Minnamari Tuovinen: Ota ja omista – metsä ei ole mörkö

Suomessa on noin 600 000 metsänomistajaa ja heidän keski-ikänsä on 61 vuotta. Monessa metsää omistavassa perheessä pitäisi lähivuosina ratkaista, mitä perheen metsille nykyisen omistajan jälkeen tapahtuu. Kuka tai ketkä perheestä jatkavat metsien omistusta? Mikä on juuri meidän perheellemme paras tapa siirtää omistuksia seuraavalle sukupolvelle? Mitä tehdään, jos perillisiä ei ole tai jos he eivät halua metsiä omistukseensa?

Osapuolet koolle ja keskustelemaan

Paras tulos sukupolvenvaihdoksessa sekä taloudellisesti että henkisesti saadaan, kun asiaa valmistellaan rauhassa ja siitä keskustellaan avoimesti kaikkien asianosaisten kanssa. Keskusteluun kannattaa ottaa mukaan myös perheen muu omaisuus ja sen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle: mitä omaisuuseriä kukin saa ja millä aikataululla. Apua ja neuvoja omistajanvaihdoksen eri vaihtoehtojen selvittämiseen, parhaan ratkaisun löytämiseen sekä tarvittavien asiakirjojen laadintaan kyllä saa, kunhan perhepiirissä on kuultu kaikkia osapuolia ja päästy alustavaan yhteisymmärrykseen.

Hui – minustako metsänomistaja?

Ehdotus metsän omistuksesta voi nuoremmassa polvessa aiheuttaa ensin hämmennystä – ja jopa kauhistusta. Esimerkiksi tyttäreni, jolle pari vuotta sitten mainitsin ensimmäisen kerran, että perheen metsien siirtoa hänelle ja veljelleen on syytä alkaa valmistella, parkaisi melkeinpä kauhistuneena, että ”ei nyt vielä!”. Asiaa on pikkuhiljaa pohjustettu, ja nyt ajatus metsänomistamisesta ei tunnu hänestä enää ollenkaan pelottavalta tai vastenmieliseltä. Omistajanvaihdoksen vaihtoehtoja sekä sen taloudellisia ja muita seuraamuksia on käyty läpi ja ratkaisuun on päästy.

Mikä nuorempaa polvea sitten metsän omistamisessa saattaa askarruttaa? Monessa perheessä potentiaaliset jatkajat elävät ruuhkavuosiaan: opiskelut ovat loppusuoralla tai on vasta siirrytty työelämään, perheessä voi olla pieniä lapsia, on asunto- ja muita lainoja – elämä on kovin täysipainoista ja tuntuu, että aika ei riitä metsäasioihin perehtymiseen. Tai ajatus mahdollisesta tulevasta metsänomistajuudesta ei ole vielä käynyt mielessäkään, ja se aiheuttaa tämän ”ei nyt vielä!” -reaktion.

Rohkeasti päin metsää…

Vaan pelko pois, mahdollinen uusi metsänomistaja. Omiin metsiin tutustuminen, niiden hoitaminen ja metsätalouden harjoittaminen on mitä mielenkiintoisinta puuhaa. Apua ja neuvoja metsänomistuksen alkutaipaleelle saa metsäammattilaisilta. Verkostoitumalla muiden metsänomistajien kanssa saa vertaistukea. Verkosta löytyy monipuolista tietoa metsänomistuksesta ja metsänhoidosta, ja tarjolla on myös erilaisia kursseja ja koulutuksia aiheesta sekä webinaareina että lähikoulutuksina. Useimmiten hyvänä rinnalla kulkijana ja metsäasioihin perehdyttäjänä on myös aiempi metsänomistaja – varsinkin, jos omistajanvaihdos on tehty onnistuneesti ja sopu sukupolvien välillä on säilynyt.

…mutta ei kuitenkaan väkisin

Väkisin tai velvollisuudentunnosta metsää ei kuitenkaan kannata omistukseensa ottaa. Jos luopuva metsänomistaja ei enää halua metsänomistustaan jatkaa, eikä lähipiiristä halukasta jatkajaa löydy, kannattaa metsä laittaa myyntiin. Metsästään luopuvan tai hänen läheistensä ei tarvitse potea huonoa omatuntoa, jos päädytään metsän myyntiin lähipiirin ulkopuolelle. Pääasia, että ratkaisu on harkiten tehty.

Huonoin vaihtoehto omistajanvaihdoksessa metsän ja metsänomistajien kannalta on päätöksenteon lykkääminen. Jokaisessa metsässä tapahtuu sukupolvenvaihdos, kun omistaja kuolee ja metsät siirtyvät kuolinpesän haltuun. Vaikka poikkeuksiakin löytyy, on kuolinpesän metsänomistus usein se hankalin tapa omistaa metsää. Siksi päätös metsien tulevaisuudesta kannattaa tehdä ajoissa.

Lue lisää

Miten siirrän metsäomaisuutta seuraavalle sukupolvelle? – 7 kysymystä

Esa Lappalainen: Metsänomistamisen monet muodot

Esa Lappalainen: Perintömetsä on viisainta myydä pois

Metsänomistamisen eri muotoja (metsakeskus.fi)

Metsätilan omistajanvaihdos (metsakeskus.fi)

Metsäkeskuksen Metsään-koulutussarja (lyyti.fi)