Anssi Niskanen: Kaksi vuotta aikaa raivata ennallistamisen käytännön esteet
18.09.2024
Kirjoittaja työskentelee Metsäkeskuksen Lahden-toimistolla tietopalvelujohtajana. Työssä korostuvat kehittäminen, johtaminen ja verkostoissa toimiminen, vapaa-aikana puolestaan luonnossa liikkuminen.
Metsäkeskus on valmistellut pian kaksi vuotta Helmi-ohjelman mukaisia soiden ennallistamishankkeita, jotka rahoitetaan metsätalouden kannustejärjestelmä metkan mukaisina luonnonhoitohankkeina. Kiinnostus ennallistamishankkeisiin puustoisilla soilla on ollut odotettua heikompaa. Mikä tähän on syynä?
Omistajan saamat myyntitulot pienentävät julkista tukea
Kokemuksemme mukaan tärkein syy metsänomistajien alhaiseen kiinnostukseen puustoisten soiden ennallistamisessa on ollut, että ennallistamistoimien yhteydessä saatu puunmyyntitulo pienentää julkisen tuen määrää. Metsänomistajan odotus usein on, että hänelle maksetut puunmyyntitulot eivät vaikuta julkiseen tukeen ja että julkinen tuki kattaa ennallistamisen kustannukset.
Todellisuudessa, jos ennallistamiskohteelta tulee puunmyyntituloja, tulot vähennetään ennallistamistöiden tuesta. Puunmyyntitulot huomioidaan tukea alennettaessa täysimääräisesti, eikä niistä voi vähentää edes puunmyynnin pääomaveroja.
Ennallistamistoimenpiteet saadaan metka-säännösten mukaan aloittaa vasta sen jälkeen, kun Metsäkeskus on hyväksynyt tukihakemuksen ja toteuttamissuunnitelman. Puuston hakkuu on yleensä oleellinen osa ennallistamista. Jos hakkuu aloitetaan ennen hakemuksen ja suunnitelman hyväksymistä, joudutaan hakemus hylkäämään, eikä julkista tukea ennallistamiseen myönnetä.
Arvonlisävero rasittaa väliaikaisesti omistajan taloutta
Toinen tärkeä syy metsänomistajien alhaiseen kiinnostukseen puustoisten soiden ennallistamisessa on arvonlisämenettely, joka rasittaa metsänomistajan taloutta.
Helmi-ohjelman mukaisissa luonnonhoitohankkeissa Metsäkeskus maksaa metka-tuen suoraan toimijalle. Maksu sisältää arvonlisäveron vain, jos metsänomistaja ei ole arvonlisäverovelvollinen. Tällöin arvonlisävero jää metsänomistajalle lopulliseksi kustannukseksi ja on siksi tukikelpoinen kustannus.
Jos metsänomistaja on arvonlisäverovelvollinen, kuten suuri osa metsänomistajista on, ei arvonlisäveroa makseta toteuttajalle metka-tuesta. Ennallistamistyön toteuttaja laskuttaa sen todennäköisesti suoraan metsänomistajalta.
Metsänomistaja saa toki maksamansa arvonlisäverot takaisin verottajalta, mutta vasta viiveellä. Metsänomistaja saattaa joutua maksamaan suuriakin määriä arvonlisäveroa ennallistamistöiden toteuttajalle kesällä, mutta verottaja palauttaa vuosikalenterinsa mukaisesti maksetut arvonlisäveroylijäämät metsänomistajalle vasta seuravana talvena.
Ennallistamisen haasteet tulisi ratkaista vuoteen 2026 mennessä
Helmi-ohjelman mukaisen soiden ennallistamisen käytännön ongelmat ovat johtamassa siihen, että vapaaehtoisia soiden ennallistamistöitä pystytään toteuttamaan yksityismetsissä lähinnä vähäpuustoisilla rämeillä ja letoilla. Vähäpuustoisten rämeiden ennallistamisen monimuotoisuushyöty jää usein alhaisemmaksi kuin puustoisilla suotyypeillä.
