Polta puuta oikein

Puhdas puunpoltto on taitolaji. Nuohousalan Keskusliiton toimitusjohtaja Juhani Jyrkiäinen kertoo omat vinkkinsä ekologisesti palavan tulen tekoon. 


11.11.2015 | Teksti Sami Anteroinen | Kuvat iStockphoto

Viileneviin iltoihin tunnelmaa tuo takassa rätisevä elävä tuli. Tulisijan käyttö ja puunpoltto kannattaa kuitenkin opetella hyvin, jotta lämmitysmuodosta saa kaiken hyödyn irti – eikä epäpuhtaasta palamisesta johtuvia haitallisia pienhiukkasia pääse syntymään. 

Nuohousalan Keskusliiton toimitusjohtaja Juhani Jyrkiäinen toteaa, että uudenaikaisilla, massiivisilla varaavilla tulisijoilla on hyvä hyötysuhde, ja niihin varautunut lämpö vapautuu huonetiloihin tasaisesti ja pitkään.

– Nykyiset tulisijat ovat oikein käytettyinä turvallisia ja helppohoitoisia. Takkojen polttotekniikka on hyvällä tasolla, hän vahvistaa.

Jyrkiäisen mukaan oikeiden lämmitystapojen opettelu on tärkeää, eikä neuvon kysymistä kannata mitenkään ujostella – puulla lämmittäminen ei ole mikään geenien myötä sukupolvelta toiselle siirtyvä taito, eikä siihen liity mitään mystistä.

Kenestä tahansa tulee hyvä tulentekijä, kunhan vain on halua oppia. Perusperiaatteet ovat samat sekä takan että saunan lämmittämisessä.

Tulisijan käyttö kannattaa opetella hyvin, jotta lämmitysmuodosta saa kaiken hyödyn irti.

Kaksi pesällistä puuta riittää

Tulisijat on suunniteltu mahdollisimman energiatehokasta lämmittämistä varten, mikä tarkoittaa tasaista ja kohtuullista lämmittämistä. Ylikuumenemisen välttämiseksi yhdellä lämmityskerralla poltetaan enintään 1–2 pesällistä kuivaa puuta.

Lämmittämistä varten on varattava kuivia puita ja sytykkeitä, mielellään pienipalaista ja tasalaatuista polttopuuta. Se kannattaa ottaa sisälle pari päivää aikaisemmin. Sopiva polttopuun kosteus on 15–25 prosenttia.

– Yleensä riittää, että puut on tuotu sisään edellisenä päivänä, Jyrkiäinen toteaa.

Ulkona puut on varastoitava siten, että sade ja maakosteus eivät pääse pinoa kastelemaan. Varasto ei saa olla myöskään liian tiivis: ilman on päästävä kiertämään sekä lattian että räystäiden alta. Parhaassa varastossa on harvat seinät ja lattia.

Ennen kuin kaivat tulitikkuja esille, vanhat tuhkat tulee poistaa pesästä. Jos tulisija on ollut käyttämättä pitemmän aikaa, tarkista veto pitämällä tulitikkua suuluukun aukossa. Mikäli tulisijassa on sytytyspelti, se avataan sytytysvaiheessa. Kun hormin lämpötila nousee ja syntyy kunnollinen veto, sytytyspelti käännetään kiinni.

Polttopuut varastoidaan siten, että sade ja maakosteus eivät pääse kastelemaan pinoa.

Polttopuut pystyyn vai vaakaan?

Alkuvalmistelujen jälkeen voikin jo käydä klapeihin käsiksi. Puhtaat, kuivat puut asetetaan tulipesään vaakasuoraan tai pystyyn, mielellään kuoripuoli ylöspäin.

– Itse tapaan laittaa puut vaakaan, paljastaa Jyrkiäinen.

Aloita pienillä puilla ja lastuilla. Aseta sytyke ylimpien polttopuiden alle. Jos kylmiä pilkkeitä kuumennetaan altapäin, puut kaasuuntuvat, mutta palavat huonosti. Tällöin syntyy runsaasti päästöjä.

Vaikka mielessä olisi kuinka komea roihu, älä lado tulipesää täyteen. Vapaata tilaa pitää olla vähintään kolmasosa tulipesän korkeudesta.

