Markku Remes: Miksi valtio tukee metsänhoitoa?

Metsänomistajat hakivat viime vuonna metsätalouden kannustejärjestelmä metkan tukea metsänhoitotöihin niin runsaasti, että tuet loppuivat kesken. Ei ihme, lisäähän oikein kohdennettu tuki merkittävästi metsätalouden kannattavuutta. Tuet ohjaavat myös metsänhoitotyötä ympäristön kannalta monimuotoisempaan suuntaan.

Valtaosa metsänhoitoon suunnatuista tuista käytetään taimikoiden ja riukuvaiheen nuorten metsien hoitoon sekä terveyslannoituksiin. Suometsän hoitoon tukea haettiin vain vähän, vaikka sillä saataisiin suuria hyötyjä myös ympäristölle. Keskityn tässä näillä kolmella metkan tukimuodolla saataviin hyötyihin.

Oikea-aikaisella taimikonhoidolla lisää tuottoa ja monimuotoisuutta sekä ilmastohyötyjä

Taimikonhoidon tärkein tavoite on antaa kasvamaan jätettäville taimille tilaa, jotta hoidettuun metsään kehittyisi tulevaisuudessa järeää tukkipuuta nopeammin ja enemmän kuin hoitamattomassa metsässä. Sopivaan aikaan tehty työ vähentää myös lumen, tuulen ja sienitautien aiheuttamia tuhoja.

Hoidettujen taimikoiden ei tarvitse olla yksilajisia. Metsäkeskuksen tekemien maastotarkastusten perusteella esimerkiksi valtion tuilla hoidetut kuusitaimikot ovat yhä useammin sekapuustoisia. Peräti joka kolmannessa taimikossa lehtipuuston osuus oli yli 30 %. Tämä kehitys vain korostuu nyt käytössä olevassa metka-tuessa.

Metka-tuetussa taimikonhoidossa vältetään sellaisen lehtipuuston poistoa, joka ei haittaa kasvamaan jääviä puita. Taimikkoihin voidaan myös jättää myös raivaamattomia suojatiheikköjä, jotka tarjoavat välittömästi suojaa eläimille, lisäävät monilajisuutta sekä tuovat vaihtelua maisemaan. Tulevina vuosikymmeninä käsittelemättömistä suojatiheiköistä voi kehittyä monimuotoisuutta edistävää lahopuustoa. Suojatiheikköjä voi olla jopa kymmenen prosenttia taimikon pinta-alasta.

Pieniin taimikoihin suunnatussa varhaishoidossa on ehtona, että taimikkoon ei saa jäädä etukasvuista lehtipuustoa, joka haittaa kasvatettavaa puustoa. Tämäkin ehto lisää oikein toteutettuna sekapuustoisuutta ja metsien kasvua. Pieneen taimikkoon jätetyt havupuita pitemmät lehtipuut alkavat pian vallata tilaa ympäriltään, jolloin havupuiden kasvu taantuu. Metsänomistaja päätyykin usein poistamaan nämä seuraavassa harvennuksessa, jolloin taimikosta saattaa tulla lähes yhden lajin havupuusto.

Terveyslannoitukset parantavat puiden kuntoa ja vähentävät tuhoja

Terveyslannoituksia ovat kivennäismaiden boorilannoitukset ja suometsien tuhkalannoitukset. Kivennäismaiden boorilannoitukset ovat kannattavin yksittäinen metsänhoidon toimenpide, kun maaperässä on liian vähän booria puuston käyttöön. Luonnonvarakeskuksen lannoitussynteesiraportin mukaan typpilannoituksella voidaan saavuttaa investoinnille reilusti yli 20 prosentin, jopa 40 prosentin sisäinen korko. Boorilannoituksella voidaan parhaimmillaan päästä tähän ja suurempaankin tuottoon, sillä kasvuhäiriöt vähentävät runkopuun kasvua, vähentävät arvokkaimman tukkipuun osuutta ja pahimmillaan tuhoavat osan puustosta kokonaan. Kasvuhäiriöt ovat yleisimpiä viljavilla kasvupaikoilla, joissa kasvunmenetys ja laadunaleneman merkitys on suurimmillaan. Metka-tuki parantaa terveyslannoitusinvestoinnin kannattavuutta.

Myös suometsien tuhkalannoitukset ovat erittäin tuottoisa investointi. Tuhkalannoitusten sisäinen korko vaihtelee yleensä 3–12 prosentin välillä. Myös turvemailla lannoituksen tuotto voi nousta todella korkeaksi, koska esimerkiksi voimakkaan kaliuminpuutoksesta kärsivillä alueilla puusto rappeutuu ilman ravinteiden lisäystä. Näillä vanhoilla ojitusalueilla myös uudistuminen ilman ravinnelisäystä on lähes toivotonta, koska taimet kuolevat tai kasvavat kituliaasti.

