Anna säästöpuiden tehdä tehtävänsä luonnon hyväksi

Monimuotoinen metsä tarjoaa elinympäristöjä metsissämme eläville tuhansille lajeille - eläimille, hyönteisille, kasveille ja sienille. Nämä metsälajit tarvitsevat pärjätäkseen erilaisia metsän rakennepiirteitä. Osa lajeista viihtyy nuorissa kuusen taimikoissa ja osa harvennetuissa kasvatusmänniköissä, mutta suurelle osalle lajistoa vanhat puuyksilöt, kuolleet puut ja lehtipuut ovat elintärkeitä.  

Säästöpuita jättämällä saadaan talouskäytössä oleviin metsiin eri-ikäistä ja erilaatuista puuainesta. Ajan mittaan jätetyistä säästöpuista muodostuu monille metsälajeille elintärkeää kuollutta ja lahonnutta puuta.  

Miksi metsiin tarvitaan kuollutta puuta?   

Metsälajeistamme neljännes eli jopa 5000 lajia on riippuvaisia kuolleesta ja lahonneesta puusta. Valtaosa näistä on kääpiä, jäkäliä, sammalia ja hyönteisiä, mutta myös esimerkiksi kolopesijät, kuten tikat ja tiaiset, tarvitsevat pystyyn kuolleita puita ja pökkelöitä. Suuri osa näistä kuolleella puulla elävistä lajeista on uhanalaisia. Lajit ovat vaativaisia, joten ne tarvitsevat eri lahoamisasteista lahopuuta eri puulajeista.  
 

Tikat suosivat haapoja pesäpuuna, koska haavan pehmeään ja usein sisältä lahoon puuainekseen on helppo kovertaa koloja.  

Metsiimme toki muodostuu kuollutta ja lahonnutta puuta luontaisesti ja erilaisten tuuli-, hyönteis- tai lumituhojen seurauksena. Osa näistä puista jää metsään ja luo elinympäristöjä kuolleen puun lajistolle. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan tasaisesti järeämpää vanhaa, kuollutta ja lahoavaa puuta – myös nuorempien puusukupolvien sekaan. Olemassa olevan kuolleen puun säästäminen, säästöpuiden jättäminen ja tekopökkelöiden tekeminen ovat keinoja, joilla kuolleen puun määrää voidaan lisätä ja lahopuujatkumo turvata.  

Hakkuissa jätetyt säästöpuut jäävät metsään pysyvästi eli niiden annetaan järeytyä, kuolla ja lahota metsään. Vaikka avohakkuualalle jätetty säästöpuu kaatua mätkähtäisi tuulessa, ajaa se edelleen asiaansa ja muuttuu monimuotoisuudelle arvokkaaksi lahopuuksi. Maassa makaava kuollut puu, varsinkaan lehtipuu, ei ole metsälle terveysriski. Jotta säästöpuiden jättämisen tarkoitus toteutuu, ethän hae säästöpuita polttopuuksi ja kuljeta niitä missään vaiheessa metsästä pois.    

Mitä puita jätän säästöpuiksi? 

Säästöpuiksi voi jättää mäntyä, kuusta ja koivua, kuin myös muita metsiemme lehtipuita. Anna myös yksittäisten järeiden puuvanhusten, palokoroisten puiden ja kolopuiden olla sijoillaan. Mitä useampaa puulajia säästöpuiksi jää, sitä parempi. Jokaisella puulajilla on omaa lajistoa. Valtapuidemme varassa elävät sadat lajit. Harvinaisimmilla puulajeillamme eli haavalla, lepillä, pihlajalla ja raidalla on myös kullakin 100–200 juuri niistä riippuvaista lajia. Näiden lehtipuiden säilyttämisellä ja lisäämisellä metsissämme on siis suuri merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle.  

Jos mahdollista, säästöpuut on hyvä keskittää ryhmiin. Silloin ne on helpompi huomioida tulevissa metsätöissä eivätkä kaatuneet rungot ole toimenpiteiden tiellä. Säästöpuuryhmässä puiden ohella myös alusta jätetään puunkorjuussa ja raivauksissa koskematta. Myös muualla olevat maalahopuut olisi hyvä säilyttää mahdollisimman ehjänä metsätalouden toimenpiteissä.     

Jätettävien puiden valintaan satsaamalla voi luonnonhoidon laatua parantaa huomattavasti. Ihanteellinen tilanne olisi, jos metsässä olisi esimerkiksi järeää haapaa valmiina. Usein tilanne on kuitenkin se, että taloudellisesti vähäarvoiset lehtipuut ja vikaiset puut on raivattu pois kasvatettavan havupuuston tieltä.
 

Säästöpuut on keskitetty ryhmään, jossa on useita järeitä haapoja, pystypökkelöitä ja maalahopuuta. Säästöpuuryhmän alusta saa myös olla rauhassa, eli sitä ei muokata, siltä ei korjata puita pois eikä sitä siistitä raivaamalla.
 

Milloin on aika pohtia säästöpuita?  

Jotta säästöpuiden jättämisen tavoite toteutuu, olisi ne hyvä huomioida kaikissa hakkuissa ja raivauksissa. Säästöpuuasia koskee yhtä lailla jatkuvapeitteisiä kuin tasaikäisrakenteisina kasvatettavia metsiä.   

Harvennushakkuissa voi jättää lehtipuita ja vikaisia puita ryhmiin sekä tehdä tekopökkelöitä, joista saadaan nopeasti lahopuuta aikaiseksi. Ennakkoraivaajan työtä helpottaa, kun välttää turhaa siistimistä, sillä alikasvos ja riistatiheiköt ovat paitsi riistalle mieleen niin myös aihioita tuleville säästöpuuryhmille.  

Ensiharvennuskohteilla saattaa jo olla komeat säästöpuut maisemaa komistamassa tai kaatuneina maassa. Nämä puut ja puuryhmät saavat olla rauhassa edelleen, vaikka ympärillä tehdään tärkeitä hoitotöitä. Myös taimikonraivaaja voi jättää hankaliin paikkoihin lehtipuita ja tiheikköjä. Kun uudistushakkuun aika tulee, on metsässä sitten jo valmiiksi taloudellisesti arvottomampia, mutta monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita. Tästähän myös metsänomistajan tilipussi kiittää.  

Miten saan metsääni hyvät säästöpuut?  

Metsänomistajana voit itse käydä merkkaamassa säästöpuuryhmiä kuitunauhalla esimerkiksi luontokohteiden yhteyteen, vesistöjen suojavyöhykkeille, kosteikkopainanteisiin, kivikkoihin tai muihin metsänkäsittelyn suhteen haastaviin kohtiin. Nämä paikat ovat usein myös luontoarvojen säilymisen kannalta parhaita. Säästöpuilla voidaan myös pehmentää hakkuun vaikutusta maisemaan.  

Säästöpuiden jättäminen ja lahopuuston säästäminen on metsänomistajan vapaaehtoista panostusta luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Metsien sertifiointi toki asettaa vähimmäisvaatimuksia säästöpuiden määrälle, mutta tätä enemmän saa aina tehdä.  

Kiertele metsässäsi, tutki mahdollisuuksia ja merkkaa laadukkaita säästöpuuryhmiä. Tärkeää on, että otat luonnonhoidon puheeksi töiden toteuttajan kanssa aina ennen töiden aloittamista.  

Säästöpuut ovat yksi metsäomistajan tärkeistä teoista luonnon hyväksi. Metsänomistaja voi itse käydä merkitsemässä jätettävät puut ennen hakkuukoneen tuloa metsään.