Mitä hyötyä on metsänkasvatuksen kiertoajan pidentämisestä?

Metsän kiertoajalla tarkoitetaan yhden puusukupolven kasvatusaikaa. Metsänhoidon suosituksista saa neuvoa siihen, kuinka kauan metsää kannattaa kasvattaa ja milloin on hyvä tehdä uudistushakkuu. Suosituksissa on tietyt uudistamisläpimittaluokat männylle, kuuselle ja rauduskoivulle, kun uudistamishakkuun tuottovaatimukseksi on asetettu 2–3 prosenttia. Hieskoivikoille, epätasaisille tai harventamatta jääneille sekä huonosti kasvaneille puustoille suositellaan tiettyä vähimmäisuudistamisikää. 

Metsänomistajan tavoitteet ja odotukset tuotoista ratkaisevat kiertoajan pituuden. Myös metsätilan maantieteellinen sijainti, metsän kasvupaikka sekä aiempi käsittely vaikuttavat siihen, kuinka pitkään metsää kannattaa kasvattaa ennen uudistushakkuuta.

Maltillisella kiertoajan pidentämisellä voi saada lisätuloja sekä ilmasto- ja monimuotoisuushyötyjä

Puuston ikääntyessä merkittävä osa lisäkasvusta tulee tukkipuuhun, jonka arvo on yli kolminkertainen kuitupuuhun verrattuna. Metsänomistaja hyötyy taloudellisesti maltillisesta kiertoajan pidentymisestä, jos puusta maksettavat tulot säilyvät nykyisenkaltaisina. 

Metsänomistaja voi jatkossa mahdollisesti saada myös muita korvauksia kiertoajan pidentämisestä, kuten esimerkiksi korvauksia hiilensidonnasta, maisemasta tai virkistyskäytöstä. Tämänkaltaiset korvaukset ovat kuitenkin vielä vasta kehittymässä. 

Puuston kiertoajan pidentäminen voi lisätä metsien hiilinieluja eli ilmasta puustoon ja maaperään sitoutuvan hiilen määrää. Hiilinielujen lisääntymiseen vaikuttavat paljon kasvuolosuhteet, puulaji sekä mahdolliset tuhot. Maaperän hiilivarastojen kasvuun vaikuttavista tekijöistä tarvitaan vielä lisää tutkimustietoa, mutta puustolla on vaikutusta myös maaperän hiilen määrään. 

Kiertoaikaa voi pidentää eniten mäntymetsissä. Mänty on puulajeistamme pitkäikäisin. Se kestää esimerkiksi kuivuutta ja sen seurauksia varsin hyvin. Kuusimetsissä tuhoriskit lisääntyvät, kun puusto ikääntyy.

Monet peitteisyyttä vaativat lajit hyötyvät siitä, että metsissä tehdään uudistushakkuita harvemmin. Vanhemmasta puustosta hyötyvät esimerkiksi metsot, kuukkelit ja liito-oravat sekä puiden oksilla kasvavat naavat sekä muut jäkälät. 

Kiertoaikojen pidentäminen vähentää kaikenlaista maanmuokkaustarvetta. Tutkimuksissa on jo havaittu, että esimerkiksi mustikka ja monet sammallajit ovat lisääntyneet, kun maan pintaa rikotaan muokatessa vähemmän. Lahopuun määrä kasvaa usein ikääntyvissä metsissä, ja siitä hyötyvät monet hyönteiset ja käävät. 

Myös metsän virkistyskäyttömahdollisuudet lisääntyvät, kun uudistushakkuita lykätään. Luonnossa retkeilevät pitävät usein vanhempaa metsää miellyttävänä ympäristönä. Puuston kiertoajan pidentämisestä on hyötyä myös marjastajille ja sienestäjille. Osa marjastajista hyötyy kuitenkin tiheämmästä hakkuukierrosta, sillä esimerkiksi vadelma tuottaa runsaan sadon muutaman vuoden ajan uudistushakkuun jälkeen. 

Kiertoajan pidentämisessä on myös riskejä

Vuosien kuluessa puuston kasvu alkaa vähitellen heiketä. Terveeseen puustoon on sitoutunut yhä enemmän pääomaa, jonka tuotto heikkenee kasvatusajan kuluessa. Kiertoajan pidentäminen äkillisesti vähentäisi ainakin joksikin aikaa metsäteollisuuden puuraaka-aineen saantia. 

Metsän ikääntyessä myös erilaiset metsätuhot lisääntyvät. Ilmaston lämpenemisestä johtuvat äärimmäiset sääilmiöt, kuten myrskyt ja kuivuus, lisäisivät tuhoja ikääntyneemmissä metsissä. Erityisesti lisääntyisivät kotoperäisten sekä vieras- ja tulokaslajeina tulevien sienten ja hyönteisten aiheuttamat tuhot. 

Suomessa on jo nyt useita muita paikallisesti tuhoja aiheuttaneita hyönteisiä, jotka voivat puuston kunnon heikentyessä ja sopivissa sääoloissa tuhota laajempia metsäalueita. Suurin riski suosituksia pidemmistä kiertoajoista on kuusikoissa. Etelä-Suomessa kuusikoiden uudistushakkuuajankohtaa joudutaan todennäköisesti aikaistamaan suosituksesta, jotta vältyttäisiin metsätuhoilta. Lähivuosikymmeninä todennäköisimmät kiertoajan pidentämisestä johtuvat metsätuhot olisivat kuusen- ja männynjuurikäävän aiheuttamat lahovauriot sekä kirjanpainajan ja kuusentähtikirjaajan tappamat puut.

Markku Remes
metsänhoidon johtava asiantuntija
Suomen metsäkeskus