Puun hintataso puhuttaa aina

Tukkipuun reaalinen hintataso ei ole juuri muuttunut 30 vuoden aikana. Mutta suomalaisissa metsissä kannattaa kuitenkin keskittyä tukkipuun kasvattamiseen, kirjoittaa metsätilarakenteen johtava asiantuntija Antti Pajula.


15.9.2015 | Teksti Antti Pajula | Kuvat -

Puun hintataso on kestopuheenaihe, kun kaksi tai useampi metsänomistajaa tapaa toisensa. Vanhemmat metsänomistajat muistelevat mielellään vuosikymmenien takaisia huippuhintoja. Jälkeenpäin on helppo olla viisas.

Viimeisen seitsemänkymmenen vuoden aikana Suomessa on ollut kolme isoa puun hintapiikkiä: Ensimmäinen jyrkkä hintapiikki tuli Korean sodan aikana 1950-luvun alussa. Toisen ison hinnannousun aiheutti öljykriisi 1970-luvun alkupuolella. Ja kolmannen eli viimeisimmän aiheutti vuonna 2007 Venäjän puulle asetetut tullit, sahatavaran kova hinnannousu maailmanmarkkinoilla ja pelko riittämättömästä puun tarjonnasta kotimaassa. 

Jokainen näistä jyrkistä hintapiikeistä on lähtenyt liikkeelle jostakin kansainvälisestä isosta kriisistä tai mullistuksesta. Lisäksi jokainen hintapiikki on ollut lyhyt, korkeintaan vuoden mittainen. Hintapiikin jälkeen puun hinta on nopeasti laskenut aikaisemmalle tasolleen tai jopa sen alle. Huippuhintaan on ehtinyt myydä tosiasiassa vain hyvin harva metsänomistaja. Osa metsänomistajista on hintapiikissä jäänyt kyttäämään vielä parempia hintoja ja myöhästynyt pahemman kerran.       

Yksityismetsien kumulatiiviset puun myyntimäärät vuosina 2010–2015. Lähde: Luonnonvarakeskus.

Tukkipuun reaalisessa hintatasossa ei suuria muutoksia

Kun tarkastelee Suomen yksityismetsien puukaupoissa maksettuja nimellisiä kantohintoja vuodesta 1983 vuoteen 2014, voi vetää tiettyjä johtopäätöksiä: Tukkipuusta maksettu kantohinta on kolmessakymmenessä vuodessa suunnilleen kaksinkertaistunut. Samalla aikavälillä on kotitalouksien ostamien tavaroiden ja palvelujen hintakehitystä kuvaava elinkustannusindeksin pisteluku noin 2,2-kertaistunut ja teollisuuden raaka-aineiden ja muiden kustannusten kehitystä kuvaava tukkihintaindeksin pisteluku noin 1,9-kertaistunut. Näin ollen tukkipuun reaalisessa hintatasossa ei ole tapahtunut juurikaan muutosta kolmenkymmenen viimeisen vuoden aikana.

Kuitupuusta maksettu kantohinta on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana vain 1,3-kertaistunut. Elinkustannusindeksillä laskettuna on kuitupuun reaalinen kantohinta alentunut kolmenkymmenen viime vuoden aikana noin 40 prosenttia ja tukkuhintaindeksilläkin laskettuna noin 30 prosenttia.  

Tämä vertailu osoittaa vahvasti sen, että suomalaisissa metsissä kannattaa keskittyä tukkipuun kasvattamiseen. Kuitupuuta ja energiapuuta saadaan tuotettua riittävästi tukkipuun kasvatuksen rinnalla.

Eri puutavaralajien hintasuhteissa isoja muutoksia 30 vuoden aikana

Kun lähdetään tarkastelemaan eri puutavaralajien hintasuhteiden muutosta samalla 30 vuoden aikavälillä, voidaan tehdä seuraavia huomioita.

Mäntytukista maksettiin vielä 1980- ja 1990-luvuilla selvästi kuusitukkia enemmän. 2000-luvun alussa mäntytukin ja kuusitukin hinnat tasoittuivat, ja viimeisten 10 vuoden ajan niiden kantohinta on ollut korjuuolosuhteet huomioiden käytännössä samalla tasolla.

Mäntytukista ja koivutukista maksetut kantohinnat olivat 2000-luvun alkuvuosiin saakka samalla tasolla. Koivutukin kantohinnan kehitys on viimeiset 15 vuotta ollut erittäin huono, ja tällä hetkellä havutukista saa 10–15 €/m³ parempaa kantohintaa kuin koivutukista.

Mänty- ja kuusikuidusta maksettiin 1980-luvun alussa samoja kantohintoja. 1980-luvun loppupuolella kuusikuidun kantohinta vahvistui selvästi verrattuna mäntykuituun Suomen paperiteollisuuden hyvien suhdanteiden myötä. Vajaat kymmenen vuotta sitten Suomen paperiteollisuuden suuret vaikeudet alkoivat, ja nyt on palattu taas 1980-luvun alkupuolen tilanteeseen, jossa mänty- ja kuusikuidun kantohinnat ovat korjuuolosuhteet huomioiden käytännössä samaa tasoa.

Koivukuidusta maksettiin vielä 1980-luvun alussa noin kolmanneksen alempia kantohintoja kuin havukuidusta. Koivukuidun hintakehitys on ollut 30 viime vuoden aikana selvästi havukuitua parempi, ja tänä päivänä siitä saa korjuuolosuhteet huomioiden käytännössä samaa kantohintaa kuin havukuidusta. Havukuidun tilannetta toki parantaa se, että tietyissä osissa maata osa havukuidusta saadaan myydyksi parruna tai pikkutukkina, joiden kantohinnat ovat 5–10 €/m³ korkeammat kuin havukuidun.    

Kirjoittaja

Antti Pajula on Suomen metsäkeskuksen metsätilarakenteen johtava asiantuntija.

Share/Save

Puukuidut tulevat

Selluloosasta on opittu tuottamaan kangasta tekstiiliteollisuuteen ja monia öljyä korvaavia materiaaleja. Puumuuntokuitujen mahdollisuudet kiehtovat tekstiilisuunnittelija Pirjo Kääriäistä.

Metsäkoneyrittäjyyttä laatu edellä

Metsäkoneyrittäjyyttä laatu edellä

Ilomantsilainen Timo Pesonen oppi isältään, että metsätyöt kannattaa tehdä kerralla hyvin. Näin ansaitaan metsänomistajien luottamus.

Tuomaanristi tuo joulun tunnelmaa

Veistäjätaituri Heikki Niskanen vuolee perinteisiä joulukoristeita. Kauniit tuomaanristit syntyvät hitaasti kasvaneiden haapojen puusta.

Metsäinen juhlakakku

Leivo satavuotiaan Suomen metsien ja myös 100 vuotta täyttävän Metsäkeskuksen inspiroima, metsän makuinen juhlakakku.

Perintö- ja sijoitusmetsistä yhteismetsä

Olli ja Oskari Huttusen Timo-isä kuoli 2012. Veljekset ja heidän äitinsä Leena muodostavat kuolinpesän, jota he ovat nyt purkamassa. Kuolinpesän metsät on tarkoitus liittää perustettavaan yhteismetsään, johon tulevat myös veljesten metsäyhtymän tilat.

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?