Juha Tuononen: Säästöpuut ovat arvokas lisä metsän monimuotoisuudelle

Yksittäisiä maisema- ja kolopuita on säästetty metsätaloudessa satunnaisesti jo kauan ennen nykyisisiä suosituksia. Varsinainen herääminen metsien moniin eri arvoihin käynnistyi 1990-luvulla. Tuolloin muun muassa kirjattiin metsälakiin säilytettävät metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt sekä alettiin kehittää metsien sertifiointijärjestelmiä ja niiden kriteerejä.

2000-luvulla METSO-ohjelman kokeiluvaiheen myönteisten kokemusten jälkeen käynnistyi varsinainen METSO-ohjelma eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma, jonka tavoitteena oli muun muassa vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys.

Nykyisin monimuotoisuuden turvaamiseksi on käytettävissä laajasti erilaisia talousmetsien luonnonhoidon keinoja. Lahopuiden säästämisen ohella yksi merkittävimmistä luonnonhoidon keinoista on säästöpuiden jättäminen. Säästöpuut turvaavat lahopuujatkumoa ja ovat samalla maisemallisesti arvokkaita. Maisemavaikutus korostuu uudistushakkuualueilla, joissa säästöpuuryhmillä voidaan lieventää maisemallisia muutoksia. Myös nuorissa metsissä säästöpuut monipuolistavat metsän rakennetta.

Säästöpuiden määrä lisääntyy, kun ymmärrys niiden tärkeydestä kasvaa

Säästöpuut pysyvästi metsään jätettynä voivat kaatua ja muodostua tämän jälkeen maalahopuuksi, tai ne voivat kehittyä ensin pystylahopuuksi ja edelleen kaaduttuaan maalahopuuksi. Säästöpuut turvaavat näin ollen lahopuujatkumoa ja palvelevat lahopuista hyötyviä lajeja: ensin elossa ollessaan ja myöhemmin lahoamisen eri vaiheissa.

Vuosien saatossa lisääntyvä tieto on saanut aikaan parempaa säästöpuiden jättämistä ja kohdentamista. Metsäkeskuksen luontolaadun seurantatiedot osoittavat, että säästöpuiden hehtaarikohtainen määrä on lisääntynyt viime vuosina. Luonnonvarakeskuksen valtakunnan metsien inventoinnin seurannat näyttävät, että myös säästöpuiden valinta on monimuotoisuuden turvaamisen kannalta ollut onnistunutta. Säästöpuiden valinta on kohdentunut pääasiassa järeisiin lehtipuihin ja erityisesti haapaan.

Valintoja voi tehdä kustannustehokkaasti

Säästöpuuston määrää ja laatua voidaan edelleen parantaa säästöpuuryhmien huolellisella suunnittelulla ja kohdentamisella. Esimerkiksi vesiensuojelua voidaan tehostaa kohdentamalla säästöpuustoa pienvesien läheisyyteen. Keskittämällä säästöpuuryhmiä kiinteistön rajojen molemmille puolille voidaan puolestaan muodostaa monimuotoisuudelle arvokkaampia, laajempia säästöpuuryhmiä.

Säästöpuuryhmien hyötyjen ja saamatta jääneistä myyntituloista muodostuvien kustannusten tiedostaminen auttaa metsänomistajaa tekemään sellaisia omien arvojensa mukaisia päätöksiä, joihin hän voi sitoutua. Havainnollistavia esimerkkejä erilaisten säästöpuuryhmien taloudellisista arvoista löytyy esimerkiksi Monimetsä-hankkeen julkaisusta (tapio.fi, pdf).

Taloudellinen pohdinta auttaa myös kohdentamaan säästöpuita kustannustehokkaasti siten, että saavutetaan monimuotoisuudelle paras mahdollinen hyöty. Säästöpuiksi voidaan valita esimerkiksi puulajeja, jotka voivat olla monimuotoisuudelle erityisen arvokkaita, sekä samalla puita, joiden taloudellinen arvo on vähäinen. Puulajivalinnan lisäksi kustannustehokkuutta voidaan parantaa kohdistamalla säästöpuuryhmiä puunkorjuun tai metsänhoidon kannalta hankaliin kohteisiin.

Hyvästä metsän- ja luonnonhoidosta kannattaa huolehtia. Laadukas luonnonhoito on arvokasta eri lajeille, maisemakokemukselle, sekä metsien tuhokestävyydelle.

Lue lisää

Talousmetsien luonnonhoidon hyödyt ja kustannukset, Monimetsä-hanke (tapio.fi, pdf)

Infokortti: Säästöpuut ja lahopuusto (metsakeskus.fi)

METSO-ohjelma (metsakeskus.fi)