Monimuotoisuutta purojen suojavyöhykkeisiin

Purojen varteen jätetään hakkuissa puustoa suojavyöhykkeeksi. Näin voidaan estää hakkuualalta liikkeelle lähtevien ravinteiden ja kiintoaineen päätymistä puroon. Hyvän veden laadun ylläpitäminen on tärkeää, mutta se ei yksinään riitä ylläpitämään purojen hyvää tilaa. Rantametsän käsittely vaikuttaa useisiin puron ja metsän välisiin kytköksiin ja siten myös eliöstön monimuotoisuuteen.  

– Rantametsän puustolla on suuri merkitys purojen monimuotoisuudelle. Puut varjostavat puroa ja siten pitävät veden viileänä. Puroon päätyneet lahopuut tarjoavat suoja- ja ruokailupaikkoja pohjaeläimille ja kaloille. Lisäksi pohjaeläimiä on enemmän, jos purossa on myös lehtikariketta, ja pohjaeläimet puolestaan ovat ensisijainen ravinnonlähde esimerkiksi purotaimenelle, kertoo Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n erikoistutkija Heikki Mykrä. 

Suojavyöhykkeen leveyteen vaihtelua 

Rantametsä on usein itsessään monimuotoinen elinympäristö. Purojen suojavyöhykkeet suunnitellaan yleensä tasalevyisiksi, ja ne voivat olla leveydeltään 5-15 metriä. Tasaleveät suojavyöhykkeet on helppo suunnitella ja toteuttaa hakkuutyössä. Ne eivät kuitenkaan ole parhaita mahdollisia rantametsän tai vesielinympäristön suojelun kannalta, koska erilaisten elinympäristöjen leveydet vaihtelevat. Suositeltavaa olisikin käyttää vaihtelevan levyistä suojavyöhykettä, jolloin vesiensuojelu, monimuotoisuus sekä maisema- ja virkistysarvot voidaan huomioida tasalevyisiä vyöhykkeitä paremmin. 

– Kosteat rantametsät ovat kasvilajistoltaan monimuotoisimpia. Lisäksi kostea maaperä rikkoutuu ja urautuu helposti raskaiden metsäkoneiden painosta ja syntyneet ajourat voivat toimia ravinteiden ja kiintoaineen valuntareitteinä puroon. Siksi kosteiden rantametsän alueiden huomioiminen hakkuissa on olennaista, Mykrä painottaa. 

Paikkatietoaineistot apuna 

Mykrän luotsaamassa Paikkatietoon ja luontoarvoihin perustuva pienvesien suojavyöhykkeiden suunnittelu (GIS-SUS) -hankkeessa on tutkittu paikkatietoaineistojen hyödyntämistä talousmetsien puronvarsien hakkuusuunnitelmien ja suojavyöhykkeiden laatimisessa.  

Erilaisia paikkatietoaineistoja yhdistämällä voidaan löytää parhaat keinot, kuinka huomioida purojen ja rantametsien luontoarvot hakkuiden suunnittelussa. Koillismaalla tehdyt puronvarsien kasvilajiston maastoselvitykset ja mallinnustyö osoittivat, että maaperän kosteutta kuvaava kosteusindeksikartta kertoo myös puron varsien kasvillisuuden monimuotoisuudesta.  

– Olemme onnistuneet löytämään kosteusindekseistä sopivan raja-arvon, jota voitaisiin käyttää rajaamaan monimuotoisin rantametsän alue suojavyöhykkeeksi, Mykrä paljastaa. 

Puron suojavyöhyke on rajattu paikkatietoaineistojen avulla. Karttakuva: Raili Hokajärvi 
 

Kosteusindeksikartan lisäksi hankkeessa selvitettiin eroosioriskiä ja kiintoainekuormitusta kuvaavien aineistojen soveltuvuutta vaihtelevan levyisten suojavyöhykkeiden rajauksessa. Aineistoihin perustuva vaihtelevan levyinen suojavyöhykerajaus voidaan tuoda hakkuukoneen paikkatietodataan, jolloin monimuotoisuutta ja vesiensuojelua parhaiten tukeva suojavyöhykkeiden toteuttaminen helpottuu. 

– Lisäksi on tärkeä löytää keinoja luontoarvojen ja metsän talouskäytön yhteensovittamiseksi, painottaa Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Anu Hilli.  

Hilli vastaa hankkeessa Koillismaan pilottikohteille määriteltyjen eri suojavyöhykeratkaisujen puuston taloudellisen arvon laskennoista. Suojavyöhykkeen pinta-alan lisäksi puuston taloudelliseen arvoon vaikuttaa puuston määrä ja tukkipuuosuus. Suojavyöhykkeitä voidaan käsitellä harvennus- tai poimintahakkuin ja saada näin myös tuloja. Hakkuilla voidaan ohjata puuston kehitystä monipuulajiseen ja -kerrokselliseen suuntaan ja näin edistää suojavyöhykkeen monimuotoisuutta.  

Luonnonhoitoon on paljon keinoja 

Metsänomistajan omien tavoitteiden lisäksi muun muassa lainsäädäntö ja sertifiointikriteerit asettavat vaatimuksia luonnonhoidon toteuttamiselle. Suositeltavia vapaaehtoisia luonnonhoitotoimia rantametsissä on välttää maaperävaurioita sekä säästää alikasvos ja lisätä säästö- ja maapuita, lehtipuulajistoa, pökkelöitä ja riistatiheikköjä. 

Paikkatietoon ja luontoarvoihin perustuva pienvesien suojavyöhykkeiden suunnittelu (GIS-SUS) -hanketta toteuttavat SYKE, Luonnonvarakeskus, Oulun Yliopisto ja Suomen metsäkeskus. Hanketta rahoittaa Euroopan aluekehitysrahaston Suomen toimenpideohjelma: Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020.
 

Puronvarren monimuotoisuutta. Kuva: Heikki Mykrä