Riikka Otsamo: Suosi tammea talousmetsän luonnonhoidossa

Ilmaston lämpenemisen seurauksena Suomessa esiintyvien jalojen lehtipuiden menestymismahdollisuudet kasvavat. Erityisesti tammen taimia ilmestyy metsiin aikaisempaa enemmän muuallakin kuin Etelä-Suomen tammivyöhykkeellä. Tässä blogikirjoituksessa pohdin, miksi juuri tammi menestyy jalopuista parhaiten, ja miten voisimme suosia sitä talousmetsien luonnonhoidossa.

Tammen terhot leviävät närhen matkassa

Tammen terho ei kauaksi puusta putoa. Pidemmälle, jopa kilometrien päähän, terhoja kyydittää närhi. Sen kurkkupussiin mahtuu kaksi tai kolme terhoa ja yksi kulkee nokassa. Jokunen saattaa tipahtaa matkalla, mutta loput se jemmaa talvivarastoksi sammalen ja karikkeen alle.

Suotuisiin paikkoihin unohtuneet terhot itävät ja voivat varttua aikuisiksi puiksi. Suomen oloissa kyse on ainutlaatuisesta puun ja linnun yhteydestä. Närhen lisäksi terhoja levittävät pähkinähakki, orava ja metsähiiri.

Tammi on jalopuista sopeutuvin

Tammen luontainen levinneisyys on jalopuista eteläisin, ulottuen etelä- ja lounaisrannikolle. Istutettuna tammi selviää Torniossa asti. Tammi pärjää, sillä se on joustava kasvupaikkavaatimustensa suhteen. Vaikka se kasvaa parhaiten lehdoissa, yksittäisiä puita esiintyy hyvinkin karuilla kangasmailla. Näillä se jää lyhytkasvuiseksi ja oksikkaaksi. Hyvissä oloissa tammen taimet ovat nopeakasvuisia ja voivat kasvaa kymmenvuotiaina puoli metriä vuodessa.

Tammen vahvuus on syvä ja vahva juuristo, jonka se kasvattaa jo ensimmäisinä vuosina. Laajasta juuristosta on apua kuivilla kasvupaikoilla ja kuivina kesinä. Lisäksi vahva juuristo auttaa taimea selviytymään myyrien, rusakoiden ja hirvieläinten syönnistä. Tammi ei myöskään ole myrskytuhoille altis.

Tammi päihittää monimuotoisuudellaan muut puulajimme. Erityisesti vanhat tammet onkaloineen tarjoavat elinympäristön monipuoliselle ja runsaalle hyönteis- ja sienilajistolle, joista monet ovat uhanalaistuneet.

Vinkkejä tammea suosivaan luonnonhoitoon

Kaikkia luontaisia taimia ja puita ei voida hyödyntää, mutta vain osankin suosiminen metsän- ja luonnonhoidossa lisää mahdollisuuksia tammen luontaiselle leviämiselle. Metsään kannattaa jättää eri-ikäisiä ja -kokoisia tammia ja edistää näiden kasvua metsänkäsittelyn kaikissa vaiheissa. Tammen runkomuodolla ei ole väliä, kun tavoitteena on monimuotoisuuden lisääminen. Tässä vinkkejä hyödynnettäväksi ja edelleen kehitettäväksi.

1. Hyödynnä uudistusalojen nuoret tammet

Metsänomistajan kannattaa käydä merkitsemässä uudistusalalla esiintyvät luontaiset tammet ennen pääpuulajin istutusta. Tammien lähettyville ei istuteta, vaan jätetään reilusti tilaa luontaisesti syntyvälle lehtipuustolle. Sivusuunnasta tuleva kilpailu ohjaa tammen kasvua ylöspäin ja vähentää rungon alaosan oksikkuutta. Samalla on huolehdittava, että tammen latvus ei joudu nopeampikasvuisten varjoon. Ylhäältä päin tulevaa varjostusta tammi ei kestä.

Parhaiten tammi pysyy mukana metsikön kehityksessä, jos se on jo alkujaan etukasvuinen ja kasvupaikka on rehevä. Jos tavoitteena on vahvaoksainen ja leveälatvainen maisematammi, kannattaa suosia luontaisten aukkojen, kallion- ja metsänreunojen puita, joilla on riittävästi tilaa nuoruusvaiheesta alkaen. Elinvoimainen latvus ja runsas valo aikaistavat ensimmäisten terhojen muodostumista.  

2. Jätä tammia säästöpuuryhmiin tai -metsiköihin

Varttuneen metsän sisästä säästöpuiksi vapautuneet keski-ikäiset ja vanhat tammet saavat helposti valoshokin ja latvusto alkaa kuivua. Uudistushakkuussa tammet kannattaa jättää muiden lehtipuiden kanssa ryhmään tai jopa pieneen säästöpuumetsikköön, josta muuta puustoa poistetaan vasta, kun tammet ovat tottuneet kasvamaan avoimemmassa ympäristössä. Tämä edellyttää suunnitelmallisuutta säästöpuuryhmien perustamiseen kiertoajan alusta alkaen. Säästöpuuna tammi voi jatkaa elämäänsä useamman puusukupolven ajan.

3. Suosi tammea sekapuuna rehevissä Etelä-Suomen lehtipuumetsissä

Tammella on voimaa ja sitkeyttä uudistua tiheässä lehtipuuvesaikossa. Näissä metsissä voi kokeilla laatupuunkin kasvattamista. Toki se vaatii hoitoa lähes yksinpuin, kun tasapainotellaan riittävän sivusuuntaisen varjostuksen sekä latvuksen kasvutilan ja valontarpeen välillä. Alikasvosta ei – kuusen mahdollista raivausta lukuun ottamatta – raivata, sillä alle jääneet lehtipuut ja varsinkin pähkinäpensas varjostavat tammen runkoja ja rehevöittävät karikkeellaan maaperää. Runkojen oksattomuutta voi edistää pystykarsinnalla, kuten tehdään tammiviljelmilläkin. Jos tavoitteena ei ole laatupuun kasvatus, harvennuksia tehdään selvästi harvemmin ja voimakkaammin.

4. Tuhoilta ei voi välttyä

Vaikka tammi on sitkeä ja kestävä tuhoja vastaan, varsinkin rusakot ja hirvieläimet aiheuttavat tuhoja syömällä ja katkomalla versoja sekä hankaamalla sarvillaan runkoja. Näiltä voi ainakin yrittää välttyä pitämällä nuoret tammilaikut tiheinä, välttämällä turhaa raivaamista katkomalla latvat latvustoa kiusaavilta puilta ja jättämällä metsä rytöiseksi. Muutaman valitun yksilön voi suojata sitomalla kuusenkarahkoja runkojen ympärille.

5. Auta närhiä kylvämällä tai istuttamalla tammia pieniin ryhmiin

Pienialaisillakin kylvetyillä tai istutetuilla puuryhmillä on merkitystä. Varttuessaan nämäkin puut houkuttelevat lähiseudun närhiä ja mahdollistavat uusien tammisukupolvien synnyn. Mitä todennäköisemmin lisäät samalla paikallisesti tammien geneettistä vaihtelua, sillä luontaiset viljelykarkulaiset voivat olla peräisin samasta puuyksilöstä. Kuusen tai koivun uudistusalalle viljelty tammiryhmä voisi hyvinkin toimia pitkäikäisenä säästöpuuryhmänä. Kokeile ja jaa tietoa kokemuksistasi!

Lue lisää

Talousmetsien jalopuut - Ädellövträd i ekonomiskogarna -hanke (metsakeskus.fi)