Poltettu metsä houkuttelee hyönteisiä ja kääpiä

Mustuneet puunrungot erottuvat jo kaukaa. Männyntaimien ja koivuvesakon keskellä on säästöpuuryhmä, joka poltettiin seitsemän vuotta takaperin. Luonnonhoidon asiantuntija Jarmo Uimonen Suomen metsäkeskuksesta muistaa, että yli satavuotiaat männyt ja kuuset roihusivat komeasti ja niistä syntyi runsaasti kuollutta ja palanutta puuta.  

– Vuosi sitten kävin täällä katsomassa ja löysin hiiltyneeltä puunrungolta rusokantokäävän ja pohjanrypykän. Molemmat ovat vanhojen metsien lajeja. Kääpien ja orvakoiden itiöt voivat kulkea tuulen mukana pitkienkin matkojen päästä, Uimonen kertoo. 

Palaneilla rungoilla on myös tutumpia kääpiä, kuten aidaskääpiä ja kantokääpiä. Tikka on nakutellut hiiltyneeseen pystypuuhun koloja. Uimonen kertoo, että poltettu säästöpuuryhmä oli aiemmin määräaikaisessa suojelussa. Sitten metsään iski myrsky, jossa kaatui paljon puita. Valtaosa myrskyn vahingoittamista puista oli korjattava pois metsätuhoriskin vuoksi. Samalla alue poistettiin määräaikaisesta suojelusta. 

– Metsänomistajalle oli maksettu suojelusta korvauksena ympäristötukea. Tukea ei tarvinnut palauttaa, kun osa vahingoittuneista puista poltettiin. Metsänomistaja oli kiinnostunut tuottamaan sillä tavalla tänne luontoarvoja. Tuhohyönteiset, kuten kirjanpainaja, eivät myöskään elä palaneella puulla.
 

​​​​​​​Euran kulotuspaikalta on löytynyt harvinainen pohjanrypykkä (vas. ylhäällä) ja rusokantokääpä (oik. ylhäällä). Paikalle on ilmestynyt myös yleisempiä kääpälajeja, kuten aidaskääpä (vas. alhaalla) ja kantokääpä (oik. alhaalla). Kuvat: Jarmo Uimonen ja Outi Tehomaa
 

Ensimmäisenä tulevat hyönteiset 

Eri kääpälajeja alkaa tulla palaneille rungoille runsaammin 5-10 vuoden kuluttua metsän poltosta. Mutta mitä tapahtuu ennen sitä?  Juuri poltetussa metsässä näyttää mustalle ja kuolleelle, mutta ei mene kauan, kun metsä alkaa kihistä uutta elämää.  

– Ensimmäisenä tulevat hyönteiset. Kulotuksessa muodostuu valtava lämpö ja paljon savua, jonka paloympäristöissä elävät hyönteiset aistivat jopa kymmenien kilometrien päähän. Hyönteisten perässä tulevat muun muassa tikat, jotka etsivät ravintoa, Uimonen kertoo. 

Ruokolahdella Etelä-Karjalassa kulotettiin viime vuoden kesäkuussa metsää. Tornator teetti parin kuukauden kuluttua kulotuksesta alueella hyönteiskartoituksen, jonka tulokset olivat kiinnostavia. Kovakuoriaistutkija löysi paikalta runsaasti kulokauniaisen toukkia. Kulokauniainen on tyypillinen paloelinympäristöjen kovakuoriaislaji, joka saapuu ensimmäisten hyönteisten joukossa palopaikalle savun perässä. Alueelta löytyi myös esimerkiksi jalokuoriaisia, havukantojääriä, palokärpäsiä, muurahaiskuoriaisia ja ranskanräätäleitä. Seurantaa jatketaan myös tänä kesänä. 

Uimonen kertoo, että paloympäristöjen kasvilajeista klassinen esimerkki on huhtakurjenpolvi. Sen siemenet vaativat kovan lämpöshokin itääkseen. Kulotetuissa metsissä viihtyvät myös monet harvinaiset jäkälät ja sienet. Poltetusta puustosta syntyy metsään lahopuuta, joka hyödyttää monia eliölajeja.  

Metsäpalot ovat vähentyneet  

Monet palaneella ja hiiltyneellä puulla elävät lajit ovat harvinaistuneet, koska metsäpalojen torjunta on Suomessa nykyään niin tehokasta. Sammutusautoilla pääsee metsäteitä pitkin lähelle palopaikkaa, koska tieverkosto on tiuha, eivätkä palot pääse leviämään laajalle alalle. Kulotustenkin määrä on vähentynyt, vaikka viime vuosina taitoa on elvytetty eri puolilla Suomea.  

– Itä-Suomen kulotuspaikoilta löydetään yleensä runsaammin palolajeja kuin Länsi-Suomessa. Se johtuu siitä, että Venäjällä on usein laajoja metsäpaloja. Itärajan takaa lajistoa kulkeutuu myös Suomen puolelle, Uimonen kertoo 

Kulotuksista on hyötyä luonnon lisäksi metsänkasvatuksessa. Sen avulla saadaan aikaan viljavaa ja ravinteikasta maata ja hyvät lämpöolosuhteet, mikä auttaa puuntaimia kasvuun. Taimet on myös helppo istuttaa, kun maassa ei ole hakkuutähteitä.  

Kulotuksia eri puolilla Suomea 

Metsäkeskus avaa vuosittain hakuun luonnonhoidollisia kulotushankkeita, joita tehdään maanomistajan luvalla yksityismetsissä. Hankkeiden toteuttajiksi haetaan osaavia metsäammattilaisia.  

Maanomistajalle kulotus on maksutonta. Kulotuksen tekijät voivat hakea kustannuksiin valtion kemera-rahoituksen. Kulotuksessa poltettavaa säästöpuustoa täytyy olla vähintään 10 kuutiota. Jos poltettavaa puustoa on tätä enemmän, maksetaan maanomistajalle siitä korvaus maakunnallisen keskikantohinnan mukaan. 

– Yksityismetsissä tehtävissä luonnonhoidollisissa kulotuksissa poltetaan säästöpuuryhmiä, joissa olisi hyvä olla mahdollisimman paljon puuta ja eri puulajeja. Siitä on hyötyä eri lajeille ja monimuotoisuudelle, Uimonen sanoo. 

Kulotuksia yksityismetsissä tekevät tilauksesta esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset ja eri metsäpalveluyrittäjät. Metsähallitus ja isommat metsäyhtiöt tekevät kulotuksia vuosittain omilla maillaan. 

​​​​​​​​​​​​​​

Säästöpuuryhmä poltettiin seitsemän vuotta sitten Eurassa. Kuva: Jarmo Uimonen

Säästöpuuryhmän kulotuksessa syntyi runsaasti palanutta ja hiiltynyttä puuta. Kuva: Jarmo Uimonen