Lehtometsään raivattiin lisää valoa

Metsänomistaja Tero Ahava harppoo metsäkoneen ajouraa pitkin ja hätistelee hyttysiä loitommalle. Ahava on tullut katsomaan pähkinäpensaslehtoa, josta korjattiin edellistalvena pois isoja kuusia.

Nyt alkukesästä hoitohakkuun tuloksia on jo näkyvissä. Pähkinäpensaat ovat tehneet uusia vesoja ja näsiä, koiranheisi sekä karhunputki saavat päivänvaloa. Myös lehmukset ottavat valokylpyä.

- Kuusten poistamisesta on ollut puhetta jo pitkään. Ihan mielenkiinnolla nyt seuraan, mitä kasveja ja lajeja tänne tulee. Talvella heti hakkuun jälkeen jälki näytti aika rajulta, mutta tulevaa ajatellen tämä on hyvä juttu, Ahava sanoo.

Lehdot ovat ravinteikkaita kasvupaikkoja, minkä vuoksi lukuisia lehtoja on aikanaan raivattu pelloiksi. Jäljellä olevien lehtometsien lajistoa uhkaa etupäässä kuusettuminen, kuten Ahavien pähkinälehdossa.

- Kuusi ja pähkinäpensas ovat huono parivaljakko. Kuusi varjostaa ja sen neulaset happamoittavat maaperää niin, että lehtokasvien kasvu taantuu. Toisaalta joissakin lehdoissa myös kuusella voi olla merkittävää seuralaislajistoa, sanoo luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen Suomen metsäkeskuksesta.

- Suomen lehdoissa elää runsas eliölajisto ja uhanalaisista metsälajeista lähes puolet. Sen vuoksi jäljellä olevia lehtometsiä on tärkeää suojella ja hoitaa, hän jatkaa.

​​​​​​​
Metsäkoneenkuljettaja Mikko Inkinen ja Jukka Ruutiainen suunnittelivat lehtometsän harvennushakkuuta ja ajouria viime talvena. Poistettavat kuuset on merkitty metsään kuitunauhoilla.
 

”Metsä on muutakin kuin kassa”

Tero Ahavasta ja hänen sisarestaan tuli metsänomistajia noin kolme vuotta sitten, kun heidän äitinsä päätti siirtää metsäomaisuuden lapsilleen. Ahavat omistavat nyt kotipaikkansa läheltä Pälkäneeltä noin parisataa hehtaaria metsää, josta suuri osa on talouskäytössä.

- Opiskelen kaupungissa talvet ja kesällä olenkin sitten täällä kotipuolessa metsätöissä. Meillä on nuorta taimikkoa, kasvatusmetsää ja varttuneempaakin metsää. Meidän mailla on myös lehto ja puronvarsi, jotka ovat määräaikaisessa suojelussa, Ahava kertoo.

Metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen otti noin vuosi sitten yhteyttä Tero Ahavaan. Hän ehdotti, että suojelualueen vieressä olevasta, noin puolen hehtaarin pähkinäpensaslehdosta voisi harventaa lehtokasveja tukahduttavaa kuusikkoa.

Ahava ja hänen sisarensa suostuivat ehdotukseen empimättä.

- Meillä on onnellinen tilanne, että metsää on niin reilusti, että siellä voi kokeilla monenlaista. Äitimme on ollut luontoarvojen kannattaja. Ajattelen itsekin, että oma metsä on paljon muutakin kuin pelkkä kassa, Ahava sanoo.

​​​​​​​
Metsäkone harvensi kuusia pähkinäpensaiden ympäriltä viime talvena Pälkäneen Laitikkalassa.
 

Lehtolajit elpyvät vähitellen

Ennen kuusten harvennusta täytyi Ahavien pähkinäpensaslehdon lajisto kartoittaa ja tehdä alueelle hoitosuunnitelma. ELY-keskus hyväksyi suunnitelman, ja hakkuu toteutettiin talvella UPM:n suunnittelemien talousmetsien harvennusten yhteydessä.

- Varjostavaa puustoa täytyy poistaa kohtalaisen varovaisesti, että lehtoluonnon ominaispiirteet säilyvät. Ei siis tehdä ”kerralla valmista”. Metsään tulee jättää myös lahopuita, jotka ovat tärkeitä kolopesijöille sekä monille hyönteisille ja kääville, Ruutiainen kertoo.

Asiantuntijan mukaan lehdon hoidon vaikutuksia täytyy seurata. Noin viiden vuoden kuluttua kuusten harvennuksesta arvioidaan hoidon tarvetta uudelleen.

-Lehtolajit alkavat elpyä jo harvennusta seuraavana kesänä. Pähkinäpensaat ja metsälehmukset menestyvät paremmin saadessaan valoa. On aina pieni yllätys, mitä lajeja lehtoon ilmestyy hoidon jälkeen, hän sanoo.
 

Hyvällä suunnittelulla lisää monimuotoisuutta

Jukka Ruutiainen vetää Lehtometsien havinaa Pirkanmaalla -hanketta, jonka aikana hän on tavannut lukuisia maanomistajia ja selvittänyt heidän kiinnostustaan lehtojen hoitoon. Hänen mukaansa lehtojen hoitotöitä kannattaisi suunnitella kokonaisuuksina, joissa katsotaan laajemman metsäalueen rakennepiirteitä ja luontoarvoja.

Usein suojelualueeksi on rajattu vain lehtoalueen arvokkain osa, vaikka luontoarvoja on lähes aina myös suojelukohteiden lähiympäristössä.

Lehtojen hoitoa voitaisiin tehdä nykyistä enemmän luonnonsuojelualueilla silloin, kun niiden lähellä sijaitsevissa talousmetsissä tehdään hakkuita. Näin voitaisiin yhdistää metsänomistajan taloudelliset tavoitteet ja luonnon monimuotoisuuden hoito, Ruutiainen selvittää.

Lehtometsien havinaa Pirkanmaalla -hankkeessa Ruutiainen on tarkastanut maastossa noin 70 lehtoa Pirkanmaan alueella, joista 50 lehdossa on tehty tarkempi luontoinventointi.

Hankkeen aikana kymmenkunta metsänomistajaa on päättänyt laajentaa pientä suojeltua lehtolaikkuaan tai perustanut kokonaan uuden lehtojen suojelualueen. Yhtä moni metsänomistaja on päätynyt määräaikaiseen suojeluun ympäristötukirahoituksella.

Vuonna 2017 alkanut hanke jatkuu ainakin vuoden 2020 loppuun saakka.

​​​​​​​

Tero Ahava viettää kesät metsätöissä kotitilallaan. Oma metsä on täynnä mahdollisuuksia. Tulevaisuudessa Ahava haluaisi kokeilla esimerkiksi pakurin kasvatusta.

​​​​​​​

Pähkinäpensas on kasvattanut uusia vesoja.