Talousmetsissä luontoa voi hoitaa hakkuiden rinnalla

Mika Tuomolan avohakkuulla on runsaasti säästöpuita ja tiheikköä, josta metsäneläimet saavat suojaa ja ravintoa.


4.4.2017 | Teksti Outi Tehomaa | Kuvat Vesa-Matti Väärä

Paimiolainen Mika Tuomola ei varmaan koskaan unohda joulunpyhiä kuusi vuotta takaperin. Joulukinkku oli juuri ehditty nostaa uunista ja kuusi tuoda tupaan, kun ärhäkkä vatsatauti kaatoi koko Tuomolan perheen vuodepotilaiksi. Huono onni ei päättynyt siihen. Tapaninpäivän vastaisena yönä nousi raju myrskytuuli, joka paukutti kattopeltejä ja teki tuhoa. Sähköt katkesivat tuhansista kodeista Länsi-Suomessa.

– Aamulla välähti päähän, että mitenkähän omat metsät. Voimat olivat mahataudin vuoksi vähissä, mutta ei auttanut kuin lähteä katsomaan. Myrsky oli kaatanut yhdessä yössä satoja runkoja, ja tehnyt metsikön keskelle aukon. Koko talvi meni puuta raivatessa, Tuomola muistelee.


Mika Tuomola haluaa pitää metsänsä hoidettuina, muttei hakata niitä paljaiksi.

Vuosi sitten Tuomola päätti viimeistellä myrskyn työn. Hän tarpoi kuitunauhan kanssa metsään ja alkoi suunnitella uudistushakkuuta. Metsänotkelmassa kasvoi satavuotiaita kuusia, jotka oli aika kaataa ja istuttaa uudet taimet kasvamaan. Tuomola halusi itse merkitä hakkuissa säästettävät puut.

– Ajattelin, että täytyy saada järke­västi uudistettua se myrskyn runtelema alue. Jätin leimikkoon reilusti säästöpuita ja pieniä kuusenturreja, joista on suojaa eläimille. Olen sitä mieltä, että metsien täytyy olla hoidettuja, mutta täysin paljaaksi en halua niitä hakata, Tuomola sanoo.

Säästetty kuusikko suojaa puroa

Suomen metsäkeskuksen metsäneuvoja Visa Mikkola ihailee kevätauringossa kylpevää hakkuuaukkoa. Hänen mukaansa se on oikea malliesimerkki siitä, kuinka luonto voidaan huomioida talousmetsien käsittelyssä. Samaa mieltä on UPM:n metsäasiakasvastaava Pentti Pakarinen, joka oli sopinut Tuomolan kanssa uudistushakkuusta.

Säästöpuita ja tiheää aluskasvillisuutta on jätetty aukolle reilusti enemmän kuin metsäsertifiointi edellyttää. Säästetty kuusikko suojaa luonnontilaista puroa, ja puunkorjuureitti kiertää arvokkaan luontokohteen sivusta.

– Purolla vierailee vähintään kerran talvessa saukko. Kerran kaveri on näyttäytynyt riistakameran kuvassakin. Näillä minun maillani kulkee kyllä muutenkin koko kirjo eläimiä. Hirvet talvehtivat tällä seudulla, ja niiden kanta on vahva. Metsähommissa olen nähnyt ilveksiäkin, Tuomola kertoilee.


Mika Tuomola muistaa hakkuuaukion reunalla kasvavan järeän kuusen jo lapsuudestaan.

Metsänomistaja harrastaa hirvien ja peurojen metsästystä paikallisessa porukassa. Harrastuksen vuoksi hän haluaa hoitaa omien metsiensä luontoa mahdollisimman hyvin. Riistatiheikköjen lisäksi Tuomola on perustanut tilalleen ruokintapaikan peuroille, jotta ne selviäisivät talvesta paremmin. Hangella näkyvätkin tuoreet peuran jäljet.

Tuomola nauttii siitä, kun voi metsästää, sienestää ja kerätä hakepuita omilla maillaan, jotka ovat jo lapsuudesta tuttuja.

