Sienestys ei ole salatiedettä

Kostea alkukesä sekä loppukesän lämpö ja sateet ovat saaneet sienet nousemaan metsiin. Sieniasiantuntijan vinkeillä pääset harrastuksessa alkuun.


Sienestys ei ole salatiedettä

Kostea alkukesä sekä loppukesän lämpö ja sateet ovat saaneet sienet nousemaan metsiin. Sieniasiantuntijan vinkeillä pääset harrastuksessa alkuun.

25.8.2015 | Teksti Sirpa Sutinen | Kuvat -

Syyspäivä kauneimmillaan ja käsillä saattaa olla paras syksy aikoihin – sienestyksen aloittamiseen.

– Lapsena kävin Anni-mummon kanssa haaparouskuja keräämässä, muistelee sienitutkija Annamari Markkola pujahtaessaan metsän syliin kori kainalossa.

Sittemmin Markkola on väitellyt tohtoriksi Oulun yliopistossa juurisienistä ja niiden suhteesta isäntäpuihinsa, joten nyt on oikea opas matkassa ensikertalaisen sieniretkellä.

Metsään harppoessaan Markkola korostaa, että sienestystä aloittelevan on turvallisinta lähteä sieniretkelle kokeneen oppaan kanssa.

– Jos sieniharrastajaa ei löydy lähipiiristä, voi lähteä mukaan paikallisen sieniseuran tai Marttojen järjestämälle sieniretkelle tai hakea oppia näiden järjestämistä sieninäyttelyistä.

Sienikirja ei yksin riitä oppaaksi, sillä sienten tunnistamiseen tarvitaan useampaa aistia.

– Toki sienen ulkonäkö ja väri katsotaan tarkkaan, mutta yhtä tärkeää on tuntea sormin lakin limaisuus tai kuivuus, ja kuinka lakki murtuu. Onko jalassa rengas tai lakissa suomuja, onko jalka sitkeä ja kuinka se lohkeaa? Tuoksukin voi olla tärkeä.

Vähillä varusteilla liikkeelle

Sienestäjän perusvarusteiksi riittävät laakeapohjainen kori ja sieniveitsi.

– Kori on paras, sankokin käy, mutta muovipussi on kelvoton. Paitsi tietysti takataskuun taiteltuna siltä varalta, että saalis on valtava, myöntää Markkola taskunsa kätkön paljastaen.

Sienestäjän perusvarusteet ovat kori ja veitsi.

Herkkutatti seisoo polun laidalla valmiina lähtemään sienestäjän matkaan. Markkola pyöräyttää sienen kokonaan irti maasta ja veistelee varoen sen jalan tyveen tarttuneen karikkeen ja kangashumuksen pois.

– Hyvältä näyttää. Halkaistaan vielä ja tarkastetaan, ettei sienisääsken toukkia ole ainakaan liikaa. Eiväthän ne haitallisia ole, nykyään puhutaan toukkaravinnon terveellisyydestä, vitsailee sienestäjä, mutta myöntää itse valitsevansa koriin mieluiten napakat puhtaat tatit.

Kun sienet puhdistaa metsässä, mahtuu koriin enemmän saalista.

Sienet yksi kerrallaan tutuiksi

Sienestysharrastuksen alussa Markkola kannustaa tyytymään muutamaan helposti tunnistettavaan sieneen. Nyt etsitään herkkutatteja ja kantarelleja, vilkaistaan myös joko suppilovahverot ovat nousseet ja josko jossain lymyilisi vaikeasti löytyviä mutta helposti tunnistettavia mustatorvisienien ryppäitä.

– Herkkutatti on helppo oppia. Sen voi aloittelija epähuomiossa sekoittaa pahanmakuiseen sappitattiin, mutta maastossa ne oppii erottamaan. Herkkutatilla on jalan yläosassa hienosilmäinen vaalea verkko, kun sappitatilla verkko on ruskea ja isosilmäinen. Sappitatin pillistö myös punertuu ja pursuaa esiin lakin alta itiöemän ikääntyessä.

Mutta nyt loistaa kantarellien kehä kuin tilauksesta keltaisena nauhana koivun juurella.

– Kantarelli on helppo laji, ei ole muita kokonaan kirkkaankeltaisia suppilonmallisia sieniä. Valevahveron erottaa helposti kantarellista sen tavattuaan. Valevahvero on väriltään enemmän oranssi, lakin malto on ohut, sillä on selkeät heltat ja se tuoksuu happamalle lahottajalle. Kantarelli tuoksuu porkkanalle.

