Metsät hiilinieluna – Mitä siitä pitäisi ajatella?

Pariisin ilmastosopimus vuodelta 2015 on vaativa. Sopimuksen tavoitteena on hillitä maapallon ilmaston lämpeneminen alle kahteen asteeseen. Jotta tähän päästään, on hiilidioksidia vähennettävä ilmakehästä.

Suomen metsät, jotka ovat yhteensä lähes 2,5 miljardia kuutiota, toimivat osaltaan hiilivarastona. Kun metsien kasvu on poistumaa suurempi, hiilivarasto kasvaa ja syntyy hiilinielu.

Hiilinielu vähentää hiilidioksidia ilmakehästä, toisin sanoen vie meitä kohti Pariisin sopimuksen tavoitteita. Ilmastonmuutosta ei hillitä lopettamalla metsien hakkuut. Tämä johtuu metsien kasvun dynamiikasta. Jos hakkuut pysyvät nykytasolla tai niitä kasvatetaan kestävyyden sallimissa rajoissa, ei metsien hiilinielua maksimoida lyhyellä, vuosiin 2030–2050 ulottuvalla ajanjaksolla. Sen sijaan nykyisillä hakkuutavoitteilla (80 miljoonaa kuutiota/vuosi) voidaan maksimoida hiilinielua pitkällä, vuoteen 2100 ulottuvalla aikavälillä.

Metsien hiilinieluvaikutus loppuu siinä vaiheessa, kun kasvu alittaa luontaisen poistuman. Jos hakkuut lopetettaisiin kokonaan, saavutettaisiin lähivuosikymmeninä suuri hiilinieluvaikutus, joka kuitenkin vuosien saatossa loppuisi.

Entä kuinka metsänhoidolla voidaan lisätä hiilinielua?

Päätehakkuun jälkeen tulisi saada uusi metsä mahdollisimman nopeasti kasvuun ja sitomaan hakkuussa vapautuvaa hiiltä. Nopea ja tuloksekas uudistaminen on siis ilmastoteko.

Lannoitus lisää metsän biomassaa ja samalla hiilinielua. Taimikonhoitoa ei suoraan perustella ilmastonäkökulmasta, sillä tiheä taimikko lisää tehokkaasti biomassaa ja toimii hiilinieluna. Taimikonhoito ja kasvatushakkuut vapauttavat hiiltä ja pienentävät hetkellisesti hiilivarastoa. Hyvin kasvavat metsät kuitenkin ”ottavat kiinni” ajallaan menetetyn varaston.

Taimikonhoito kannattaa, sillä sen avulla kasvatetaan hyvälaatuista puuta. Tukkipuu puolestaan on jalostettavissa pitkäikäisiksi tuotteiksi, jotka toimivat hiilivarastona pitkällä aikavälillä.

Metsän jatkuvapeitteinen kasvatus eli eri-ikäiskasvatus on vaihtoehtona hyvä kompromissi. Siinä puuston hiilivarasto ja -nielu ovat tasaisella tasolla koko metsän kiertoajan. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa metsän hiilivarasto ei kuitenkaan ole missään vaiheessa yhtä suuri kuin tasaikäisellä metsällä on parhaimmillaan. Tässä vaihtoehdossa metsämaaperän hiili missään ei missään vaiheessa vapaudu, mitä voidaan pitää menetelmän etuna.

Tutkimusta aiheesta tehdään jatkuvasti, ja metsänkäsittelysuosituksia muutetaan aina uuden tiedon mukaisesti.

Leena Leskinen
elinkeinopäällikkö
Suomen metsäkeskus

Korjattu Hoitokoulu-juttu kasvupaikkatyypeistä julkaistu verkossa

20.4.2015

Painetussa Metsään-lehdessä julkaistun Hoitokoulu-jutun "Mikä tyyppi?" yksi sivu oli virheellisesti ruotsinkielinen. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi verkossa.

Lakimies vastaa: Yhteismetsän edut

8.4.2015

Mitä hyötyä on yhteismetsään liittymisestä?