Paimiolaisesta viljelijästä tuli metsänomistaja, kun kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos 2000-luvun alussa. Hän osti tuolloin isältään noin 90 hehtaarin metsätilan, josta hän kertoo tuntevansa ”miltei jokaisen puun”. Tila on ollut suvun omistuksessa vuodesta 1723 alkaen.

Metsäalan ammattilaiset auttavat luonnonhoidossa

– Nykyään on paljon sellaisia metsänomistajia, jotka eivät ole koskaan edes käyneet omissa metsissään. Silloin voi olla vaikeaa esittää toiveita luonnonhoidosta, ja mennään vain sen perinteisen kaavan mukaan, sanoo UPM:n Pentti Pakarinen.

Hän kannustaa metsänomistajia ottamaan metsäluontoon liittyvät tavoitteet rohkeasti puheeksi samalla, kun he sopivat puunostajan kanssa hakkuista ja kaupoista. Monet toiveet on mahdollista toteuttaa.

– Jos haluaa jättää enemmän säästöpuita, se onnistuu kyllä. Meillä on hyvät tiedot metsätiloilla sijaitsevista arvokkaista luontokohteista, ja ne tietenkin säästetään. Metsäkoneenkuljettajat on koulutettu myös havaitsemaan näitä luontoarvoja maastossa.

Metsäneuvoja Visa Mikkola muistuttaa, että Metsäkeskuksessa annetaan maksutonta neuvontaa talousmetsien luonnonhoitoon. Metsänomistaja voi varata ajan luonnonhoitoon erikoistuneelle asiakasneuvojalle tai käyttää suunnittelussa apuna Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelua.

Sähköisestä palvelusta metsänomistajat näkevät oman metsätilansa luontokohteet. Palvelu antaa myös ehdotuksia metsäluonnon hoitoon ja suojeluun. Kevään aikana Metsään.fi-palveluun lisätään tietoja esimerkiksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoista sekä luonnonsuojelualueista.

– Tänä päivänä kaikilla metsäalan toimijoilla on hyvä ymmärrys luontoasioista. Sitä kannattaa ehdottomasti käyttää hyödyksi, Mikkola sanoo.

Luonnonhoidon laatua tarkastetaan

Suomen metsäkeskus seuraa ja arvioi päätehakkuiden luonnonhoidon laatua vuosittaisilla tarkastuksilla yksityismetsissä. Tarkastuskäynneillä katsotaan, kuinka luontoarvot ovat säilyneet hakkuiden jälkeen.

– Purot, lähteet, lehtolaikut, korpi­notkelmat, vähäpuustoiset suolämpäreet, kalliot ja jyrkänteet ovat sellaisia arvokkaita luontokohteita, joita seuraamme. Ne huomioidaankin nykyään hyvin, ja selviä rikkomuksia tulee enää harvoin vastaan, Mikkola sanoo.

Luontolaadun tarkastaja kiinnittää huomiota myös säästöpuiden sijaintiin ja ryhmittelyyn, maisemaan ja vesistöjen suojaamiseen.

– Säästöpuiden tulisi olla järeitä ja mielellään lehtipuita, joista syntyy myöhemmin monille eliölajeille arvokasta lahopuuta.  Ne olisi myös hyvä jättää luontokohteiden läheisyyteen.

Luonnonhoidon laatu yksityismetsissä on heikentynyt vuosikymmenen aikana, mutta viime vuosi lupasi varovaista parannusta suuntaukseen. Mikkolan mukaan petrattavaa on edelleen esimerkiksi vesiensuojelussa.


Mika Tuomola esittelee hakkuun reunalla sijaitsevaa luonnontilaista puroa Visa Mikkolalle (vas.) ja Pentti Pakariselle.

– Sahateollisuus tarvitsee tukkipuuta ympäri vuoden. Sen vuoksi puuta täytyy pakon sanelemana korjata myös sulan maan aikana kohteista, joissa maa on pehmeää ja metsäkone saattaa jättää syvät urapainaumat. Vaurioiden paikkaaminen kyllä onnistuu, mutta jälki voi olla vesitalouden kannalta kurja.

