5 vinkkiä harvennuksen laadun varmistamiseen
Kun metsässä tehdään harvennus eli kasvatushakkuu, työn jäljellä ja laadulla on pitkät seuraukset. Ensiharvennus on hetkistä kriittisin. Silloin voidaan saada aikaan paljon vahinkoa tulevaa ajatellen. Myöhemmät harvennukset ovat jo helpompia tehdä, kun ajourat ovat valmiina ja näkyvyys metsässä on parempi.
Harvennuksen työn laatuun vaikuttavat monet tekijät. Yksi keskeisimmistä on hakkuukoneen kuljettajan ammattitaito.
Hakkuun laatu näkyy korjuujäljessä eli puustovaurioissa, ajourissa ja jäävän puuston tiheydessä. Puun kuoreen tullut kolhu kestää kauan kasvaa umpeen ja etenkin kuusikoissa kolhut aiheuttavat lahoriskin. Liian voimakas harvennus taas voi johtaa kasvutappioihin sekä kasvaneeseen lumi- ja myrskytuhoriskiin.
Korjuujälkeen vaikuttavat keskeisesti puunkorjuun suunnittelu, oikean korjuukaluston valinta, hakkuukoneen kuljettajan ammattitaito sekä korjuun ajankohta. Silti on muutamia asioita, joita metsänomistaja itse voi tehdä ja siten vaikuttaa korjuujäljen laatuun.
1. Hoida taimikko ja tee ennakkoraivaus
Ensiharvennuskohteilla oleellista on metsän lähtötilanne.
– Kun taimikot aikoinaan hoitaa ja ensiharvennusvaiheessa metsä on sellainen kuin sen kuuluukin olla, korjuu sujuu paremmin, toteaa rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Ari Nikkola Suomen Metsäkeskuksesta.
Riski korjuun epäonnistumiselle on suurempi tiheässä, hoitamattomassa metsässä kuin kohteessa, jossa taimikot on hoidettu. Tiheässä metsässä vaurioita syntyy helpommin.
Myös ennakkoraivaus kannattaa tehdä. Ennakkoraivauksessa runkojen tyveltä poistetaan näkemistä estävät ja hakkuukoneen kouran liikuttelua haittaavat alikasvoskuuset ja lehtipuuvesat. Tällä varmistetaan, että hakkuukoneen kuljettaja näkee metsässä paremmin ja hän pystyy tekemään helpommin poistettavien puiden valintaa.
2. Esitä toiveet ennakkoon, vaikka kirjallisena
Puunostajalle tai hakkuutyön tekijälle voi esittää erilaisia toiveita ja ohjeita. Toiveet kannattaa ilmaista selkeästi ja kun ne antaa kirjallisesti ostomiehelle niin tietokatkojen riski pienenee.
Metsänomistajalla on yleensä itsellä hyvä tieto hakkuualueen maapohjasta ja sen kantavuudesta. Toiveita voi siis esittää hakkuun ajankohdasta. Esimerkiksi märillä tai hienojakoisilla kohteilla voi toivoa talviaikana tehtävää hakkuuta.
Maaston kantavuuden arvioinnissa voi käyttää apuna Metsään.fi-palvelusta löytyviä korjuukelpoisuuskarttoja. Kartat kertovat, missä maasto kantaa puunkorjuukalustoa eri vuodenaikoina. Karttatiedot on tuotettu laskennallisesti kaukokartoitusaineistoja ja maastotietokantaa hyödyntäen, joten karttoja on hyvä pitää suuntaa antavina materiaaleina.
Kun olosuhteet ovat hyvät ja hakkuun ajankohta on sopiva maapohjalle, ajouriin ei tule suuria painaumia.
Toiveita voi esittää myös esimerkiksi jätettävistä säästöpuista. Jos metsänomistajalla on selkeä näkemys, minne haluaisi säästöpuuryhmän, se kannattaa kertoa. Vielä parempi on, jos säästöpuut käy merkkaamassa maastossa ennakkoon.
On kuitenkin hyvä huomioida, että jos hakkuulle esittää paljon erilaisia kriteerejä, nämä voivat vaikuttaa puukaupan hintaan.
3. Käy työmaalla
Kun hakkuut alkavat, kannattaa paikan päällä käydä itse, jos se suinkin on mahdollista. Tällöin voi jutella hakkuukoneen kuljettajan kanssa ja varmistaa, että toiveet on hänelle välitetty. Jutellessa voi syntyä yhteisymmärrys paremmin kuin kirjallisten toiveiden perusteella. Samalla metsänomistaja näkee, millaista jälkeä korjuussa syntyy.
