Mättäällä: Miltä näyttää suometsien tulevaisuus?

Suometsien hiilitaseen, eli sidotun ja vapautuneen hiilen erotuksen, muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät. Suometsien maaperästä vapautuu päästöjä, jotka ovat samaa luokkaa kuin liikenteen vuotuiset päästöt. Samalla suometsien kasvava puusto kuitenkin sitoo suunnilleen saman verran hiiltä. 

– Hiiltä kertyy puustoon silloin, kun puuston kasvu on suurempi kuin puuston poistuma. Puuston poistumaan kuuluu sekä hakkuupoistuma että luonnonpoistuma. Maaperästä taas irtautuu hiiltä silloin, kun orgaaninen aines hajoaa ja hiilidioksidia vapautuu ilmakehään. Toisaalta maaperään sitoutuu myös uutta hiiltä kariketuotannon ansiosta, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Antti Wall.

Kun maaperän päästöihin lisätään puuston sitoma hiilidioksidi, suometsien hiilitase kääntyy nollaksi. Historiassa suometsät ovat olleet merkittävä hiilinielu, eli puusto on sitonut enemmän hiiltä kuin maaperästä on vapautunut. Tulevaisuudessa ilmaston lämpeneminen uhkaa kasvattaa maaperän päästöjä, mikä voi kääntää suometsät päästölähteeksi. 

– Ilmaston lämpeneminen on selkeä uhka. Lämpeneminen kiihdyttää maaperän orgaanisen aineen hajoamista, ja turvemailla orgaanista ainetta tunnetusti on runsaasti, sanoo Wall. 

Ratkaisuja hiilikysymyksiin on olemassa 

Wall näkee suometsien tulevaisuuden kuitenkin valoisana, sillä ratkaisuja hiilikysymyksiin on olemassa. Metsänomistajille Wallilla on selkeä neuvo: puusto kannattaa edelleen pitää hyväkasvuisena lannoituksella ja oikeilla hakkuumenetelmillä.

– Ojituksilla on saatu aikaan merkittävä puuvarannon kasvu, ja suometsät ovat nyt tulossa suurelta osalta korjuuikään. Kun käytetään kullekin kasvupaikalle sopivia kasvatusmenetelmiä, päästään myös hiilikysymyksessä hyvään tulokseen, Wall sanoo. 

Maaperän päästöihin voidaan vaikuttaa säätelemällä pohjaveden pinnan tasoa, jonka tulisi olla noin 30–40 senttimetrin syvyydessä. Kun vedenpinta on sopivalla tasolla, maaperä ei tuota metaania ja myös hiilipäästöt pysyvät kurissa. Myös suon ennallistaminen voi olla ratkaisu hiilipäästöihin. Ennallistamisen soveltuvuuden ratkaisee kuitenkin kasvupaikka. 

– Ilmastonäkökulmasta ennallistaminen pitäisi keskittää sille soveltuville kasvupaikoille. Monimuotoisuusnäkökulmasta tilanne on toinen, mutta ilmastonäkökulmasta ennallistamista kannattaisi harjoittaa vain tietyillä turvekangastyypeillä, sanoo Wall. 
 

Suometsällä tarkoitetaan turvemaalla kasvavaa metsää. Yhteensä noin neljännes Suomen metsien puustosta kasvaa suometsissä. 
 

Metsänomistajan rooli on tärkeä

Metsänomistaja Rami Mattilalla on runsaasti kokemusta suometsien hoidosta omista metsistään Etelä-Pohjanmaalla. Mattila kuvailee itseään talouslähtöiseksi metsänomistajaksi, mutta on yhä enemmän pohtinut myös metsänkäsittelyyn liittyviä hiilikysymyksiä. Omien suometsiensä hiilensidontaa Mattila on parantanut huolehtimalla puuston kasvukunnosta tekemällä tuhkalannoituksia. Ilmastonäkökulmia hän on huomioinut myös kunnostusojitusten suunnittelussa.

– Kun puusto on jo hyvässä kasvussa, en välttämättä avaakaan joka ojaa. Silloin saatan tehdä 90 asteen kulmassa pari ojaa, millä huolehdin siitä, että tulvimista ei pääse syntymään, kertoo Mattila.

Suometsistä käytävää keskustelua Mattila seuraa tarkasti. Metsäpolitiikalta Mattila toivoo ennen kaikkea ennustettavuutta, jotta metsänomistajat voisivat suunnitella metsien käyttöä ja hoitoa pitkäjänteisesti.

– Tärkeintä olisi, että kun menet tekemään varhaishoitoa hieskoivujen sekaan, tiedät, että ne panokset eivät missään tilanteessa mene hukkaan. Jatkuvuus ja ennustettavuus ovat tärkeitä, Mattila sanoo.

Mättäällä on Metsäkeskuksen podcast metsistä ja metsien mahdollisuuksista. Podcastissa ääneen pääsevät alan asiantuntijat.  

Kuuntele Mättäällä-podcastin jakso Miltä näyttää suometsien tulevaisuus?