Lauri Saaristo: Kiitospuu

Moni katselee metsässä ylpeänä omaa kädenjälkeään. Ihmisen rooli metsänkasvatuksessa on lähinnä päättää, mihin puuyksilöihin luonnon kasvuvoima kohdistuu. Päävastuu puusadon varttumisesta on metsä­luonnolla. Puusto järeytyy erilaisten ekologisten vuorovaikutusten tuloksena. Meillä on taito muuttaa tämä luonnon palvelu vuosittain miljardien eurojen liikevaihdoksi.

Ihmiset toimivat keskenään vastavuoroisesti, ja saman tulisi päteä suhteessa luontoon. Harva meistä ajattelee luonnon antimien hyödyntämistä antamatta jotain takaisin. Kun korjaat metsikön puut tukkipinoon, istutat tilalle uudet taimet. Luonto ei kuitenkaan tarvitse apuasi metsittymiseen. Nopea ja tehokas metsän uudistaminen arvopuiden taimilla on lähinnä oman metsätaloutesi kannalta järkevää.

Mikä olisi sellainen aito kiitos, joka varmistaa hyvän suhteen jatkuvuuden? Asia on helppo hoitaa: jätä kiitospuita. Aina, kun metsässäsi tehdään hakkuita, pyydä hakkuun toteuttajaa jättämään korjuualueelle kiitospuiden ryhmä tai useampi sellainen – pysyvästi paikoilleen. Kiitospuilla osoitat olevasi kohtelias ja huomaavainen osa luontoa. Ohjailet ja hyödynnät kasvuvoimaa, mutta et ahnehdi itsellesi kaikkea, vaikka pystyisit ja laki niin sallii. 

Kiitospuut rikastuttavat metsää tarjoamalla elinympäristöjä niille, joiden koti on vanhoissa elävissä puissa. Kuolemansa jälkeen kiitospuu muuttuu lahopuuksi, jossa vuosikymmenten ajan erilaiset sienten ja hyönteisten eliöyhteisöt vaihtuvat, kun lahoaminen etenee. Lopulta kiitospuu on kokonaan hajonnut ja muuttunut osaksi sitä eloperäistä maa-ainesta, josta jälkipolviesi istuttama puuntaimi imee voimaa kasvuunsa.  

Metsäammattilainen todennäköisesti nimittää kiitospuitasi säästöpuiksi ja jättää niitä joka tapauksessa metsäsertifioinnin vuoksi. Älä anna sen häiritä. Kyse on samoista puista sillä erotuksella, että kiitospuina jätetyt rungot ovat luonnon lisäksi tärkeitä myös sinulle. 

Lauri Saaristo
projektipäällikkö
Tapio Oy