Mikkola painottaa, että moni asia on silti mennyt parempaan suuntaan. Tietämys metsien luontoarvoista on kasvanut ja yhä useampi metsänomistaja suhtautuu myönteisesti luonnonhoitoon.

Mika Tuomola otaksuu, että moni metsänomistaja olisi valmis tekemään metsissään paljonkin luonnon hyväksi, kunhan vaan päätösvalta säilyy omissa hyppysissä.

– Suomessa vapaaehtoinen suojelu toimii paremmin kuin lailla määrätty. Aina, kun jotain kielletään tekemästä omilla mailla, monella metsänomistajalla nousevat karvat pystyyn, hän napauttaa.

 

Näillä keinoilla säästät ja hoidat metsäluontoa

  • Valitse ja rajaa säästöpuuryhmät.
  • Suosi sekapuustoa.
  • Säilytä riistatiheiköt.
  • Säästä metsien reunavyöhykkeet.
  • Säästä monimuotoisuudelle tai maisemalle arvokas puu.
  • Säilytä lahopuusto tai järeät pökkelöt ehjinä.
  • Tee metsään tekopökkelöitä.
  • Jätä suojakaista vesistön tai pienvesialueen ympärille.
  • Tee ojien kaivussa kaivukatkoja ja lietekuoppia.
  • Hyödynnä pintavalutus vesien johtamisessa.
  • Kierrä linnunpesä tai muu erikoiskohde.
  • Avaa ja säilytä näkymät maisemanhoidollisesti.

Miten uudistushakkuu tehdään?

Uudistushakkuilla metsään saadaan tilaa uudelle puusukupolvelle. Tavallisesti se tehdään koneellisesti ja se on metsän taloudellisesti tuottoisin hakkuu.

  • Avohakkuu on yleisin metsien uudistamishakkuutapa, joka sopii kaikille puulajeille ja kasvupaikoille. Vanha puusto poistetaan koko metsän uudistusalalta. Jäljelle jätetään tavallisesti säästöpuuryhmiä, joista syntyy aikanaan luonnon monimuotoisuudelle tärkeää lahopuustoa. Hakkuun jälkeen kylvetään tai istutetaan uusi taimikko kasvamaan. 
  • Siemenpuuhakkuu on metsien luontaisen uudistamisen menetelmä, joka sopii mänty- ja koivuvaltaisten metsien uudistushakkuuksi. Hakkuualalle jätetään hyvälaatuisia puita noin 50–100 kappaletta hehtaarille. Niiden siemenistä lähtee kasvamaan uusi taimikko.
  • Suojuspuuhakkuu sopii kuusimetsien luontaiseen uudistamiseen ja onnistuu lähinnä turvemailla. Hyvälaatuisia suojuspuita jätetään hakkuissa noin 100–300 kappaletta hehtaarille. Ne suojaavat alle syntynyttä taimikkoa ja estävät heinän kasvua alueella. 
  • Kaistalehakkuu sopii havumetsien luontaiseen uudistamiseen. Metsään hakataan noin 25 metrin leveä kaistale. Uusi puusukupolvi syntyy siementävästä reunametsästä. Tätä käytetään lähinnä Pohjois-Suomen kangasmailla ja Etelä-Suomen rehevillä turvemailla.
  • Tasa-ikäisrakenteisessa metsässä on eri kasvuvaiheissa olevia alueita, joita käsitellään metsänhoidossa eri tavoin. 
  • Eri-ikäisrakenteisessa metsässä kasvaa jatkuvasti eri-ikäisiä ja erikokoisia puita. Avohakkuita ei tehdä, vaan metsänkäsittely on pienipiirteistä.

Puunkäyttö kasvaa – nyt tarvitaan satsauksia metsäluontoon

Metsäteollisuuden investoinnit uusiin biotuote- ja sellutehtaisiin lisäävät lähivuosina merkittävästi puunkäyttöä. Myös sahatavaran menekki on kasvussa.

Arviona on, että hakkuiden määrä voi kasvaa jopa 10 miljoonaa kuutiota vuodessa. Samaan aikaan yksityismetsien suojeluun kannustavaa valtion METSO-rahoitusta on vähennetty tuntuvasti. 