Kun ensimmäinen pesällinen on lähes hiilloksella, tulipesään voidaan lisätä toinen pesällinen puuta vähitellen. Nämä puut voivat olla suurempia, esimerkiksi noin kilon painoisia eli maitopurkin kokoisia.

Kohenna palamista aina välillä siten, että puut ovat yhtä aikaa hiilloksella.  Punaisena hehkuva hiillos luovuttaa paljon lämpöä, 25–40 prosenttia puun energiasisällöstä.

Maltti on valttia takan lämmittämisessä

Kun puut ovat hiilloksella, vähennä uunin luukusta virtaavan ilman määrää ja kohenna hiillosta. Vasta kun hiillos on tummunut ja palanut loppuun, pellin voi sulkea. Älä hötkyile tämän asian suhteen yhtään, jotta huoneeseen ei tule häkää.

Savupiipusta nousevan savun tarkkailu on osa laadunvalvontaprosessia. Pian sytytyksen jälkeen vaaleaksi ja heikosti näkyväksi muuttuva savu, joka ei haise pahalta, on merkki hyvästä palamisesta. Myös tulisija kertoo, sujuiko palaminen hyvin: tulipinnat ovat vaaleita eikä niissä näy tummaa nokea.

Mutta mikä sitten on suomalaisten helmasynti takanpoltossa?

– Roskien polttaminen, vastaa Jyrkiäinen yksikantaan. 

– Roskat kuuluvat roskikseen ja maitopurkitkin kannattaisi mieluummin viedä kierrätykseen.

Ehtaa puuta tulipesään, kiitos!

Myöskään maalattua tai käsiteltyä puuta ei pidä polttaa eikä sen paremmin lahoa puuta.

– Lahopuun lämpöarvo on olematon ja se karstoittaa hormin. Lahoa tai märkää puuta liian pienellä vedolla poltettaessa syntyy myös haitallisia palokaasuja.

Ja viimeinen vinkki: muista nuohous kerran vuodessa. Kiinteistön tulisijojen ja hormien nuohoamisvastuu on lain mukaan yksiselitteisesti kiinteistön omistajalla, mutta nuohoojan tilaaminen on fiksua paitsi juridisesti, myös taloudellisesti.

– Säännöllinen nuohous alentaa kiinteistön lämmityskustannuksia, sillä tulisijoihin kertynyt noki ja tuhka muodostavat eristävän kerroksen tulisijan seinämiin. Tämä taas estää lämmön siirtymistä tulisijan rakenteiden kautta huoneilmaan, summaa Jyrkiäinen.

Share/Save

Maalaisjärki ja sisu auttavat puuauton ratissa

Porilainen Sarah Lindahl nauttii isojen asfalttiteiden ja pienten metsäteiden vaihtelusta, kun puuauton kuljettajan työ vie kuormalta toiselle. Välillä yllättävät tilanteet vaativat kuskilta kekseliäisyyttä.

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Porilaiset Eeva Kalenoja ja Sergei Käki lahjoittivat lähimetsänsä suojeluun. Päätöksellä he halusivat kunnioittaa satavuotiasta Suomea ja sen luontoa.

Viihtyisä metsäpuutarha

Viihtyisä metsäpuutarha

Hyvässä metsäpuutarhassa on helppo liikkua ja se tarjoaa elämyksiä erilaisille vierailijoille. Lapsille voi olla seikkailumetsää, haaveilijoille ajatusten kukkulaa ja esteetikolle puroja ja lampia.

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Metsänomistajilla, alan ammattilaisilla, mökkiläisillä ja yrittäjillä voi olla hyvin erilainen käsitys kauniista maisemasta. Metsämaisema mieleiseksi -hanke levittää tietoutta maisemanvuokrauksesta, jossa osapuolet voivat sopia toivotusta metsänkäsittelystä.

Kirjanpainaja

Kirjanpainaja tuhoaa varttuneita kuusikoita

Kun kuusen rungolle ilmestyy ruskeita purukasoja, kannattaa metsänomistajan valpastua. Jäljet on saattanut jättää tuhoisa kaarnakuoriainen, kirjanpainaja. Millaisista otuksista oikeastaan on kyse? Entä voiko niiden iskuun mitenkään varautua?

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?