Vuonna 2026 käynnistyy EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpano eri luontotyypeillä sekä valtion että yksityisillä mailla. Ennallistamisasetus nostaa luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen tähtäävien ennallistamistöiden tarvetta huomattavasti nykyisestä. Suomella on kaksi vuotta aikaa laatia suunnitelma kansallisesta toimeenpanosta. Esteet alhaiseen ennallistamishankkeiden kiinnostukseen yksityismailla olisi saatava poistetuksi tänä aikana.
Ennen ennallistamisasetuksen toimeenpanon käynnistymistä yksityismailla tulisi ratkaista, miten myyntitulot eivät pienentäisi julkisen tuen määrää. Lisäksi tulisi ratkaista miten maanomistajan arvonlisäverokustannukset saataisiin väliaikaisesti rahoitettua, jos hänellä ei ole varaa odottaa arvonlisäveron palautuksia verottajalta. Arvonlisäveron kuukausimenettelyyn siirtyminen ratkaisisi osaltaan ongelmaa, mutta lisäisi omistajan työtä.
Lue lisää
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.
Kommentit
Kirjoituksesta heräsi pari kysymystä. Onko kyseessä EU:n aiheuttama ongelma vai onko tämä ihan meidän omien lainsäätäjien osaamattomuutta? Jos on kotikutoinen ongelma, niin onko Metsäkeskus Metka-lain lausuntokierroksella pyrkinyt vaikuttamaan näihin jo ennalta tiedettyihin ongelmakohtiin?
Ongelmien juuret löytyvät EU:n maa- ja metsätalousalan valtiontukisuuntaviivoista. Luonnonhoidon tuki, kuten muutkin metka-tuet, on julkinen tuki, jonka myöntämiselle pitää löytyä oikeusperuste EU:n valtiontukisääntelystä. Taimikon ja nuoren metsän hoidon tukea lukuun ottamatta metka-tukijärjestelmä on notifioitu komissiolle, joka on hyväksymispäätöksessään todennut järjestelmän valtiontukisuuntaviivojen mukaiseksi.
Niin kuin Anssi Niskanen blogissaan kirjoittaa, puuston hakkuu on yleensä olennainen osa ennallistamistoimenpiteitä. Valtiontukisuuntaviivat edellyttävät, että tuettavaan toimenpiteeseen liittyviä olennaisia ja välttämättömiä töitä ei aloiteta ennen tuen hakemista. Jos näin voitaisiin tehdä, se vaikuttaisi tuen kannustavuuteen. Tuettavien toimenpiteiden yhteydessä saatavien tulojen huomioon ottaminen sisältyy komission hyväksymispäätökseen, jota Metsäkeskuksen on noudatettava tukia myönnettäessä.
Myös se, että tukea ei voida myöntää maanomistajan kustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron osuuteen, johtuu valtiontukisuuntaviivoista. Suuntaviivojen mukaan arvonlisävero ei ole tukikelpoista, paitsi jos se kansallisen alv-lainsäädännön mukaan on palautukseen
oikeuttamatonta.
Onkos niin että puustoinen suometsä poistuu puuntuotantokäytöstä ennallistamishankkeessa?
Miten omistaja saa jatkossa tuloja maa-alueestaan?
Suometsien ennallistaminen taitaisi olla yksityistaloudellisesti järkevää, jos ennallistettu suo muodostaisi jatkossa jonkinlaisen tulolähteen?
