Metsäjohtaja johtaa metsästä päin
MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtajalla, metsätalousyrittäjä Mikko Tiirolalla on selkeät ja ammattimaiset otteet, miten hän hoitaa maatilayhtymän metsiä. Kaavamaisuutta hän pyrkii välttämään.
Mikko Tiirola lähtee metsätöihin aina, kun kalenterissa on tilaa.
Mikko Tiirolan askel vie talouskeskuksen viereiseen ensiharvennusleimikkoon, jossa hän tutkailee tehtyä ajouraa, vilkuilee sivuilleen, maahan ja latvuksiin. Samalla hän nyökkäilee hyväksyvästi: ammattimiehen työtä.
Tälläkin hakkuutyömaalla pelisäännöt laatuharvennuksen tekemisestä on käyty läpi tekijöiden kanssa jo ennen hakkuun aloittamista. Tähän leimikkoon Tiirolalla on tunnepitoinen yhteys.
- Olen itse ollut istuttamassa tätä 20 vuotta sitten. Nyt ensiharvennus jo 10 vuotta etuajassa kertoo, kuinka viljava pohja tässä on ja kuinka työt on tehty oikea-aikaisesti, hän korostaa.
Tiirola käy säännöllisesti hakkuutyömailla. Hän on yksi petäjävetisen Kaupin maatilayhtymän osakkaista ja vastaa yhtymän metsien hoidosta, puukaupoista ja hakkuista, kuten myös tästä hakkuutyön valvonnasta.
- Tärkeintä on se tietoisuus niin puunostajalla kuin koneyrittäjälläkin, että joku valvoo hakkuuta. Harvennuksilla tarkkailen, että työ on tehty toivomallani tavalla, koski se sitten ajouravälejä tai korjuutyön laatua.
- Päätehakkuussa olennaista on sovittujen mittojen noudattaminen ja sovitun mukainen katkonta. Tämä korostuu erityisesti nyt, kun kuitupuun tarve on kasvanut, hän huomauttaa.
Metsässä kolmen periaatteen mukaan
Mikko Tiirola listaa kolme perusperiaatetta, joiden mukaan hän hoitaa maatilayhtymän noin 650 hehtaarin metsäalaa: oikea-aikaisuus, puumarkkinoiden seuraaminen ja kasvupaikan mukainen metsänhoito.
Lähtökohtana on, että hoito- ja hakkuutyöt tehdään riittävän ajoissa ja voimakkaana. Taimikon varhaisperkaus tehdään viiden vuoden kuluttua taimikon perustamisesta.
- Teen sen itse tai tilan nuorison kanssa periaatteella: lehtipuu pois. Raivaussaha ja pottiputki ovat ainoat metsätyövälineet metsissämme, sillä uudistaminenkin tehdään omalla väellä, hän sanoo.
Taimikonhoito tulee vuoroon Kemera-tuesta riippumatta, kun puut ovat 5-7-metrisiä. Runkoluku on Tiirolan mukaan silloin oikea, kun taimikossa pystyy kävelemään kädet levällään. Se tarkoittaa hieman alle 2 000 kappaletta runkoja hehtaarilla.
- Perusohje ensi- ja toisessa harvennuksessa on toteuttaa ne niin, että maksimoidaan laadukkaan tukin tuotto. Silloin päätehakkuuvaiheessa on myytävää, josta maksetaan, hän sanoo.
- Ja jo ensiharvennuksesta lähtien kaikki työt on koneellistettu.
Mikko Tiirola käy ennen hakkuutta koneenkuljettaja Mikko Ahosen kanssa läpi, millainen leimikko on kyseessä ja mitä hän hakkuulta haluaa.
Yrittäjämäisessä metsätaloudessa puumarkkinoiden seuranta on perusedellytys kannattaville puukaupoille. Tilan metsissä operoidaan markkinasuhdanteiden mukaan, mikä tarkoittaa kuhunkin markkinatilanteeseen sopivia leimikoita.
Kun hinnat ovat alhaalla tai sinne painumassa, silloin ei parhaita leimikoita tungeta markkinoille vaan tarjonta on enemmän harvennuspainotteista.
- Kun vastaavasti ollaan viime vuoden tapaisessa suhdanteessa, voidaan päätehakkuukelpoista puuta ottaa vähän enemmän.
Vaikka Tiirola onkin täysi metsäammattilainen, silti hän kilpailuttaa kaikki puukaupat metsänhoitoyhdistyksen neuvojan kautta. Yhdistyksen käytössä olevat ostajien katkonta-aineistot sekä mitta- ja laatuvaatimukset ovat hänen mukaansa myyjälle puukaupassa rahanarvoinen asia
Suunnittelulla hyviin tuloksiin
Metsänkasvatuksen lähtökohta on kasvupaikan mukainen metsänhoito. Mikko Tiirolan mukaan tämä professori Matti Leikolan viisaus pätee yhä.
- Katson metsän potentiaalia ja annan metsälle sen kasvupaikan mukaisen mahdollisuuden, johon yhdistän oikea-aikaiset toimenpiteet. Hyvällä suunnittelulla ja kaavamaisuuden välttämisellä metsässä voidaan päästä hyviin tuloksiin, hän sanoo.
