Korvausta hirvivahingoista? – arvioinnissa se selviää

Vesilahtelainen metsänomistaja Aki Sakara huomasi jäljet talvella omilla maillaan. Siellä täällä hangella oli hirvenpapanoita ja makuupainaumia. Taimikossa näky oli surullinen. Katkenneet ja kalutut puut kertoivat hirvilauman vierailusta.   

– Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, vaan useina vuosina on tullut vahinkoa. Mutta nyt haen korvauksia ensimmäistä kertaa, Sakara kertoo. 

Metsänomistajilla on mahdollisuus saada korvauksia hirvien aiheuttamista vahingoista, jos taimikko on vaurioitunut pahasti ja korvauskynnys ylittyy. Korvauksia haetaan Metsäkeskuksesta ja niitä maksetaan maanomistajille hirvieläinvahinkoarviointien perusteella aina vuosittain tammi-helmikuussa.  

Sakara teki juhannuksen jälkeen Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelussa hirvieläinvahinkoilmoituksen. Metsäkeskuksen hirvieläinvahinkoarviointeja tekevä metsäneuvoja Vesa-Matti Virtanen kiittelee häntä ripeästä toiminnasta.  

– Metsänomistajien olisi hyvä käydä aina keväisin katsomassa mänty- ja koivutaimikoita, että onko niihin tullut talven aikana hirvituhoja. Tuhot on helppo havaita ja arvioida tuoreeltaan, ja yli kolmen vuoden takaisista tuhoista ei enää makseta korvausta, Virtanen muistuttaa. 

Vain kasvatettavien puiden vahingot arvioidaan 

Hirvikärpäsiä sujahtaa päänahkaan mäntyvaltaisessa taimikossa, mutta pieni tuulenvire pitää enimpiä loitolla. Metsäneuvoja Vesa-Matti Virtanen on tullut arvioimaan Aki Sakaran mailla olevia hirvivahinkoja ja korvausten määrää.  

Mukana taimikossa on myös Arto Sivén paikallisesta riistanhoitoyhdistyksestä. Hänen tehtävänään on varmistaa, että arvioidut tuhot ovat todella hirvieläinten aiheuttamia. Esimerkiksi metsäkauriiden aiheuttamista tuhoista ei makseta korvauksia. Pienissä taimikoissa taimia ovat voineet vahingoittaa myös myyrät tai jänikset, joiden tihutyöt täytyy erottaa hirvituhoista.  
 

Vesa-Matti Virtanen mittaa koealoilta vahingoittuneiden taimien määrän ja arvioi vahinkojen laatua. Arto Sivén riistanhoitoyhdistyksestä ja metsänomistaja Aki Sakara seuraavat arviointia.
 

– Hirvivahinkojen arviointiin on olemassa selvät ja yhtenäiset ohjeet, joihin arviointi perustuu. Jonkin verran tulkinnanvaraa voi tietysti olla, Virtanen sanoo. 

Hirvieläinvahinkoarvioinnin aluksi Virtanen kiertää koko vahingoittuneeksi ilmoitetun alueen. Näin hän saa kuvan siitä, missä alueella hirvien vaurioittamia puita on eniten ja kuinka tasaisesti tuhoja esiintyy. Hirvien aiheuttamia vahinkoja, eli laatu- ja kasvutappioita, mitataan otantana koealoilta, joilta saadut tulokset yleistetään koskemaan koko arvioitavaa aluetta.  

Virtanen mittaa hehtaarilta useimmiten kymmenisen koealaa ja parin hehtaarin alalta noin parikymmentä koealaa. Mittauksia tehdään 3,99 metrin mittakepillä. Metsäneuvoja virittää mittakepin ja pyörähtää sen kanssa ympyrän. Samalla hän laskee ympyrän sisään jääneet ehjät ja vaurioituneet puuntaimet, arvioi vaurioiden laadun sekä kirjaa tiedot maastotallentimelle.  

Verrokiksi Virtanen hakee koealalta ehjän männyntaimen ja mittaa sen pituuden. Sen ja kasvupaikan perusteella voi laskeskella ehjän taimikon arvoa.  

– Arvioinnin lähtökohtana ovat metsänomistajalle aiheutuneet arvioidut menetykset verrattuna siihen, että paikalla kasvaisi ehjä ja hoidettu taimikko, jossa hirvet eivät olisi mellastaneet. Metsänhoitosuositusten mukaan esimerkiksi männikön suositeltu kasvatustiheys on taimikonhoidon jälkeen noin 2000 runkoa hehtaarilla, eli siihen verrataan.  

Hirvieläinvahinkoarvioinnissa arvioidaan vaan metsätalousmielessä kasvatettavaksi tarkoitettujen puiden vaurioitumista. Eli jos mäntyvaltaisissa taimikoissa on vaurioita vaikka pihlajissa tai hieskoivuissa, ei niitä oteta lukuun. Vastaavasti, jos koealalla kasvaa kaksi mäntyä hyvin lähekkäin, vain toisen vauriot huomioidaan, koska toinen männyistä saisi kyytiä viimeistään taimikonhoitovaiheessa.  

Lisäksi arvioitsija katsoo, että onko taimikossa ehjiä korvaavia taimia, jotka voivat paikata hirven tuhoamia taimia. Ne huomioidaan myös arvioinnissa ja ne vähentävät korvauspottia.  

Korvausmäärät ovat olleet laskussa 

Usean tunnin mittausten ja kävelykilometrien jälkeen metsäneuvojan työ ja arvio on valmis.  