Jos suo ennallistetaan julkisella tuella, se poistuu metsätalouskäytöstä. Joissain tapauksissa ennallistetulla suolla voi olla taloudellista arvoa maanomistajalle, esimerkiksi virkistyskäyttö- tai metsästysalueena. Suon ennallistamisella haetaan ensisijaisesti luonnon monimuotoisuuden vahvistumista, vesiensuojelua tai hiilensidontaa. Luonnonhoitohankkeissa on 10 vuoden hoito- ja kunnossapitovelvollisuus, joka rajoittaa mm. ennallistetun suon hakkuita ja tukittujen ojien aukaisua. Hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden umpeutumisen jälkeen rahoitusehdot eivät rajoita ennallistetun alueen käyttöä, mutta tietysti ajatuksena on, että ennallistamista ei pureta.
Anssi, kiitos!
Ylläoleva taitaa tarkoittaa, että puustoisten soiden ennallistaminen ei ole yksityistaloudellisesti järkevää? Puustoisen suon puusto on ilmiintynyt kasvun seurauksena. Näinollen oletettavaa on, että puunkorjuukierroksen jälkeen kasvu jatkuu , ja maanomistajalle koituu tuloja myös tulevaisuudessa. Ennallistamisesta tulisi yksityistaloudellisesti järkevää, jos hiilivarastosta ja/tai monimuotoistuusarvoista saatava tulovirta ylittäisi puunmyyntitulot.
Tähän täytyy vielä lisätä, että sikäli kuin hiilensidontahankkeista (tai luonnonhoitohankkeista) voidaan saada kassavirtaa, sertifioituja krediittejä myymällä (tai vastaavaa), edellytyksenä yleensä on projektoidun hankkeen lisäyksellisyys. Se tarkoittaa, että toimenpiteisiin ei sovi ryhtyä ennen sertifioitavan projektin perustamista. Siis hankeprojektin sertifiointimekanismeineen on oltava allekirjoitettuna ennen kuin tehdään mitään.
Tällä hetkellä tiedossani ei ole yllä tarkoitetun kaltaisia sertifiointimahdollisuuksia ennallistamishankkeille. Ansaintamahdollisuus kuitenkin menetetään, jos ennallistamiseen ryhdytään ennen myytävissä olevia krediittejä tuottavaa hankkeistusta.
Ja vielä jatketaan.
Valtiolla on ilmeisesti yhteisötasolla sovittu ennallistamisvelvoite. Näinollen insentiivi ei ole pelkästään vapaaehtoisten markkinoiden varassa, vaan vastapuolena ennallistamistransaktiossa voi olla valtio.
Jos tuottavia yksityismaita ennallistetaan, valtion tietysti pitää varautua korvaamaan yksityiselle ennallistamishankkeesta syntyvä tulonmenetys. Ennallistaminen kuitenkin on pitkävaikutteinen toimenpide. En pitäisi riittävänä kymmenen vuoden vuokrasopimusta kohteen vuosituottoa vastaavalla vuokralla. Lisärasitteina vuokrasopimuksessa on, että kerran ennallistettu kohde todennäköisesti kerää yhteiskunnasta suojelupaineita jatkossa.
Yllä olevan nojalla, tulevia tuottoja kattava kertakorvaus on ehkä realistisempi ajatus. Puustoisilla soilla tällainen kertakorvaus olisi useita tuhansia euroja hehtaaria kohti. Kulukorvauksen lisäksi, tietysti.
Mitä suuruusluokkaa korvaus voisi olla 100 ha suosta joka on melko vähäpuustoinen eikä puun myyntituloja kertyisi.
Ojitus alueella on.
Kulut korvataan.
Omistajalle ei jää mitään, ei edes vaivanpalkkaa.
https://www.metsakeskus.fi/fi/metsatalouden-tuet/metka-tuet/tietoa-luonnonhoitohankkeista
Suon ennallistamiskustannus vaihtelee noin 500 ja 1000 euron välillä hehtaarille. Tarkkaa arviota on vaikea antaa, koska olosuhteet eri soilla vaihtelevat paljon. Luonnonhoitohankkeissa korvataan toteutuneet kustannukset, mutta ei siitä yli.