Vesiensuojelun eteen on tehtävä töitä

Metsien vesiensuojeluriskit eivät ole Talvivaaran kokoluokkaa, mutta myös metsätalouden on kannettava vastuunsa vesien hyvän tilan eteen. Vesiensuojelu tulee huomioida jokaisen metsänhoito- ja käyttö-toimenpiteen yhteydessä, ja se on muistettava mitoittaa valuma-alueen mukaan. Vesi kun virtaa alamäkeen ja tuo siten terveiset laajalta alueelta yläjuoksulta. Mitä enemmän vettä, sitä suuremmat huuhtoumat ja riskit. 

Paljon voidaan tehdä ja on jo tehty. Nykyiset ojitukset ovat vanhojen ojitusalueiden kunnostuksia, ja uusia luonnontilaisia soita ei enää ojiteta metsätalouskäyttöön. Vanhoja ojituksia ennallistetaan ja ojia tukitaan sekä suojelualueilla että yksityismetsissä. Uusittu vesilaki velvoittaa ilmoittamaan ojituksista ympäristöviranomaiselle, joten valvonta toimii ainakin paperilla. Metsien lannoitus on vähentynyt ja suomailla käytetään usein tuhkalannoitetta, joka aiheuttaa kuormitusta hyvin vähän. Hakkuissa jätetään suojavyöhykkeet vesistöjen varteen, ja maanmuokkauksissa on ryhdytty tekemään vesiensuojelurakenteita. 

Parasta valvontaa on kuitenkin omavalvonta – etukäteen tehtynä! Kun hakkuu, lannoitus tai kunnostusojitus suunnitellaan huolellisesti, voidaan ehkäistä valtaosa metsistä vesistöihin kulkeutuvasta kuormituksesta. Vesiensuojelu on periaatteessa yksinkertaista: estetään eroosio ja otetaan kiinni huuhtoumat ojissa ennen vesistöjä.

Pienelle valuma-alueelle riittävät pienemmät vesiensuojelu-rakenteet, suuret valuma-alueet edellyttävät laajempia ja laadukkaampia ratkaisuja. Vesiensuojelumenetelmien kehitystyötä tehdään metsätaloudessa Metsäkeskuksessa ja muissa metsäalan organisaatioissa. Kun vaikkapa ojitus tai hakkuu voidaan suunnitella ja mitoittaa tietokoneella ennen toteutusta, saavutetaan säästöjä maastosuunnittelussa ja turvataan laadukkaat, oikein mitoitetut vesiensuojelurakenteet. Kehitystyö vie kuitenkin vielä vuosia, sillä sähköiset menetelmät ovat vasta aluillaan. 

Suunnitteluun ja päätöksentekoon tarvitaan aina myös -ihmistä, vesiensuojeluun perehtynyttä asiantuntijaa. On tärkeää jatkaa metsäalan toimijoiden koulutusta ja metsänomistajien neuvontaa vesiensuojelusta, sillä lopullinen päätöksentekijä metsätalouden toimenpiteissä on aina metsänomistaja. Avoin viestintä ja yhteistyö maanomistajan kanssa edistävät hyvän ratkaisun löytymistä.

 

Matti Seppälä
luonnonhoidon johtava asiantuntija
Suomen metsäkeskus