Luonnossa riittää kuvattavaa

Timo-Heikki Variksen lapsuuden maatilan pihapiiri ja pellot tarjosivat monipuolisia luontoelämyksiä puhumattakaan lähimetsistä sekä järvi- ja koskiluonnosta. Asuinpaikka on säilynyt läpi elämän Kolima-Keitele-koskireitin varrella, Natura-alueen sydämessä. 

– Synnyin keskelle monimuotoista luontoa. Isän merkitys oli tärkeä, hän opetti minulle kasveja. Kaveripiiri oli myös kiinnostunut luonnosta ja luimme kaikki kirjastosta löytyvät luontokirjat. Opeteltiin jopa lintujen tieteelliset nimet ja kisattiin siitä, kuka muistaa ne parhaiten, Varis muistelee. 

Luontokuvaukseen sysäyksen antoi äiti vuonna 1976. Hän osti Timo-Heikille ylioppilaslahjaksi ensimmäisen järjestelmäkameran. Myöhemmin käydyt luontokuvauskurssit kartuttivat taitoja. 

– Äiti oli kaukaa viisas ja halusi ohjata nuorta miestä oikealle polulle. Metsästys oli jo varhaisnuoruudesta tärkeä harrastus. Kuvaamisen kautta opin ymmärtämään, että luonnolla on myös muita arvoja ja sitä pitää myös suojella, muistelee Varis viime syksynä edesmenneen 100-vuotiaan äitinsä oppeja.  

Digitaalisuus on tuonut ison harppauksen kuvaamiseen 

Luontokuvauksen alkutaipaleella kuvat olivat mustavalkoisia ja ne kehitettiin itse. Digitaalisuuden myötä pystyy kuvien perussäätöjä tekemään enemmän ja valitsemaan parhaita otoksia. Luontokuvaajat ovat sitoutuneet eettisiin ohjeisiin. 

– Kilpailukuvien pitää olla alkuperäisiä ja jälkikäteen tehty muokkaaminen paljastuu. Esimerkiksi suuria petolintuja kuvataan haaskojen avulla, jolloin tulee huomioida lainsäädännön vaatimukset kuten tarvittavat luvat maanomistajan lupa mukaan lukien, Varis korostaa. 
 

Telkän poikasen ensilennon kuvaaminen vaatii kuvaajan paikalla oloa oikeana hetkenä. Kuva: Timo-Heikki Varis 
 

Linnut ovat olleet Timo-Heikki Variksen mieluisin kuvauskohde. Lintujen kuvaaminen on vaatinut paikallaoloa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Koskireitin keväiset sulapaikat ovat kuvauskohteena lähellä, samoin oman kotirannan telkänpöntöt ja pikkulintujen ruokintapaikat. Tarvittaessa kuvaus tapahtuu piilokojuista. 

– Omassa pihassa voi kuvata joustavasti. Piilokojussa voi joutua olemaan pitkäänkin, jopa vuorokauden tai pidempään. Kuvattavan kohteen odotuksen viehätys on kuitenkin niin erityinen, ettei aika tunnu pitkälle. 

Ilmaston muuttuminen on näkynyt myös luontokuvaajan työssä. Hyvät talvikuvausajat ovat lyhentyneet. Tämän on voinut huomata esimerkiksi teeriä kuvatessa.  

Parasta luontokuvaa on vaikea nimetä 

Luontokuvaajan kameralla on tallentunut tuhansia luontokuvia ja niitä on vaikea laittaa järjestykseen. Timo-Heikki Varis on osallistunut muun muassa Vuoden luontokuva -kilpailuihin ja saanut kunniamainintoja kuvistaan. Oman kodin, Variksenpesän, tuvan seinällä komeilee kuva pyystä, jota kuvaaja pitää yhtenä onnistuneimpana kuvana. 

– Parasta kuvaa ei pysty nimeämään. Lumoudun monista kuvista ja ne antavat virtaa jatkaa kuvaamista. Olen halunnut kuvata etenkin tavanomaisia metsä- ja vesiluonnon lintuja ja nostaa niiden arvoa onnistuneilla kuvilla, hän kertoo.  

Timo-Heikki Variksen kuvista on julkaistu teokset Närhi – kaunis ja salaperäinen sekä Telkkä – tuhansien järvien lintu. Viimeisimpiä kuvauskohteita ovat olleet muun muassa teeri ja isot linnut, mutta myös kasvi-, hyönteis- ja maisemakuvia on iso määrä.  

