Puutavaran varastointi

Kauanko metsänomistajan pitää katsella energiapuuksi menevää hakkuutähdekasaa nurkissaan ja mitä tehdä, jos kasa ei kolmen vuoden sisään häviä?

Puukaupassa ostajan ja myyjän velvollisuudet määräytyvät pääsääntöisesti vakioehtoisten puukauppasopimusten perusteella. Sopimusehtojen lisäksi voidaan soveltaa osapuolia sitovaa käytäntöä ja kauppatapaa silloin, kun sellaisia on olemassa. Nämä syrjäyttävät irtaimen kauppaan sääntelevän kauppalain, jota sovelletaan tahdonvaltaisena säädöksenä sopimussuhteessa vasta muiden lähteiden jälkeen.

Puun pystykauppaa koskevien vakio-sopimusehtojen mukaan puutavaraa saadaan varastoida korvauksetta sopimusosapuolten sopimassa paikassa kolmen vuoden ajan puiden omistusoikeuden siirtymisestä. Kun ainespuun hakkuun yhteydessä korjataan energiapuuta, sen varastoinnista sovitaan joskus erikseen. Tämä voi olla tarkoituksenmukaista, sillä energiapuun varastointi voi kestää pitkään ja vaatia paljon tilaa.

Omistusoikeus puihin siirtyy pystykaupan vakioehtojen mukaan ostajalle yleensä silloin, kun puut kaadetaan. Puutavaran luovutuksen ja vaaranvastuun siirtymisen ajankohdasta ei pystykaupan vakio-sopimuksissa yleensä sovita erikseen. Kun ajankohdasta ei sovita, luovutuksen ja vaaranvastuun siirtymisen on ilmeisesti katsottava tapahtuvan samanaikaisesti omistusoikeuden siirtymisen kanssa puut kaadettaessa. Pystykauppaan sisältyvän puun varastoimisessa on siis kysymys ostajan omistaman ja tälle luovutetun tavaran säilyttämisestä myyjän omistamalla alueella.

Jos puutavaraa ei kuljeteta pois varastoalueelta ja varastointi jatkuu sovittua pidempään, kysymyksessä on suoritushäiriö. Puun myyjällä on oikeus edellyttää ostajan menettelevän sopimuksen mukaisesti ja korjaavan tilanteen. Tämän niin sanotun luontoissuorituksen lisäksi oikeussuojakeinona tullee käytännössä kysymykseen vahingonkorvaus. Puun myyjän on syytä ilmoittaa viivästyksestä ostajalle kohtuullisessa ajassa ja pyrkiä sopimaan tilanteen korjaamisesta sekä mahdollisesta korvauksesta. Jos osapuolet eivät pysty sopimaan asiasta, sopimusta koskevat riita-asiat ratkaistaan viime kädessä käräjäoikeudessa. Tuomioistuimessa puun myyjä voisi muun ohella vaatia tekemisvelvoitteen asettamista ostajalle eli niin sanottua teettotuomiota.

Pystykaupan vakiosopimuksissa ostajan vahingonkorvausvelvollisuutta on rajattu niin, että korjuun ja varastoinnin yhteydessä syntyneet vahingot on korvattava vain, jos ne ovat syntyneet ilmeisestä huolimattomuudesta. Korvausvastuuta ei siis synny esimerkiksi, kun kysymyksessä on este, johon ostaja ei ole voinut vaikuttaa tai jonka huomioon ottamista häneltä ei ole voitu edellyttää. Huolellisuuden arviointiin voivat vaikuttavat myös muun muassa henkilöstön riittävyys ja kuljetuskaluston asianmukaisuus. Ei-tuottamuksellisten vahinkojen lisäksi joissakin puukaupan vakiosopimuksissa osapuolten korvausvastuun ulkopuolelle on voitu rajata myös välilliset vahingot eli esimerkiksi vahingot, jotka johtuvat muun omaisuuden kuin myydyn puutavaran vahingoittumisesta.

Kun puutavaran kuljettaminen pois varastolta viivästyy, vahingonkorvauksena voisivat tulla kysymykseen esimerkiksi korvaus varastoalueen käyttämisestä määrä-ajan jälkeen ja puuston uudistamiskustannusten lisääntyminen silloin, kun varastoiminen tapahtuu uudistushakkuualueella. Kysymyksessä on todellisten vahinkojen korvaaminen. Vahingon määrästä riippumaton sopimussakon tyyppinen hyvitys on pystykaupan vakiosopimuksissa perinteisesti koskenut vain sopimukseen kuulumattomien puiden kaatamista myyjän maalta.

 

Janne Uitamo
metsälainsäädännön johtava asiantuntija,
OTM, MMM
Suomen metsäkeskus

 

Kysy lakimieheltä metsäasioista!

Lähetä kysymyksesi osoitteeseen metsaan-lehti@metsakeskus.fi. Julkaisemme vastauksia lehden Lakimies vastaa -palstalla.