Kun kantarelleja ja tatteja löytyy jo pitkin kesää, on suppilovahvero puolestaan loppukesän ja syksyn sienisaaliin varmistaja.

Sienipaikat marjapaikoilla

Kokenut sienestäjä suunnistaa kohti rehevää sekametsää.

– Hyviä sienipaikkoja on hyvillä marjapaikoilla.

Heinää kasvava metsä ei sen sijaan kätke sieniä helmoihinsa. Parhaita sienimaastoja ovat vanhemmat metsät. Suppilovahverot lymyilevät sammalen seassa mielellään mäkien pohjoisrinteillä. Kantarelleja voi kasvaa taimikossa, ja herkkutatteja löytyä myös tiheistä istutuskuusikoista.

– Kantarelleja ja herkkutatteja löytyy usein myös vanhojen tienpohjien, polkujen tai metsäautoteiden varsilta. Itiöemät pääsevät rikotussa pinnassa helposti esiin.


Sienet kannattaa puhdistaa jo kerätessä, jotta koriin mahtuu enemmän saalista.

Valtateiden varsilta ei sieniä pidä kerätä, ne kun keräävät itseensä ympäristömyrkkyjä.

Sienimetsän pienet riesat

Niin ihanaa kuin metsässä vaeltaminen onkin, on muutama seikka hyvä huomioida etukäteen.

– Tutussakin metsässä voi eksyä, varsinkin pilvisellä säällä, joten kompassi taskuun varmuuden vuoksi. Vieraaseen maastoon lähtiessä mukaan kartta, jonka voi helposti tulostaa netistä Kansalaisen karttapaikasta.

Petoja ei Markkola kehota pelkäämään. Ihminen pitää kulkiessaan aina sen verran ääntä, että karhukin väistää.

– Hirvikärpänen ei väistä. Ne ovat ärsyttäviä, mutta sääskihattu on verraton niitä vastaan.

Myrkkysienetkin on syytä oppia tunnistamaan. Nyrkkisääntönä sienitutkija opastaa varmuuden vuoksi välttämään kaikki valkoisia sieniä ja kaikkia pieniä, ruskeita sieniä.

Lue lisää sienistä

  • Suomen sieniseuran sivuilta löytyy muun muassa sieniherkkujen reseptejä, opastusta sienten tunnistamiseen ja tieteellistä tietoa sienistä.
  • Sieniseuran Facebook-sivulla käydään vapaamuotoista keskustelua ja jaetaan valokuvia sienistä sekä vinkkejä sienitilanteesta eri puolilla maata.
Share/Save

Metsätalouden tutkimukselle on kysyntää

Metsätalouden tutkimukselle on kysyntää

Antti Asikainen ottaa kernaasti kantaa biotalouteen, kasvavaan puun tarpeeseen, ilmastoasioihin, metsänhoitoon ja teknologiaan. Metsänomistajia hän kannustaa kasvattamaan hyvälaatuista järeää tukkipuuta oppikirjan mukaisesti.

Maanmuokkaus vauhdittaa kasvua

Maanmuokkaus vauhdittaa kasvua

Maanmuokkaus on taimikon perustamisen valmisteleva työ. Muokkauksen tarkoituksena on muuttaa maaperän ominaisuuksia niin, että puun siemenet itävät paremmin ja istutetut taimet kasvavat nopeammin.

Pajupillin teko

Pajupilli tehdään keväällä

Parasta aikaa pajupillin tekemiseen on toukokuusta keskikesään, jolloin pajun jälsisolukko on pehmeää ja kuori irtoaa helposti. Pajun katkominen ei ole jokamiehen oikeus, vaan siihen on oltava maanomistajan lupa.

Biohajoava Sulapac – muovin kukistaja?

Biohajoava Sulapac – muovin kukistaja?

Suomalaiskemistit kehittivät luonnonmukaisista aineista täysin biohajoavan pakkausmateriaalin, Sulapacin. Tavoitteena on korvata sillä muovi esimerkiksi kosmetiikkapakkauksissa ja kertakäyttöastioissa.

Metsästä suoraan lautaselle

Metsästä suoraan lautaselle

Raija ja Jouko Kivimetsä innostavat tuhansia suomalaisia poimimaan syötäviä herkkuja metsästä. Villivihanneksia löytyy niin metsistä kuin aukeiltakin mailta.

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?