– Isoista linnuista olen kuvannut kotkia, kurkia, joutsenia ja metsoja. Myös lähivesien uusimmat asukkaat kaulus- ja harmaahaikara, ovat olleet kuvauskohteena. Tarkoitus on löytää kustantaja isoista linnuista kertovalle teksti- ja kuvakokonaisuudelle. Joku on leikillään kysynyt, milloin kuvan variksen kirjaksi asti, Varis naurahtaa.  
 

​​​​​​​​​​​​​​

Närhi syksyisessä sienimetsässä. Kuva: Timo-Heikki Varis 
 

Omaa metsää kannattaa kuvata 

Metsänomistajan kannattaa pitää kamera tai kännykkä mukana omissa metsissä kierrellessään. Kuvista on hyötyä itselle ja etenkin jälkipolville. 

– Jos metsänomistaja kuvaa metsän eri kehitysvaiheita pidemmältä aikajaksolta, näkee kuvista metsän kehityksen ja kuvien arvo nousee ajan saatossa. Kuvista voi tehdä metsän historiasta kertovan tarinan tuleville metsänomistajasukupolville, Varis kannustaa. 

Metsätöistä, luontokohteista sekä lajistosta kannattaa ottaa kuvia. Kasveja voi kuvata hyvinkin läheltä esimerkiksi kukinnan aikana. Puista löytyy myös mielenkiintoisia kuvauskohteita.

– Puista niin elävistä kuin kuolleista löytyy erityisiä puupersoonia. Kuvauskohde voi olla muodoltaan tai kooltaan erityinen puu kuten pahkapuu tai vaikka tervaskanto. 
 

​​​​​​​

Kaarlenvaltikan kukinto. Kuva: Timo-Heikki Varis 
 

Hieman lempeämpää metsänhoitoa 

Luontokuvaajaa ei tasaikäinen hoidettu yhden puulajin metsä houkuttele. Luontokuvaajalle parhaita kohteita ovat luonnontilaisen kaltaiset metsät, joita talousmetsissä on jäljellä enää pieninä sirpaleina. 

Timo-Heikki Varis on itsekin metsänomistaja. Hän teettää metsissään metsänhoitotöitä, mutta harkiten ja monimuotoisuusarvoja turvaten. 

– Haapa ja muut lehtipuut tuovat monimuotoisuutta, niitä ja vanhoja puita ja metsiä tulee säilyttää. Hieman lempeämpi metsien käsittely ei ole taaksepäin kulkemista. Tarvitaan tarkkuutta toimenpiteisiin, hän pohtii. 

Timo-Heikki Variksen metsätilalla on jo pieni pysyvän suojelun alue. Ajatus on suojella myös toinen koskireitin varrella oleva lahopuustoinen metsä.  

Harrastukset vaativat nopeaa reagointia 

Luontokuvaus ei ole Timo-Heikki Variksen ainoa mielenkiinnon kohde vaan aikaa jää myös toiselle harrastukselle, kasa-ammunnalle. Kasa-ammunnassa on tavoite saada eri etäisyyksiltä osumat mahdollisimman tarkasti tauluun samaan kohtaan, eli yhteen kasaan. Menestystä ammunnan F1-lajissa on Timo-Heikille tullut Suomen mestaruuksista aina arvokisamitaleihin. Tänä kesänä ohjelmassa on matka Tšekin MM-kisoihin. 

– Kasa-ammunnalla ja valokuvauksella on monia yhtäläisyyksiä. Ammunnassa tai valokuvauksessa ei voi hätiköidä, mutta silti tarvitaan nopeaa reagointia, kun olosuhteet ovat kohdallaan. Ammunnassa haetaan huippuosumia kuten kamerallakin. 

Myös metsästys ja kalastus ovat yhä tärkeitä harrastuksia. Periaate, että saalistetaan vain se mikä sillä hetkellä tarvitaan, toimii ohjenuorana molemmissa. Kanalintumetsällä mukana on pystykorva. Metsästysretkilläkin kulkee kamera usein mukana ja yleensä osumia tulee enemmän kameralla kuin aseella. 
 

​​​​​​​

Luontokuvaaja Timo-Heikki Varis asuu Viitasaaren Kymönkoskella. Kuva: Riitta Raatikainen