Jaana Kaipainen: Kiistanalainen ennallistamisehdotus vaatii kriittistä tarkastelua

EU:n ennallistamisasetuksesta käy kuuma keskustelu, ja syystäkin. Pöydällä on kansallisesti merkittäviä asioita; missä määrin EU:n yhteisen ympäristöpolitiikan kautta voidaan vaikuttaa kansalliseen metsäpolitiikkaan, miten tasapuolisuus toteutuu, kun muutamaan jäsenmaahan kohdistuu erityisen suuria kustannuksia ja kuinka paljon aiheessa haastetaan jäsenvaltioiden budjettivaltaa.

Heikosti valmisteltua, tavoitteiltaan ja vaikutustenarvioinniltaan epätäsmällistä säädöstä ei kannata nielaista sellaisenaan. Asetus säädösmuotona nimittäin velvoittaa kaikilta osiltaan, ja sitä on sovellettava sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Ennallistaminen – mikä, mitä ja miksi?

Luonnon tilaa ja monimuotoisuutta pitää edistää pitkäjänteisesti ja tehokkaasti. Ennallistaminen on tärkeä osa monimuotoisuustavoitteiden saavuttamista.

Mitä ennallistaminen sitten tarkoittaa? Toimenpiteitä, joilla ihmisen muokkaamaa ympäristöä palautetaan nopeutetusti luonnotilaan tai kohti luonnontilaa. Tällaista työtä on tehty Suomessa jo pitkään, ja siitä on saatu myönteisiä kokemuksia.

Ennallistaminen ei ole käsitteenä eikä toimintanakaan yksiselitteistä. Ihmistoiminta on muuttanut ja muuttaa jatkuvasti metsiä ja muuta luontoa. Lisäksi luonto muuttuu ilman ihmistoimintaakin. Millaiseen tilanteeseen ja vaikutuksiin ennallistamisella siis pyritään?

EU:n ehdotuksesssa tarkastelutilanteeksi on asetettu luonnon tila 1950-luvun alussa eli 70 vuotta sitten. Teollistumisen ajatellaan käynnistyneen tuolloin luontoa merkittävästi muokanneessa mittakaavassa.

On kuitenkin epäselvää, miten tarkastelutilannetta käytännössä tulkitaan tai mitä asetuksella tosiasiassa tavoitellaan.

Kansallinen liikkumavara antaa ennallistamistoimille selkänojan 

Ennallistamisen tulokset riippuvat

• kohdealueen lähtötilanteesta eli sen ominaisuuksista ja historiasta
• valituista toimista
• ennallistettavan elinympäristön kehittymisestä, kun käytetään valittuja toimintatapoja.

Jotta ennallistaminen johtaa luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä haluttuihin tavoitteisiin, työ on kohdennettava järkevästi ja valittava oikeat toimenpiteet.

Kaavamaiset ratkaisut eivät tuo parasta mahdollista lopputulosta. Siksi on tärkeää tunnistaa kansalliset olosuhteet ja lähtökohdat sekä säilyttää kansallinen liikkumavara.

Ennallistamistoimien pitäisi tukeutua jo olemassa oleviin, toimivaksi todettuihin ratkaisuihin, kuten METSO- ja Helmi-ohjelmiin. Näissä tärkeää on ollut nimenomaan vapaaehtoisuus: sen ansiosta maanomistajien on ollut helpompi sitoutua ennallistamis- ja luonnonhoitotoimiin.  

Ehdotuksen toimeenpano kävisi Suomelle kalliiksi

On tärkeää, että ennallistamisen toimenpiteitä priorisoidaan suhteessa niillä saavutettavaan hyötyyn ja niistä aiheutuviin kustannuksiin.

Jos asetus toteutuu ehdotetusti, Suomelle koituisi taloutemme kokoon suhteutettuna kohtuuttoman suuret kustannukset moneen muuhun EU-jäsenvaltioon verrattuna. Suomi, Ranska ja Espanja kattaisivat yhdessä yli 60 prosenttia kustannuksista. Suomessa asetuksen toimeenpano voi komission arvion mukaan maksaa lähes miljardi euroa. Se olisi noin 0,39 prosenttia vuosittaisesta bruttokansantuotteesta, kun keskimäärin EU:ssa se jäisi 0,06 prosenttiin. 