– Tässä parin hehtaarin taimikossa noin kaksi kolmasosaa taimista oli vaurioitunut, eli vahinkoja oli runsaasti. Metsänomistajien saama keskimääräinen hirvivahinkokorvaus on noin 350 euroa hehtaarilta. Tällä kohteella korvausta saa selvästi enemmän, Virtanen sanoo. 

Kaiken kaikkiaan hirvieläinvahinkokorvauksia maksettiin metsänomistajille viime vuoden tuhoista 0,7 miljoonan euron verran. Metsänomistajien saamat korvausrahat maksetaan hirvieläinten pyyntilupamaksuista. Korvausmäärät ovat olleet viime vuosina laskusuunnassa. Osasyyksi epäillään sitä, että metsänomistajat epäröivät ilmoittaa vahingoista. Jos 170 euron korvauskynnys ei ylity, täytyy maanomistajan maksaa omasta pussistaan hirvieläinvahinkoarvioinnista aiheutuneet kulut. Virtasen mukaan tätä ei kannata kuitenkaan liikaa pelätä.  

– Arviointitilanteessakin katsotaan ilmoitettu alue ensin läpi ja arvioidaan, ylittyykö korvauskynnys. Eli maanomistaja voi siinäkin vielä harkita, että ryhdytäänkö arviota tekemään. Kun vahingot ylittävät korvauskynnyksen, saa maanomistaja takaisin arviointikulut. Ne korvataan jälkikäteen samalla kun varsinainen vahinkokorvaus maksetaan, Virtanen sanoo. 

Joskus kun hirvieläimet ovat tuhonneet taimikon täysin, voidaan metsänomistajalle korvata myös metsän uudistamis- ja viljelykuluja. Nämä tapaukset ovat Virtasen mukaan kuitenkin melko harvinaisia, ainakin hänen alueellaan Pirkanmaalla. 

Metsänomistaja Aki Sakara on tyytyväinen, että hirvivahingoista on tiedossa korvausta.  

– Ehjille taimille levitän tänä syksynä torjunta-ainetta. Taimikonhoitotyöt ovat myös tulossa, mutta olen vielä odottanut niiden kanssa, hän sanoo.  
 

Maasto-ohjelmaan merkitään tiedot vahingoittuneiden taimien määrästä ja niiden vahinkoluokitus. Ohjelma laskee ja näyttää arvioinnin päätteeksi hirvieläinvahinkokorvauksen määrän.
 

Tiheä taimikko voi säästyä täystuholta 

Metsäneuvoja Vesa-Matti Virtasen mukaan hirvituhoja voi olla vaikeaa täysin estää ennalta. Muutamia asioita on kuitenkin, joita voi yrittää.  

Hirvieläinten kannan säätelyn lisäksi tuhoja voi vähentää hyvällä metsänhoidolla. Metsän uudistamisessa tulisi käyttää kasvupaikalle parhaiten sopivaa uudistamismenetelmää, jotta syntyy tiheä ja mahdollisimman nopeasti kasvava taimikko. Vasta 5 metrin pituudessa taimikko alkaa olla suojassa hirvien syönniltä.  

Virtasen mukaan mäntymetsä kannattaa uudistaa mieluiten siementen kylvöllä, mikäli kasvupaikka antaa myöten. Näin syntyy yleensä istutettua taimikkoa huomattavasti tiheämpi taimikko.  

– Mäntyjä olisi hyvä olla ennen taimikonhoitoa vähintään noin 4000 runkoa hehtaarilla. Silloin taimikossa on niin sanottua ”särkymävaraa”. Myös rauduskoivun uudistamisessa tulisi käyttää kylvöä tai luontaista uudistamista riittävän taimitiheyden saavuttamiseksi.  

Taimikon varhaishoito tulee tehdä ajallaan, jotta lehtipuusto ei pääse varjostamaan etukasvuisena männyntaimia. Taimikon harvennuksen kanssa sen sijaan ei tule kiirehtiä hirvivahinkoriskialueilla.  

– Vahinkoriskialueilla puuntaimiin voi levittää suojaavaa lampaanrasvavalmistetta. Tästä on hyviä kokemuksia monilta metsänomistajilta. Osa on myös kokeillut taimikoiden aitaamista muovinauhalla.  
 

Hirvet ovat syöneet männyntaimia. 
 

Kuusten kasvatuksessa on riskinsä 

Virtanen tietää, että moni metsänomistaja siirtyy kasvattamaan kuusta, jos hirvet syövät männyntaimet useana vuonna peräkkäin. Hän ymmärtää turhautumisen.  

– Kuusen kasvatuksella on silti kääntöpuolensa. Lyhyellä tähtäimellä siinä voi voittaa, kun hirvet jättävät taimet rauhaan. Mutta jos kuusta on istutettu liian karulle kasvupaikalle, tulee siinä myöhemmin väistämättä eteen kasvutappiota verrattuna siihen, että paikalla kasvaisi siihen sopivampi puulaji, mänty. Lisäksi tiedetään, että kuuset ovat herkkiä esimerkiksi hyönteistuhoille ja kuivuudelle. Eivätkä kuusentaimetkaan ole täysin hirvieläinten ruokalistan ulkopuolella.  

Virtasen mukaan parasta olisi, että viljeltäisiin kullekin kasvupaikalle sopivinta puulajia. Jos kaikki metsänomistajat toimisivat näin, jakautuisi hirvituhojen taakkakin tasaisemmin.  

Hirvikannan säätely metsästyksellä on ehdoton edellytys, että taimikkotuhoja saadaan pidettyä aisoissa. Virtasen mukaan nykyiset käytännöt isompine yhteislupa-alueineen mahdollistavat aiempaa paremmin pyynnin kohdentamisen mahdollisille ongelma-alueille.