Lehtikuusta tuhoherkän kuusen sijasta – metsänomistaja varautuu ilmastonmuutokseen

Jotain muuta, mutta ei pelkkää kuusta. Näin tuumasi forssalainen metsänomistaja Jussi Vesala, kun hän näki juurikäävän aiheuttamat tuhot omissa metsissään. Tukkipuutili jäi laihaksi, kun suuri osa kuusista oli lahovikaista ja päätyi poltettavaksi hakkeeksi. 

– Ensimmäiset merkit lahosta huomasimme jo silloin, kun olin 15-vuotiaana isäni kanssa harvennushakkuulla, eli eivät tuhot ihan yllätyksenä tulleet, hän kertoo. 

Metsänomistajan mielestä kuusikoiden kasvattaminen on koko ajan riskialttiimpaa. Ilmastonmuutos lisää kuivia kausia, myrskyjä ja niiden seurauksena hyönteistuhoja. Erityisesti kuusikoiden kirjanpainajatuhot ovat lisääntyneet viime vuosina myös Suomessa.  

– Niin paljon olen nähnyt näitä tuhoja, että hirvittäisi istuttaa puhtaita kuusikoita. Nyt olen kokeillut lehtikuusen kasvatusta ja sekaan olen jättänyt koivuntaimia. Näin metsästä tulee monipuolisempi, hän sanoo. 

Lehtikuusitaimikko on lähellä Jussi Vesalan kotia. Taimikon kuntoa on helppo poiketa katsomaan.

Lehtikuusi kestää hyvin tuuli- ja lumituhoja 

Vesala kiinnostui lehtikuusesta, kun hän suoritti metsäkoneenkuljettajan kurssia. Hän luki kirjoja puulajin kasvatuksesta ja otti selvää, mitä se vaatii. 

Muutamia vuosia sitten hän hankki ensimmäiset puun taimet ja kaivurin mätästämään maata. Maanmuokkauksen jälkeen hän tarttui itse pottiputkeen ja istutti lehtikuusen taimia kahdelle alle hehtaarin alalle. Istutustiheys oli noin 1800 tainta hehtaarille. 

– Lehtikuusi on aina kiinnostanut minua. Sen kasvatuksesta on kuitenkin jo jonkin verran kokemusta Suomessa. Taimet ovat pärjänneet hyvin, eikä ole tullut kuin pieniä tuhoja. Nyt olisin ehkä uskaltanut laittaa enemmänkin. 

Lehtikuusilla on syvä juuristo ja vahva runko, minkä vuoksi ne kestävät melko hyvin tuulituhoja. Puut pudottavat neulasensa talveksi, joten ne eivät kerää helposti suurta lumitaakkaa ja voivat välttyä lumituhoilta.  

Juurikääpätuhoilta lehtikuusikot eivät ole suojassa, sillä tyvilaho voi levitä myös lehtikuusiin. Sen vuoksi taimikonhoitotyöt kannattaa mahdollisuuksien mukaan tehdä talvisaikaan, ettei juurikääpä pääsisi leviämään taimikossa. Sen sijaan kirjanpainajakuoriaiset eivät iske lehtikuusikoihin. Myös hirvituhoja on selvästi vähemmän kuin mäntytaimikoissa. 

Lehtikuusi pärjää hyvin valoisilla ja ravinteikkailla kasvupaikoilla.

Vieraampien puulajien kasvatuksesta hyviä kokemuksia 

Suomessa ylivoimaisesti suosituimmat puulajit ovat mänty ja kuusi. Kolmanneksi eniten viljellään rauduskoivua. Yhä useammat metsänomistajat ovat Jussi Vesalan tavoin innostuneet kokeilemaan omissa metsissään myös vieraampien puulajien, kuten tammen, tervalepän ja lehtikuusen kasvatusta.  

Metsäkeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen Puuva-hankkeessa selvitettiin kyselyllä metsänomistajien kokemuksia vieraampien puulajien viljelystä ja sen onnistumisesta. Kyselyyn vastanneista suuri osa oli istuttanut taimia kokeiluluonteisesti pienille, alle hehtaarin kokoisille aloille. Eniten oli kokeiltu lehtikuusen, visakoivun ja tervalepän viljelyä.  

– Metsänomistajien mukaan tärkeimmät syyt vieraampien puulajien viljelyyn olivat kokeilunhalu, kiinnostus puulajia kohtaan ja pyrkimys lisätä metsälajiston monimuotoisuutta, kertoo projektipäällikkö Minna Luoto Suomen metsäkeskuksesta.  

Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että metsän uudistaminen vieraammilla puulajeilla oli onnistunut erinomaisesti tai hyvin. Epäonnistuneita kokeiluja oli vain vähän, ja niissä tapauksissa hirvet tai myyrät olivat syöneet puuntaimet.  

Kysely tehtiin vuoden 2023 alussa, ja siihen vastasi 175 metsänomistajaa eri puolilta Suomea. 

Pienillä kokeiluilla liikkeelle 

Metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Riikka Otsamo pitää kyselyn tuloksia kiinnostavina.  

– Kokeilut vieraammilla puulajeilla kannattaa aloittaa pienesti, kuten monet kyselyyn vastanneista ovat tehneetkin. Ensin voi kokeilla vaikka muutaman puun ryhmiä ja katsoa, kuinka taimet pärjäävät, Otsamo sanoo. 

Otsamon mukaan metsänkasvatuksessa kannattaa suosia sekametsiä, eli esimerkiksi lehtikuusikkoon voi jättää luontaisesti kasvuun lähteneitä koivuntaimia ja muita lehtipuita. Ennen istutusta on tärkeää varmistaa, että kasvupaikka on puulajille sopiva.  

– On hyvä, että metsänomistajat ovat lähteneet rohkeasti kokeilemaan myös näiden vähemmän tunnettujen ja käytettyjen puulajien kasvatusta. Tammien, tervaleppien ja lehtikuusien kasvattaminen lisää metsäluonnon monimuotoisuutta ja metsien tuhonkestävyyttä ilmaston muuttuessa. 

Jussi Vesala kertoo, että hän aikoo kasvattaa lehtikuusikkoa tarkoituksella hieman suositeltua tiheämpänä. Toiveena on, että puista ei tulisi niin oksaisia.  

– Tähän mennessä hommia ei ole ihan hirveästi ollut. Raivausveitsellä olen vedellyt heinää pois taimien päältä ja aina välillä käynyt tarkistamassa, miltä taimikossa näyttää. Viime syksynä tein taimikossa ensimmäisen varsinaisen taimikonhoidon ja nyt seuraan tilannetta, että tarvitseeko ennen ensiharvennusta tehdä toinen taimikonhoito. 

Vesala omistaa metsää kaikkiaan noin 30 hehtaaria ja kaikki metsät sijaitsevat oman kodin lähellä. Lehtikuusikon vieressä kasvaa nuorta koivumetsää. 

– Koivua olen kasvattanut paljon, kun polttopuulle varmasti on aina kysyntää. Aika näyttää sitten, minne lehtikuuset päätyvät.  

Metsänhoidon asiantuntija Riikka Otsamo Metsäkeskuksesta näyttää Jussi Vesalalle tietoja lehtikuusitaimikosta. – On hyvä, että metsänomistajat ovat lähteneet rohkeasti kokeilemaan myös vieraampia puulajeja, Otsamo sanoo.