Hakkuukohteella kannattaa käydä myös korjuun jälkeen. On hyvä pitää mielessä, että jokaisella kuljettajalla on aina pyrkimys hyvään korjuujälkeen, mutta tästäkin huolimatta esimerkiksi puustovaurioita tulee aina jonkin verran. Kelikin on voinut olla hakkuun aikana huono. Pimeässä ja räntäsateessa on aivan eri näkyvyys kuin keskellä päivää pilvipoutaisella säällä.
Hakkuun jälkeen kannattaa silmäillä puustovaurioita, ajouria ja jäävän puuston tiheyttä ja tasaisuutta. Yksi yleisimmistä virheistä kasvatushakkuissa on, että hakkuu tehdään liian voimakkaana. Tämän arvioinnissa auttavat relaskooppi, metsänhoitosuositukset ja harvennusmallikäyrät. Harvennuksen voimakkuuteen ja jäävän puuston määrään vaikuttavat kasvatettava puulaji, kasvupaikan maapohja, maantieteellinen sijainti ja metsänomistajan valitsema kasvatusmenetelmä.
Pieni vaurio puun kuoressa ehtii umpeutua ennen seuraavaa hakkuuta eikä jätä virhettä puuaineksen sisälle.
4. Kysy tarvittaessa ammattilaiselta
Jos oma silmä ei osaa arvioida korjuun jälkeä, kannattaa mukaan pyytää joku metsäammattilainen. Hän osaa arvioida, onko jäljessä huomautettavaa.
Puun ostajalle kannattaa antaa palautetta ja pyytää vastausta, jos ei ole tyytyväinen korjuujälkeen. Joissakin tapauksissa tilannetta voidaan myös korjata. Jos esimerkiksi puustovaurioita on runsaasti, voidaan vaurioituneet puut poistaa, jos puuston tiheys sen sallii. Huonoin tilanne on silloin, jos metsässä on tehty liian voimakas harvennus ja puustovaurioita on paljon.
Metsänomistajan omasta osaamisesta on kuitenkin kokonaisuutena hyötyä.
– Jos metsänomistaja haluaa, että työt hoituvat hyvin, olisi hänellä itselläkin hyvä olla metsänhoidollista osaamista. Silloin voi itse esittää selkeitä näkemyksiä ennen hakkuuta ja hakkuun jälkeen pystyy arvioimaan, mitä on tehty, vinkkaa Ari Nikkola.
5. Laita nimi mieleen
Yksi tärkeimmistä asioista, joka vaikuttaa korjuujäljen laatuun, on hakkuukoneen kuljettajan ammattitaito. Jos on tyytyväinen jonkun tietyn kuljettajan jälkeen, hänen nimensä kannattaa laittaa muistiin. Myöhemmin tehtäville hakkuille voi toivoa samaa kuljettajaa.
Jos taas puun ostajaa vaihtaa jokaisen puukaupan yhteydessä, saa joka kerta metsäänsä eri kuljettajan. Tällöin laatu saattaa vaihdella ja yllätyksiäkin tulla useammin.
Fakta
Korjuujälkitarkastukset
- Metsäkeskus tarkastaa vuosittain talousmetsien kasvatushakkuiden korjuujälkeä. Tarkastukset ovat osa metsälain valvontaa, eivät metsänomistajan pyynnöstä tehtäviä.
- Maastoarvioinneissa tarkastellaan harvennusvoimakkuutta ja puulajivalintaa, puusto- ja maastovaurioita sekä ajouraväliä ja -leveyttä. Tarkastuksessa on käytössä Metsäkeskuksen maastotarkastusohje
- Vuonna 2019 tarkastus tehtiin 145 leimikolla. Tarkastettua pinta-alaa oli yhteensä 559 hehtaaria. Korjuujälki arvioitiin suositusten mukaiseksi 31 prosentilla kohteista.
- Valvonnassa hyödynnetään nykyisin myös drone-kuvausta. Näistä kuvista saadaan tietoa ajourista ja jäävän puuston tiheydestä.
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.
Kommentit
Hyödyllistä tietoa.
Oma kokemus, että ilman selkeää ohjeistusta harvennukset menee pääsääntöisesti ainakin minun mittapuulla turhan harvaksi ja ottavat ensisijaisesti havupuut pois. Myös katkonnassa joskus näkyvissä kuidun suosiminen. Itse käyn aina ensimmäisenä hakkuu päivänä työmaalla ja usimmiten joutuu täsmentämään ohjeistusta. Tilanne sama olipa korjuu metsäyhtiöllä tai MHY:llä.