Tuhkalannoituksilla voidaan myös jossakin määrin vähentää ojien perkauksen ja maanmuokkauksen tarvetta, koska elinvoimainen puusto pystyy haihduttamaan kasvupaikaltaan aiempaa enemmän vettä. Tuhka parantaa myös joidenkin suometsien luontaista uudistumista, mutta tuhka ei yksin riitä runsaasti rämevarpuja kasvavien alueiden metsittymiseen.

Puuston kasvunlisäys ja kasvillisuuden rehevöityminen lisäävät puuston ja maaperän hiilivarastoja. Maaperään sitoutuu enemmän hiiltä kuolleista oksista, neulasista, lehdistä, varvustosta ja juuristosta.

Mistä suometsänhoidon hankkeiden suunnittelijat ja toteuttajat?

Suometsien kestävä käsittely on noussut viime vuosina metsätalouden kuumaksi kysymykseksi. Etelä-Suomen soista ojitettiin 1960–1970-luvuilla kolme neljäsosaa metsätalouskäyttöön. Valtio tuki ojitustoimintaa. Puustot lähtivät kasvuun, ja nyt jo neljännes puustostamme on soilla. Kasvu on edelleen kokonaisuudessaan hyvä.

Nyt metkalla ei enää tueta ojien perkausta. Eipä kyllä olisi enää kovin paljon tuettavaakaan. Vanhojen ojien perkausta tehtiin Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2023 enää alle 15 prosenttia vuoden 2015 määrästä (Tilastotietokanta, luke.fi). Metka-tuella suometsissä tehdään valuma-aluekohtainen hakkuu- ja hoitosuunnitelma, jossa yhteensovitetaan hakkuiden, kuivatuksen, vesiensuojelun ja ravinne-epätasapainon korjaaminen tuhkalannoituksilla. Ojien perkaamista edelleen tarvitaan, jos metsätaloutta aktiivisesti suometsissä harjoitetaan. Tällöin huolehditaan vesiensuojelutoimista.

Suometsien hakkuista suurin osa tehdään edelleen harvennuksina. Uudistushakkuiden merkitys on kuitenkin lisääntynyt selvästi: 50–60 vuotta sitten ojitettujen suometsien puustot lähentelevät suurelta osin uudistuskypsyyttä. Suometsien uudistaminen on todennäköisesti tulevina vuosikymmeninä yksi kuumista keskustelunaiheista.

Suometsien hoidon metka-tuki on ollut käytössä jo yli vuoden. Hakemuksia Metsäkeskukseen on tullut hyvin vähän. Ihan ymmärrettävää kyllä. Metsäalan toimijat ja metsänomistajat ovat tuoneet monesti esille sen, että järjestelmä on kankea ja suunnitelman laatijalle saattaa jäädä työstä vain runsaasti elämänkokemusta. Jos aloitettu suunnitelma ei johda toimintaan, on käytännössä mahdotonta saada siihen uhratusta ajasta korvausta. Aktiiviset toimijat ovat sen sijaan osanneet hyödyntää piennartasanteiden rakentamiseen myönnettävän tuen.

Valuma-aluekohtaisilla suunnitelmilla voitaisiin vähentää monia suometsien käytön haasteita. Nyt näyttää siltä, että tukea tuskin haetaan jatkossakaan innokkaasti. Tässä olisi kyllä laaja-alaisen yhteistyön paikka metsänomistajien, metsäalan toimijoiden, viranomaisten ja tutkijoiden välillä. Syyllisiä ei kaivata, vaan ratkaisuja haasteisiin.

Onko metkalla tulevaisuutta?

Valtion tukia puuntuotantoon ja metsänhoitoon on myös kyseenalaistettu. Tukia on esitetty korvattavaksi esimerkiksi verotuksen keinoin. Tukijärjestelmän myöntämisen kankeutta myös arvostellaan. Varmasti metsien hoitoa voidaan kannustaa ja tehostaa onnistuneesti monilla muillakin keinoin.

Kannustejärjestelmän mukaisesti toteutettu työ kuitenkin toteuttaa todennäköisesti kattavimmin kansallisessa metsäohjelmassa asetetut tavoitteet metsien käytölle. Järjestelmä on valmisteltu laaja-alaisesti ja sen tavoitteet on varsin moni taho hyväksynyt. Kannattaisiko kuitenkin mennä nykyisellä järjestelmällä eteenpäin siten, että järjestelmää hiotaan ja päivitetään tarpeen mukaan? Tärkeintä on toteuttaa työt siten, että myös metsäluonnon tarpeet sovitetaan hyvin yhteen metsien käytössä.

---

Lisätietoa

Hoidetut kuusitaimikot ovat yhä useammin sekapuustoisia (metsakeskus.fi)

Luonnonvarakeskuksen lannoitussynteesiraportti: Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2023 Metsänlannoitus nyt ja tulevaisuudessa