- Hirvi- ja hallariski tosin pakottavat paikoin tekemään kompromisseja.
Olennaisena tekijänä metsätalouden kannattavuudessa Tiirola pitää riittävää käsittely-yksikön kokoa, jossa tilalla pyritään kolmesta viiteen hehtaariin. Perusajatuksena on, että saman käsittelykuvion sisällä voidaan toteuttaa erilaisia uudistamis- tai hakkuuratkaisuja.
- Isompi alue käsitellään yhdellä kertaa, ja kuvion sisällä kone voi tehdä monenlaista hakkuuta. Näin yksikkökustannukset saadaan pidettyä kurissa, kun homma ei mene piiperrykseksi, hän sanoo.
Jatkuvaan kasvatukseen varauksella
Jatkuvaa kasvatusta Tiirola ei ole metsänhoidossaan viemässä rehevien maiden kuusikoihin.
- Jalostetun materiaalin hyödyt, oikea-aikainen hoito ja harvennus sekä viljavien maiden kasvupotentiaali ovat taloudellisesti ylivertainen yhdistelmä, johon jatkuvalla kasvatuksella ei päästä, hän perustelee.
Sen sijaan suopuustoissa ja tuotoltaan karuilla alueilla jatkuva kasvatus voisi hänen mielestään olla harkinnanarvoinen. Kustannuksia säästyy, kun panoksia ei laiteta heikkotuottoisille aloille.
- Silloin voidaan hyödyntää pienaukkoja, vapauttaa vaihtuvaa taimiainesta ja soveltaa erilaisia harvennusvoimakkuuksia, hän linjaa.
Olennaista hänen mukaansa aina on, että metsänomistajalla on oikeus päättää oman metsänsä käsittelytavoista. Metsäammattilaisen tehtävänä taas on antaa hänelle tiedot eri vaihtoehtojen vaikutuksista.
Kaupin tilalla ovat kaikki metsäsuunnitelmat vuodesta 1967 lähtien tallessa. Niistä kolmannen Mikko Tiirola teki opinnäytetyönään ja on siitä lähtien tehnyt suunnitelmien maastotyöt.
Luottamustoimeen oppia metsästä, ja päinvastoin
MTK:n eli Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton metsävaltuuskunnan puheenjohtajana Mikko Tiirola korostaa käytännön tuntumaa yrittäjämäisestä metsätaloudesta. Edunvalvontatyössä on jopa etulyöntiasema, kun asiaan voi tuoda konkreettisen näkemyksen.
- Sieltä saatua tietoa pystyy taas hyödyntämään tai ainakin kokeilemaan omassa metsätaloudessaan, hän sanoo ja viittaa esimerkiksi tilan ensimmäiseen METSO-suojelukohteeseen.
Vahvaa pohjaa edunvalvontaan antaa myös metsätilan kaikkien paperitöiden tekeminen metsäsuunnittelusta lähtien. Tilalla on jo viides metsätaloussuunnitelma vuodesta 1967 alkaen.
Synnyinpaikkakunnallaan Pudasjärvellä metsäinnostuksen saaneen Tiirolan tie vei metsänhoitajaoppiin Helsinkiin, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Marjan Petäjävedeltä. Petäjävetisellä tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 1995.
Siskosten miehet lähtivät kehittämään maatilayhtymää maidon- ja metsätuotannon varassa. Yhtymässä ovat mukana myös tilan ulkopuolella työskentelevät siskokset.
Erityisesti metsäpuolta on kehitetty systemaattisesti ja tilan metsäala on laajennettu kantatilan 300 hehtaarista 650 hehtaariin. Peltoa on 65 hehtaaria ja lehmiä 50.
Tiirola valittiin Petäjäveden metsänhoitoyhdistyksen hallitukseen heti isännyyden alettua. Sieltä hän nousi porras portaalta MTK:n metsäedunvalvonnassa.
- Tuntuma ruohonjuuritasoon on säilynyt. Istun yhä yhdistyksen hallituspöydässä Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomessa, hän sanoo.
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.
Kommentit
Kaikista muista samaa mieltä, mutta mhy:n käyttöä puukaupassa hieman ihmettelen metsäammattilaisella.
MHY:n katkonta-aineiston arvoa ei tahdokaan muut kuin asiaan perehtyneet ymmärtää. Omatoimiset kaikentietäjät eivät edes suostu ymmärtämään.
Mitä edunvalvojat ovat tehneneet puun hinnan korottamiseksi. Nyt niitetetään taimikot metsästä ilmaiseksi molokin kitaan. 19 senttisellä pulla ei saa edes uutta taimea metsään! Kartellit ja hyväveli makkaratulet ovat kalliit puunmyyjälle.
Puukaupassa on kartellin merkit,puusta isot ostajat tarjoavat samoja hintoja,muutamat ostajat ei edes tee tarjousta ,tukin katkonta keskittyy vain muutamiin mittoihin,lyhyttä alle 4,3 tukki ei kelpaa,hyvät tyvet menee selluun,oksattomat mutta lyhyet.Tarjouksia tehdään metsä,fi tietojen perusteella,nämä ovat monen tilan osalta täysin vääriä,MHY:n tekemät tarjoukset eivät kelpaa,mutta kun omistaja tarjoaa suoraan ,ollaan kiinnoustuneita.