Minunkin hakkuissa harvennus on tehty liian voimakkaana. Harvennus tehdään aina yläharvennuksena vaikka laitan sopimukseen että tehdään alaharvennus. Aina lähtee havupuut. Lepät ja haavat jää metsään vaikka laitan sopimukseen että ensisijaisesti hakataan vähempiarvoiset puut. Jutussa olisi voinut olla linkki metsäkeskuksen korjuujäljen tarkastusraportteihin. Metsäkeskus voisi raportoida korjuujäljen laadun per puu ostaja/hakkaaja, jolloin hakkaajalla olisi edes hiukan todellista kannustetta hyvään laatuun.
Pyyt kiittää kun jätät leppiä
Luonnon monimuotoisuuden vuoksi pyritään leppää ja haapaa säästämään. Eikä ne kyllä kelpaakkaan kun energiaksi.
Omakohtainen kokemus on, että itse tehden tulee harvennettua liian varovaisesti.
Olisi hyvä painottaa että ensiharvennusleimikkoa ei ole pakko myydä sellunkeittäjille motolla tehtäväksi.
Kannattaa selvittää löytyy esim. joltain polttopuuyrittäjältä kiinnostusta kohteeseen, ja asettaa ehdoksi että korjuussa ei käytetä painavia koneita.
Itse olen tehnyt harvennusta saha/pienkuormaaja/kärry-yhdistelmällä. Aikaa menee moninkertaisesti motoon verrattuna, mutta ei tarvita ajouria, eikä synny juuristovaurioita.
Motokuljettaja ei pyri mahdollisimman hyvään työnjälkeen, vaan korjaamaan mahdollisimman paljon puuta mahdollisimman nopeasti.
Moto suoritti harvennushakkuun. Työtä tehtiin 5 päivää kahdessa vuorossa. Iltavuoron nuori motokuski kolhi todella paljon puita. Kolhut olivat kämmenen kokoisia. Puun ostaja lupasi ottaa asian vakavastyi, mutta ei tainnut lopulta kiinnostaa.
Aina ei saa mitä tilaa tai toivoo. Joskus tulos on vallan jotain muuta. Välttämättä hehkilökohtainen seurantakaan ei takaa toivottua tulosta.
Ohjeistus on suomessa sellainen että tulee auttamattomasti harvahko mikäli noudattaa taulukoita. Taulukot on tehty peltoistutuksille.
Tämä juttu kiinnosti, koska hakkuu tulossa.
Itse möin harvennuskohteen sahayritykselle, jolle on käytössä pikkutukkimittakin, näin ei tarvitse pelätä jotta tukkipuuta päätyy kuitupinoon. Annoin kuskille paikan päällä ohjeen, että harvennetaan harvennusmallin tiheimpään asentoon ja kävin joka päivä relaskoopin kanssa katsomassa hakkuuta ja juttelemassa kuskin kanssa. Kun hän näki, että omistaja zekkaa jälkeä ja tiheyttä joka päivä, jälki oli todella hyvää.
Ei mielestäni hyvä prosentti, jos suositusten mukaisuus jää alle kolmanneksen. Mielenkiintoista olisi tietää syyt siihen.
"Korjuujälki arvioitiin suositusten mukaiseksi 31 prosentilla kohteista."
Aivan samaa hämmästelin, että alle kolmannes ollut suositusten mukaisia harvennuksia. Syiden lisäksi olisi hyvä tietää pidemmän aikavälin kuin yhden vuoden luku. Jos luku on pysyvästi ollut noin huonoa, niin onko edes toivetta paremmasta...
No kyllä samaa ihmettelin, miten tällaista hyväksytään, että noin pieni osuus on suositusten mukaista? Onko liian kova kiire?
Ja kuka tähän puuttuu, jotta ei jatkossa ole yhtä huono tulos?
Tarkastuksista pitää raportoida myös metsänomistajalle.
Ensiharvennus- ja uudistustarkastus voisi olla ihan normaali.
Kyllä, tarkastusraportti myös metsänomistajalle.
harvennukset pitää teet päivän valossa jotta tulee hyvä jälki ja ei jää kakshaaroja harvennuksen jälkeen ,tämän ipon kun oli huono motomies harventamassa
Meillä yläharvennuksen jälkeen jäljelle jääneessä kuusipuustossa oli huomattavan paljon katkenneita latvoja. Tuleeko niistä koskaan tukkipuita?
