Riitta Raatikainen: Suojeluun tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja

Suomalainen metsä on monimuotoinen monella tavoin. Metsänomistajien määrä on suuri ja metsänomistusmuotoja on monenlaisia. Yksittäiset metsäkiinteistöt ovat monimuotoisia niin kooltaan, muodoltaan kuin sijainniltaan. Yhdellä ja samalla kaavalla ei metsiä voi hoitaa tai suojella, ovathan metsänomistajien tavoitteet ja metsät erilaisia. Tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja.

Monimuotoisuuden monet tekijät

Suomalainen metsäluonto on monimuotoisempi kuin äkkiä arvaisi. Suomessa arvioidaan elävän noin 50 000 lajia, kun lasketaan yhteen kaikki eläin-, kasvi- ja sienilajit. Näistä noin 20 000 lajia elää metsissä. Lisäksi metsillä on välillinen vaikutus muun muassa vesi- ja rantaluonnon lajistoon.

Metsäluonnon monimuotoisuuteen vaikuttavat monet tekijät. Metsän maantieteellinen sijainti, maaperän ravinteisuus, topografia ja vesistöt ovat keskeisiä tekijöitä, jotka ovat muovanneet metsistämme tietynalaisia metsänomistajasta riippumatta. Metsää omistaneet sukupolvet ovat vaikuttaneet metsätaloustoimilla ja kiinteistöjaoilla monimuotoisuuden säilymiseen ja kehittymiseen. Nykyiset metsänomistajat vaikuttavat ratkaisuillaan siihen, kuinka monimuotoisen metsän jälkipolvet saavat.

Vapaaehtoisuutta ja keinovalikoimaa

Metsien suojeluohjelma, METSO (2008 -2025) on ollut menestystarina monesta syystä. Metsänomistajat ovat kokeneet tärkeiksi vapaaehtoisuuden ja valinnan vapauden. Ohjelma tarjoaa metsänomistajille keinoja suojella metsää eri tavoin määräaikaisesti tai pysyvästi sekä mahdollisuuden hoitaa ja kunnostaa arvokkaita elinympäristöjä. Aina on mahdollisuus suojella metsää omalla päätöksellä, mutta METSO-ohjelma tarjoaa suojelusta myös tuloa.

Jo METSO-ohjelman valmisteluvaiheessa todettiin, että yhdellä suojelukeinolla ei voida edetä. Tarvittiin suojelukeino, jolla turvataan pienialaisten ja erillään sijaitsevien luontokohteiden säilyminen. Tähän tarpeeseen soveltuu parhaiten määräaikainen kymmenen vuoden ympäristötukisopimus. Ympäristötukea on voitu kohdentaa metsälain 10 §:ssä tarkoitettujen erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämisen lisäksi muihin luontoarvoiltaan merkittäviin elinympäristöihin. Näin on voitu parantaa luontoarvojen säilymistä laajempina kokonaisuuksina sekä kytkeä esimerkiksi arvokkaita pienvesikohteita yhtenäisiksi alueiksi.

Ympäristötuki on askelkivi

Yksittäiset ja pienet luontokohteet voivat olla elinehto lajien säilymiselle tai ne voivat toimia tärkeinä askelkivinä lajiston siirtymisessä suojelualueilta toisaalle. Ympäristötuella voidaan turvata monia luontokohteita, joiden pysyvä suojelu ei olisi mahdollista.

Metsänomistajalle ympäristötukisopimus voi toimia askelkivenä siirtymisessä määräaikaisesta suojelusta pysyvään suojeluun etenkin laajemmissa ja suojelualueisiin kytkeytyvissä kohteissa. Vuosien saatossa voi metsänomistajan kiinnostus pysyvään ratkaisuun kypsyä, mutta edelleen vapaaehtoisuus on suunnannäyttäjä ratkaisua tehtäessä ja uuden ympäristötukisopimuskauden jatko voidaan aina selvittää.

Ympäristötuki säilyy kannusteena

Metsätalouden uuden kannustejärjestelmän esitys on valmistunut. Ympäristötuki nähtiin tarpeellisena keinona biologisen monimuotoisuuden edistämiseen osana laajempaa monimuotoisuuden turvaamisen toimenpidevalikoimaa. 

Määräaikainen, tukiehtojen sallima, maksimissaan 10 vuoden sopimuskausi on jatkossakin vapaaehtoisen suojelun vaihtoehto. Ympäristötuki mahdollistaa sen, että metsiemme monimuotoisuutta turvataan mahdollisimman monilla luontokohteilla. Samalla voidaan myötävaikuttaa välillisesti hiilen sitomiseen ja metsien hiilivarastoon.