Yksityistien virkistyskäyttö

Millä tavalla yksityistien virkistyskäyttöä voidaan ohjata tai rajoittaa?

Yksityisteiden käyttämistä jokamiehen oikeuden perusteella kävelyyn, hiihtämiseen, pyöräilyyn tai ratsastukseen ei yleensä voida kieltää tai rajoittaa. Myös yksityisteiden satunnainen käyttäminen moottoriajoneuvolla on yleensä sallittua, ellei sitä ole kielletty tai rajoitettu liikennemerkillä. Liikennemerkin tai puomin asettaminen edellyttää kuitenkin kunnan suostumusta. Kunnan suostumusta ei tarvita sellaisten tilapäisten liikennemerkkien asettamiseen, jotka ovat tarpeen tien kunnon tai tien vieressä tehtävän työn vuoksi.

Muiden kuin tieosakkaiden liikenteen rajoittamista yksityistiellä käsitellään yksityiskohtaisemmin täällä.

Jos valtio tai kunta avustaa tiekuntaa tai tieosakkaita yhteisesti, tien käyttämistä muiden kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan liikenteeseen ei yleensä voida kieltää.  Jos taas kullekin tien osakkaana olevalle yksityiselle maanomistajalle on erikseen myönnetty Kemera-rahoitusta, vuonna 2015 voimaantullut uusi kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki edellyttää, että tuensaajat sallivat yksityistien virkistyskäytön maksutta kymmenen vuoden ajan. Se käytännössä useimmiten estää ulkopuolisen liikenteen rajoittamisen teillä, joille on myönnetty Kemera-tukea uuden lain perusteella. Virkistyskäyttöä voidaan kymmenen vuoden ajan tuen maksamisen jälkeen rajoittaa ainoastaan laissa säädetyissä tilanteissa muun muassa tien vaurioitumisen estämiseksi tai metsätalouden kuljetusten varmistamiseksi.

Ongelmia ei yksityisteillä useimmiten aiheuta niinkään virkistyskäyttöön liittyvä liikenne vaan pysäköinti. Pysäköinti yksityistielle on tieliikennelain mukaan sallittua. Ajoneuvoa ei kuitenkaan saa pysäyttää eikä pysäköidä niin, että siitä aiheutuu vaaraa tai liikenne estyy tai häiriytyy. Maastoliikennelain mukaan moottoriajoneuvon saa pysäköidä ilman maanomistajan lupaa tien välittömään läheisyyteen maastoon, jos turvallinen pysäköinti sitä edellyttää eikä siitä aiheudu alueen omistajalle tai haltijalle kohtuutonta haittaa. Jos maanomistaja on tehnyt tien viereen pysäköintipaikan, hän määrää alueen käytöstä. Jos rajoituksia ei kuitenkaan ole osoitettu, voivat ulkopuolisetkin lähtökohtaisesti käyttää aluetta pysäköintiin, ellei se aiheuta kohtuutonta haittaa.

Maastoon pysäköimisen aiheuttamaa haittaa joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti.

Janne Uitamo
metsälainsäädännön johtava asiantuntija
Suomen metsäkeskus