– Kun metsien käyttö kasvaa ja monipuolistuu, tarvitaan vastaavasti entistä vahvempia satsauksia metsäluontoon. Nyt riskinä on, että luonnon monimuotoisuus vähenee. Talousmetsien omistajat ja metsäammattilaiset ovat tässä ratkaisevassa asemassa, koska Suomessa noin 90 prosenttia metsämaiden pinta-alasta on talouskäytössä, sanoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Matti Seppälä Suomen metsäkeskuksesta.

Asiantuntija muistuttaa, että metsät tarjoavat myytävän raakapuun lisäksi muitakin tärkeitä ekosysteemipalveluita. Suomalaiset metsät, suot, puhdas vesi ja ilma kiinnostavat matkailijoita. Luonnossa voidaan tuottaa erilaisia liikunta-, virkistys-, terveys- ja elämyspalveluita, joiden ympärille on syntynyt uudenlaista yritystoimintaa. Samalla metsien käyttö on monipuolistunut.  

– Nykyään myös yhä useammalla metsänomistajalla on luonto- ja ympäristötavoitteita omissa metsissään. Meidän metsäammattilaisten täytyisi kuunnella näitä toiveita ja auttaa niiden toteuttamisessa. Metsänomistajilla on oikeus vaatia sitä.

Seppälä ei kiellä sitä, että metsätalous on osaltaan köyhdyttänyt luonnon monimuotoisuutta. Hakkuut ovat vähentäneet lahopuun määrää metsissä, mikä on johtanut monien lajien uhanalaistumiseen. Maanmuokkaus ja ojitukset ovat tuhonneet metsäkanalintujen soidinpaikkoja ja heikentäneet vesistöjen tilaa. 

Asiantuntija painottaa, että nämä asiat on tiedostettu ja metsätaloudessa osataan nykyään toimia kestävämmällä tavalla.

– Talousmetsien luonnonhoitoon on olemassa paljon kustannustehokkaita keinoja. Luonto voidaan huomioida koko metsänkasvatuksen ajalla, aina taimikonhoitovaiheesta uudistushakkuuseen. Tämä onnistuu, kun satsataan kunnolla suunnitteluun ja toteutukseen.

Julkaisemme myös muita hakkuutapoja esitteleviä juttuja kevään aikana tällä sivustolla. 

Share/Save

Maalaisjärki ja sisu auttavat puuauton ratissa

Porilainen Sarah Lindahl nauttii isojen asfalttiteiden ja pienten metsäteiden vaihtelusta, kun puuauton kuljettajan työ vie kuormalta toiselle. Välillä yllättävät tilanteet vaativat kuskilta kekseliäisyyttä.

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Suojeltu kotimetsikkö humisee jälkipolvillekin

Porilaiset Eeva Kalenoja ja Sergei Käki lahjoittivat lähimetsänsä suojeluun. Päätöksellä he halusivat kunnioittaa satavuotiasta Suomea ja sen luontoa.

Viihtyisä metsäpuutarha

Viihtyisä metsäpuutarha

Hyvässä metsäpuutarhassa on helppo liikkua ja se tarjoaa elämyksiä erilaisille vierailijoille. Lapsille voi olla seikkailumetsää, haaveilijoille ajatusten kukkulaa ja esteetikolle puroja ja lampia.

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Vuokrasopimus voi turvata mielimaiseman

Metsänomistajilla, alan ammattilaisilla, mökkiläisillä ja yrittäjillä voi olla hyvin erilainen käsitys kauniista maisemasta. Metsämaisema mieleiseksi -hanke levittää tietoutta maisemanvuokrauksesta, jossa osapuolet voivat sopia toivotusta metsänkäsittelystä.

Kirjanpainaja

Kirjanpainaja tuhoaa varttuneita kuusikoita

Kun kuusen rungolle ilmestyy ruskeita purukasoja, kannattaa metsänomistajan valpastua. Jäljet on saattanut jättää tuhoisa kaarnakuoriainen, kirjanpainaja. Millaisista otuksista oikeastaan on kyse? Entä voiko niiden iskuun mitenkään varautua?

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?