Komissio on arvioinut, että Suomi voisi saada 9,7 miljardin euron vuosittaiset hyödyt asetuksen myötä syntyvistä ekosysteemipalveluista. Puuntuotannon lisäksi muita metsän tuottamia ekosysteemipalveluita eli luonnosta saatavia hyötyjä ovat esimerkiksi marjojen ja sienten tuotanto, hiilen sidonta ilmakehästä puustoon, metsien tarjoama virkistys ja niin edelleen. 

On vielä epäselvää, voitaisiinko maanomistajille esimerkiksi korvata saamatta jääviä hakkuutuloja, kun vielä ei ole olemassa toimivia markkinoita luontohyötyjen tuottamiselle. Hyötyarvion taustalla on myös useita oletuksia siitä, kuinka paljon kansalaiset ja toimijat olisivat halukkaita maksamaan luontohyödyistä, kuten monimuotoisuuden paranemisesta, tai hyötyjen kertautumisesta.

Lähtötilanteesta ja vaikutuksista tarvitaan lisätietoa

Tehdyt arviot asetuksen taloudellisista vaikutuksista ovat puutteellisia. Puun saatavuuteen ja puumarkkinoihin liittyviä vaikutuksia ei ole selvitetty eikä siis myöskään vaikutuksia vaikkapa metsäsektorin työllisyyteen, verotuloihin tai kansantalouteen. Jos ennallistamisasetus heikentäisi puun saatavuutta Suomessa ja Euroopassa, mistä korvaava raaka-aine tai tuotteet saataisiin?

Kansallisestikin tiedot ovat puutteellisia. On vaikea saada selvää kuvaa siitä, paljonko asetuksen mukaan pitäisi ennallistaa, mitä luontotyyppejä ja elinympäristöjä ennallistamistoimet koskisivat ja minne ne Suomessa kohdentuisivat. Lisätietoa tarvittaisiin erityisesti luontotyyppien sekä luonto- ja lintudirektiivien lajien tilasta. Arvion mukaan pelkästään heikentynyttä boreaalista luonnonmetsää on noin 105 000–330 000 hehtaaria, merkittävältä osin Natura-verkoston ulkopuolella. Miten suurta osaa näistä hehtaareista ennallistaminen koskisi?

Suojelu- ja ennallistamistavoitteita katsottava kokonaisuutena

Ennallistamiseen liittyy aina epävarmuuksia ja riskejä, eikä aina päästä toivottuun lopputulokseen. Ennallistamistiedon lisääntyminen ja käytännön kokemus tukevat jatkossa kohteiden valintaa ja varsinaista ennallistamistyötä.

Ennallistamisasetuksen rinnalla laaditaan myös Suomen sitoumusta EU:n yhteiseen 30 prosentin suojelutavoitteeseen ja määritetään iki- ja aarniometsien tulevia tiukkoja suojelutavoitteita.

Suojelu- ja ennallistamistavoitteet ovat mittavia. Tavoitteisiin ei päästä suuntaamalla toimia yksinomaan valtion maille. Siksi tavoitteiden toteuttamismahdollisuuksia, kustannusvaikutuksia ja käytännön toteutuksen resurssointia pitää tarkastella kokonaisuutena, yksityisiä maanomistajia unohtamatta.

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Jäsenvaltiot ovat aloittaneet asetusehdotuksen käsittelyn, ja sen käsittely jatkuu Ruotsin puheenjohtajakaudella ensi vuonna. Suomen kannan valmistelu ennallistamisasetukseen on ollut eduskunnassa kiistanalainen, ja moni valiokunta on jättänyt asiasta kriittisen lausunnon. Euroopan parlamentissa ympäristövaliokunta valmistelee parlamentin neuvottelukantaa. Lisäksi parlamentin maatalousvaliokunta valmistelee ehdotuksesta lausunnon.