakille. 

– Varasijoiltakin pääsee hyvin vielä osallistumaan, kun peruutuspaikkoja tulee myyntiin lähempänä tapahtumaa. 

Toinen polkujuoksutapahtumien erikoisuus löytyy niiden taustalta. Aluksi tapahtumia eivät juuri järjestäneet perinteiset urheiluseurat, vaan ne kumpusivat innokkaiden ja uudella tavalla järjestäytyneiden harrastajien aktiivisuudesta. Polkujuoksijat kohtaavat tyypillisesti sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Helsinki Trail Running Clubin Facebook-yhteisössä on liki 3 000 jäsentä. 

– Suomessa on polkuja ja maastoja mielettömästi. On ihmeellistä, ettei meillä aiemmin ole ollut polkujuoksukulttuuria eikä ole nähty metsää puilta. Tilaa tapahtumille on, ja on todella hienoa, kuinka moni aiemmin juoksutapahtumista piittaamaton on löytänyt polkujuoksutapahtumista sen itselleen mieleisen, Jaakko Leppänen kuvaa kehitystä kymmenen vuoden aikana. 

Mitä mukaan polulle?

Uudet varusteet eivät ole polkujuoksussakaan pääasia, vaan tärkeintä on nauttia liikkumisesta. Sopivat varusteet kuitenkin tekevät harrastuksesta mieluisamman.

1. Juoksukengät
Polulle voi lähteä myös peruslenkkareilla. On kuitenkin hyvä muistaa, että juoksualustan pinta voi vaihtua jatkuvasti. Siksi polkujuoksuun sopivat parhaiten napakasti jalkaan istuvat kengät, joiden pohjakuviointi ja -materiaali on suunniteltu maastoon. Korkeapohjaisilla katukengillä nilkat ovat myös herkempiä muljahtelemaan. 

2. Pitkät housut tai sukat    
Kapeilla poluilla voivat risut ja pienet kaatumiset raapia ihoa. Sääriä voi suojata pitkillä housuilla, sukilla tai säärystimillä.

3. Reppu ja huoltotarvikkeet 
Etenkin pidemmillä retkillä selkään istuva reppu on hyvä kaveri. Siihen voi pakata energiaa, juomaa, ensiaputarvikkeita ja taukotakin. Puhelin on hyödyllinen apu, jos juoksulenkki ei etenekään suunnitellusti.  

4. Kartta
Yksi käyttää sähköistä karttaa kännykässä, toinen kantaa paperikarttaa ja kolmas ei hyödynnä kumpaakaan. Etenkin tuntemattomilla seuduilla kartta usein auttaa. Välillä on kuitenkin hyvä käydä kurkkaamassa myös polkuja, joita ei kartalla edes näy.

5. Seuraa  
Hyvin usein poluille lähdetään porukalla. Kimppakyydillä matkakustannukset jaetaan, lenkki etenee hyvässä seurassa kuin itsestään, ja apu on lähellä, jos matkanteko katkeaa.

Tapahtumia ympäri maan

Yksi poluilla juoksemisen parhaita piirteitä on, että polkuja on lähes kaikkialla. Maan kuuluisimmat tapahtumat järjestetään kansallispuistoissa, mutta polkuja löytyy usein heti kaupunkikeskustojen ulkopuolelta.  

Polkujuoksuharrastaja Tomi Ronkainenkin hämmästyi, kun näki lähiluonnon tarjonnan. 

– Alussa metsissä juoksentelu yllätti: vain kilometrin päästä kotoa löytyi pieniä polkuja, jotka johtivat lopulta hienoihin maisemiin ja keskelle suonsilmäkkeitä!

Polkujuoksutapahtumia järjestetään ympäri maan. Viime vuonna tapahtumia oli yli 70, joista noin puolet järjestettiin ensimmäistä kertaa. Vuonna 2015 tapahtumat keräsivät noin kymmenentuhatta osallistujaa.

Suomen polkujuoksutapahtumien listaa kootaan sivustolle trailrunning.fi. Samalta sivulta löytyy vinkkejä polkujuoksun harrastajista ympäri maan.

Share/Save

Maalaisjärki ja sisu auttavat puuauton ratissa

Porilainen Sarah Lindahl nauttii isojen asfalttiteiden ja pienten metsäteiden vaihtelusta, kun puuauton kuljettajan työ vie kuormalta toiselle. Välillä yllättävät tilanteet vaativat kuskilta kekseliäisyyttä.

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Porilaiset Eeva Kalenoja ja Sergei Käki lahjoittivat lähimetsänsä suojeluun. Päätöksellä he halusivat kunnioittaa satavuotiasta Suomea ja sen luontoa.

Viihtyisä metsäpuutarha

Viihtyisä metsäpuutarha

Hyvässä metsäpuutarhassa on helppo liikkua ja se tarjoaa elämyksiä erilaisille vierailijoille. Lapsille voi olla seikkailumetsää, haaveilijoille ajatusten kukkulaa ja esteetikolle puroja ja lampia.

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Metsänomistajilla, alan ammattilaisilla, mökkiläisillä ja yrittäjillä voi olla hyvin erilainen käsitys kauniista maisemasta. Metsämaisema mieleiseksi -hanke levittää tietoutta maisemanvuokrauksesta, jossa osapuolet voivat sopia toivotusta metsänkäsittelystä.

Kirjanpainaja

Kirjanpainaja tuhoaa varttuneita kuusikoita

Kun kuusen rungolle ilmestyy ruskeita purukasoja, kannattaa metsänomistajan valpastua. Jäljet on saattanut jättää tuhoisa kaarnakuoriainen, kirjanpainaja. Millaisista otuksista oikeastaan on kyse? Entä voiko niiden iskuun mitenkään varautua?

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?