Mikko Korhonen: Mitä metkaa tulevaisuus tuo tullessaan?
08.11.2023
Kirjoittaja on joensuulainen metsänhoitaja, joka toimii Metsäkeskuksessa rahoitus- ja tarkastuspäällikkönä. Hän on työskennellyt tukijärjestelmiin liittyvissä hallinnollisissa tehtävissä viitisentoista vuotta.
Elämme jännittäviä aikoja. Metsätalouden kannustejärjestelmä on uusiutumassa: kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki (kemera) päättyy ja ensi vuonna siirrytään uuteen tukijärjestelmään, määräaikaiseen metsätalouden kannustejärjestelmä metkaan.
Tukijärjestelmät edistäneet metsänhoitoa jo sadan vuoden ajan
Tukijärjestelmillä on lähes satavuotinen historia. Tukijärjestelmät ovat eläneet hyvin ajassaan ja ne ovat olleet kiinteä ja tärkeä osa Suomen yleistä metsäpolitiikkaa. Yksityisillä metsänomistajilla on erilaisia tavoitteita, mikä on luonut vaihtelua metsien hoitoon ja käyttöön.
On ajateltu, että yksityiset metsänomistajat tarvitsevat kannusteita, jotta he huomioivat metsien hoidossa ja käytössä myös yhteiskunnan metsäpoliittiset tavoitteet, hiilensidonnan edistämisen ja vesien sekä maaperän tilan parantamisen.
Tuilla on vipuvaikutus: tuet ovat lisänneet merkittävästi metsänomistajien omien varojen käyttöä metsänhoito- ja metsänparannustöiden toteutukseen ja monimuotoisuuden edistämiseen. Valtion tuen osuus yksityismetsätalouden investointien rahoituksesta oli korkeimmillaan noin 60 prosentissa vuosina 1965-1980. Tultaessa 2000-luvulle valtion tuen osuus investointien rahoituksesta on laskenut noin 20 prosenttiin, mikä johtuu pitkälti metsänparannuslainoista luopumisesta 1990-luvun alkupuolella.
Metsänomistajien oma panos metsänhoito- ja metsänparannustöiden investoinneista on tällä hetkellä noin kolme neljäsosaa. Valtion suora tuki yksityismetsätalouden metsänhoidon ja metsänparannustöiden rahoitukseen on ollut aina 1970-luvulta saakka reaaliarvoltaan likimain samansuuruinen, hieman yli 50 miljoonaa euroa.
Metsänhoidon tuet heijastavat aikaansa
Ensimmäisten metsänparannuslakien ja tukijärjestelmien taustalla olivat kasvaneet hakkuumäärät sekä huoli metsien tilasta ja puuvarojen riittävyydestä. Metsänparannuksen alkuperäisenä tavoitteena olikin puuntuotannon lisääminen ja teollisuuden raaka-aineen saannin turvaaminen.
Metsäpolitiikassa puuntuotannollisen kestävyyden rinnalle omaksuttiin 1990-luvulla taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden tavoitteet. Vuoden 1997 alusta metsätalouden rahoitus laajennettiin koskemaan myös metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitämistä.
Viime vuosina keskustelussa on korostunut erityisesti ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä monimuotoisuuden edistäminen. Nämä näkökulmat on huomioitu myös uutta tukijärjestelmää valmisteltaessa.
Metsänhoidon tuilla on merkitystä
Metsäpolitiikka ja metsätalouden tukijärjestelmät ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että metsät kasvavat Suomessa enemmän puuta kuin koskaan. Aikaisempien tukijärjestelmien aikana puuston kokonaiskasvu on lisääntynyt alle kuudessa vuosikymmenessä yli 45 miljoonaa kuutiometriä, josta 15–20 miljoonan kuution arvioidaan olevan metsänparannustoiminnan ansiota.
Metsätalouden töillä on ollut myös huomattava sosiaalinen ja aluepoliittinen merkitys. Erityisesti taimikonhoidon tuella on ollut merkittävä työllistävä vaikutus. Taimikonhoitoa tehtiin varsinkin 1960–1980-luvuilla niin sanottuna työllisyystyönä, mikä tarkoitti sitä, että valtio rahoitti metsänhoitotöitä vähentääkseen työttömyyttä. Nykyisen kannustejärjestelmän töiden arvioidaan vuosittain kattavan noin 1 800 henkilötyövuotta.
Viimeisimmillä tukijärjestelmillä on edistetty myös talousmetsien biologisen monimuotoisuuden turvaamista ympäristötuen ja luonnonhoitohankkeiden kautta.
Negatiivisia vaikutuksiakin tukijärjestelmillä on ollut. Jälkikäteen tarkasteltuna toimenpiteiden toteutuksessa olisi varmasti voitu onnistua paremminkin muun muassa vesiensuojelussa. On toimittu sen hetkisillä ohjeilla ja pyritty tekemään mahdollisimman hyvää työtä. On esitetty myös näkemyksiä, että tukijärjestelmät ovat hallinnollisesti raskaita, nostavat kustannuksia, kantohintoja ja metsämaan hintaa, eivätkä suorat tuet metsänomistajien yksittäisille metsänhoitohankkeille olisi näin ollen perusteltuja. Lisäksi on kyseenalaistettu tukien tarvetta metsänhoidolle, joka on nähty jo itsessäänkin kannattavana elinkeinona.
Metka voimaan 2024
Uutta metsätalouden kannustejärjestelmä metkaa koskeva laki on tulossa voimaan 1.1.2024. Laki on voimassa vuoden 2029 loppuun ja tukia voidaan maksaa vuoden 2032 loppuun saakka.
Tuettavista kohteista ja tuen määrästä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Asetus viedään valtioneuvoston käsittelyyn marraskuussa. Vasta tämän käsittelyn jälkeen voidaan varmasti puhua siitä, mitkä tukiehdot ja tukitasot tulevat metkassa olemaan. Tukien haku on avautumassa maaliskuun alussa 2024.
Ennakoi ja hyödynnä metka-tuet
Moniin metkassa tuettaviin töihin vaaditaan toteutussuunnitelma. Nämä työt voi aloittaa vasta sen jälkeen, kun Metsäkeskus on hyväksynyt toteutussuunnitelman ja tukihakemuksen. Ennakoivaa suunnittelua maastossa voi kuitenkin tehdä jo nyt ennen metka-lain voimaantuloa ja haun avautumista. Taimikon ja nuoren metsän hoitotyöt voi aloittaa heti, kun metka-laki on tullut voimaan. Tukea ei voi saada vuoden 2023 puolella tehtyyn työhön.
Metka-tukijärjestelmä tarjoaa hyvää “voiteluainetta“ metsätalouden töihin ja se kannattaakin metsänomistajien hyödyntää täysimääräisesti tulevina vuosina.