Artikkelissa ei puhuttu mitään siitä, mitä harvennustapa vaikuttaa. Metsänomistajille, ehkä ammattilaisillekin, alaharvennus, laatuharvennus, yläharvennus ovat vain sanoja. Syvällinen ymmärrys puuttuu. Niemistön tutkimusten mukaan kannattaisi pyrkiä laatuharvennuksiin. Ojitusalueet ovat kaikkein vaikeimpia, siellä on joskus vaikeaa edes hahmottaa, mikä on kuvio ja mikä vain ryhmä puita.
Olen ollut jatkuvan kasvatuksen suosija, mutta mieli alkaa muuttua avohakkuun kannattajaksi.
Mustasaari Björkö, naapurissa harvennettiin artikkelin kuvan mukaisesti männikkö.
Aapeli kaatoi kahden hehtaarin alalta kaikki pystyyn jätetyt puut.
Aila kaatoi minulta avohakkuun kohdalta hehtaarin alalta loppukorjuuta odottavaa metsää.
Vakuutus antoi hieman korvausta, josta kolmannes menee verottajalle.
Onneksi löytyi ostaja maassa makaaville puille ja konkeloille.
Aila kaatoi osan naapurin lopuista harvennuspuista, jotka olivat säästyneet Aapelilta.
Valggrunnin tien varrella avohakuu noin
kuusi hehtaaria jätettiin pystyyn n. 15 metrin välein mäntyjä, pituus n. 10m.
Kahden myrskyn jälkeen pystyssä olevat puut voi laskea kahden käden sormilla.
Pitäis olla laki että ennokkoraivaus on tehty ennenkö päästetään minkäälaista härveliä ryskäämään. ainaki sakeikkoihin on se niin hirveän näköistä jälkeä ja sitten pitää lähteä jälkikäteen raivaamaan sielä on v-mäistä liikkua rivaussahankanssa, kokemusta on ja kovasti.
Silloin kun ensiharvennukset tehtiin metsurityönä, oli jälki parempaa ja käytännössä korjuuvauriot olemattomia, kun motot tuli metsurien tilalle, muuttui jälki huonommaksi. Olisi varmasti mielenkiintoista tehdä vertaileva tutkimus siitä missä kunnossa kummallakin tavalla ensiharvennetut metsät ovat kakkosharvennuksen ajankohdan koittaessa. Tuleeko enemmän ja minkälaatuista puuta metsurin vai moton tekemän 1. harvennuksen seurauksena kakkosharvennukselta?
Teetätin metsänhoitoyhd. nuoren metsän raivauksen. Oli istutettu kuusikko. Seassa koivun taimia . Pyysin että jätetään sinne tänne koivuja, ennen työn alkua soitin ja muistutin niistä koivuista. Työn ollessa käynnissä menin katsomaan ja koivut oli kaikki kaadettu. Minulle sanottiin että se on tehty metsänhoidollisesti oikein. Suosin sekametsää. Onko se mahdollista?
Minä teetätin harvennushakkuun suht tiheään sekametsään, lupasivat viedä oksat pois energiatarpeisiin tien varteen, metsäyhtiön noudettavaksi. Kuinkas kävikään, mitään ei ollut hakkuun jäljiltä korjattu. Alussa oli alettu kerätä hiukan kasoihin , jotka sitten oli, kiiresyistä seuraavaan kohteeseensa, jätetty paikalleen pitkin matkaa hakkuuta. Siinä oli sitten kauhea homma lähteä niitä käsin sieltä tekemään kasoihin uusille taimille tilaa tehden ja osan suurimmista oksista moottorinsahan kanssa polttopuuksi hakien.
Ens kerralla en myy metsääni sille puufirmalle/ostajalle ja teen kirjallisen sopimuksen jälkikorjuusta. Osa pitää tietysti jättää humukseksi metsäpohjalle.
Harmittaa etten palkannut sinne jotain paikallista metsuria (vieläpä työtöntäkin) tekemään sen hakkuun ja sitten tehnyt tienvarsikauppoja puista metsäyhtiölle.
Toinen asia, jota koko puukaupassa laskin on se tolkuton verojen osuus. Siksipä ennen seuraavaa hakkuuta kaatuu todellakin useampikin puu suoraan omaksi polttopuuksi. Säästyy verot ja sähkölaskujen tolkuttomat siirtomaksut.
Varsin mielenkiintoinen yksityiskohta: "Korjuujälki arvioitiin suositusten mukaiseksi 31 prosentilla kohteista"! Mitähän tarvitsisi tapahtua, että edes joka toinen korjuu menisi maaliin? Harvoissa töissä hyväksytään 31% onnistumisprosentti.
Tätä lukiessani minut valtaa taas epäusko siihen, saammeko metsäämme hoidettua, ylipäätää onko sitä kohta enää.
Teetetty isolla yhtiöllä avohakkuu korjuukypsään metsään, kaistalehakkuu. Toisella paikkakunnalla asuessamme, emme päässeet paikalle hakkuupäivänä. Pyydetty ilmoittamaan ajoissa, kun metsäämme mennään. Ilmoittivat edellisenä iltana.
Hakkuun jälkeen ja mittaustodistuksen saaneena kuvasin aukon, oli ok. Huomasimme vähitellen uusien kantojen ilmestyneen aukon reunalle.
Nyt kolme vuotta myöhemmin aukko on laajentunut huomattavasti. Itsellämme ei ole mitään koneita, emmekä ole aukkoa laajentaneet.
Yhtiö pesee kätensä asiasta, väittäen järjestelmän muuttuneen, eikä saa enää hakkuutamme koskevia tietoja (tietenkin ne ovat meillä itsellämme myös), joten ei muka voi ottaa kantaa.
Rikosilmoitus tehty poliisille, mitään ei tapahdu, eivät suostu tulemaan paikalle vertaamaan kuvia nykyiseen aukkoon.
Jääköön metsä silleen jatkossa, riistakameroita roikkuen. Pieni on tavallinen ihminen puuvarkaiden ja virkavallan edessä!!
Joku yksityinen ihminen sieltä on käynyt kaatamassa puita itselleen. Puuvarkaudet ovat aika yleisiä, minultakin on varastettu puita, vuosia sitten kun tehtiin päätehakkuu, niin lahot kuuset jätin itselle polttopuuksi, syrjäisellä paikalla sijainneesta pinosta oli käyty hakemassa puita, kun en heti hakkuun jälkeen ehtinyt itse niitä pilkkoa ja viedä pois. Onneksi eivät ehtineet kaikkia viedä, henkilöauton peräkärryn pyörän jälkiä oli pinon vieressä.
Ensiharvennus kannattaa tehdä ajoissa raivaussahalla ei Ponssella.
Korjuujälkitarkastukset. Olipa karmeita juttuja. Omissa puukaupoissa ensiharvennuksen vaatimus 1000 r/ha, motokuskin kanssa sovitaan millainen puusto jätetään. Työmaalla pitää käydä. Ostajan taholta mielellään hakataan harvaksi, kertoo nuo edelliset mielipiteet. Terveisin Erkki.
Suomessa kasvaa 31 puuta luonnossa. Jos kasvatetaan 1-2 puun metsää se on todella vähän Suomen metsälle ja luonnon monimuotoisuuden ja eläimien kannalta. Isoja eli yli päätehakkuunikäisiä mutta ei vielä lahoja ja myöskin lahoja puita tarvitaan enemmän lintujen ja liito oravien pesäksi. Päätehakkuu ei ole puun elinikä, vaan se on vain teollisuudelle puun tehokkain ikä. Puu lisäksi lahoaa pystyyn vuosikymmeniä ollen pesäpuu eläimille.
Tämän vuoksi itse menin ohjeistamaan päätökseni motokuskille. Jätin kuusikon yhteen kohtaan ja jätin myös enemmän puita kuin yleinen käytäntö. Ei poistettu haapoja ja raitoja. Hyvin on näinkin metsä kyllä kasvanut jo vuosikemmeniä ja samalla nousee ruokasieniä, näkyy perhosia ja paljon eri lintuja. Nautin tästä vaihtoehdosta . On mahdollista hoitaa metsää myös tarkasti harkiten ja oikeasti tehdä siitä sellainen kuin haluaa. Minä en kasvata metsääni teollisuuden tarpeisiin . Kasvatan sitä kyllä mutta tuleville useille sukupolville, ja monille eläin ja kasvi lajeille. Tämä ei ole silti mikään hoitamaton metsätyyppi. On siis mahdollista saada siisti metsä mutta silti monimuotoinen. Ääripää ajatteluun ei tarvitse mennä. Ja kyllä edelleenkin voin myydä metsää tai puita yhtälailla . Päälajina näyttää kasvavan koivu. Metsä on myös paremmin suojassa tuholaisilta mitä enemmän on siellä lajeja. Tämä kirjoitus vinkkinä vain. Vaihtoehtoja on monia. Kukin tekee niinkuin haluaa. Omaan Metsään kannattaa tutustua , käydä siellä ennen harvennuksia ja miettiä mitä tekee.