Metsänhoito innostaa vuosi toisensa jälkeen

Aika ei käy pitkäksi, kun on metsää. Näin ajattelee pellolainen Viljami Kurth. Omat metsänsä hän lahjoitti lapsilleen jo vuonna 2005, mutta säilytti niihin sukupolvenvaihdoksen yhteydessä elinikäisen hallintaoikeuden. Metsänhoitotöitä hän tekee edelleen mielellään itse. 

– Voi sanoa, että kaiken vapaa-aikani vietän metsässä. Kerran tuttu tuli kaupassa vastaan ja ihmetteli, että enkö ole metsähommissa. Sanoin, että olen juuri menossa, mutta pitää kaupassakin välillä käydä, Kurth kertoo.

Viime kesänä Kurth perkasi raivaussahalla kaksi mäntytaimikkoa ja haki työhön Metsäkeskuksesta taimikon ja nuoren metsän hoidon tuen. Osaan metsistä hän kylvi myös lannoitetta käsin, mutta siihen työhön hän ei hakenut tukea. 

– Tukea hain verkossa Metsään.fi-palvelussa. Aluksi haku ei onnistunut, kun minulla on hallintaoikeus metsään, mutta en ole varsinainen omistaja. Soitin sitten Metsäkeskuksen asiakastukeen ja sain sieltä neuvoja. Sitten tuen haku onnistui hyvin, Kurth kertoo.

Kurth on hakenut aiemminkin tukia eri metsänhoitotöihin, kuten kunnostusojituksiin ja pystykarsintaan. Pystykarsintaa hän teki aikanaan noin 20 hehtaarin alalla. Nykyään näihin töihin ei tukea enää saa, kun tuet ovat muuttuneet. 

– Enempikin tukea saisi tietysti olla, mutta hyvä että saa sentään jotain. Toisaalta voisin varmaan tehdä metsänhoitotöitä ilman tukiakin, mutta suuri osa metsänomistajista ei varmasti ajattele niin. Välillä näkee niin huonosti hoidettuja metsiä, että oikein harmittaa.
 

Viljami Kurth viihtyy metsässä.
 

Oman työn jälki näkyy

Kipinä metsiin ja metsänhoitoon syttyi Kurthilla jo lapsuudessa. Hän muistaa edelleen, kuinka hän 8-vuotiaana kulki kotinsa lähellä pokasahan kanssa ja sahasi riukuja. Isälleen hän ilmoitti ylpeänä, että tekee metsätöitä. 

– Isä sanoi siihen, että lopetahan sahaaminen. Tähän ei tule metsää vaan peltoa. Muistan, että oikein suutuin siitä. 

Toinen lapsuuden muisto on, kun isä myi puuta ja puukauppoja hierottiin kotona pirtinpöydän ääressä. 

– Isä ja puunostaja täyttivät kauppakirjaa ja mietin siinä, että jotain tuollaista minäkin haluaisin tehdä työkseni. 

Toive kävikin toteen, sillä aikuisena Kurth teki pitkän työuran Veitsiluoto Oy:n palveluksessa puunkorjuun työnjohtajana. Nyt 77-vuotias Kurth on jo eläkkeellä, mutta innostus metsätöihin ei ole kadonnut. 

– Mukavinta on se, kun saa olla omissa ajatuksissaan ja ihan rauhassa. Sahatessa taimikkoa näkee työnsä jäljen heti. Välillä istun kannon nokkaan ja mietin, miltä metsä näyttää kymmenen vuoden päästä. Metsänhoito on pitkäjänteistä puuhaa ja pitää osata katsoa tulevaisuuteen. 
 

​​​​​​​

Viljami Kurth on ottanut valokuvia metsistä eri vuosina. Valokuvista näkee hyvin metsien kasvun ja muutoksen. 
 

Sukupolvenvaihdos toi helpotuksen tunteen

Kurth on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, jossa metsät ovat lasten omistuksessa, mutta hänellä on hallintaoikeus sekä mahdollisuus liikkua ja touhuta metsissä. Metsää on kaikkiaan noin 300 hehtaaria Pohjois-Suomessa, Pellossa ja Rovaniemellä. 

– Muistan kuinka helpottunut tunne siitä tuli, kun metsät siirtyivät lapsille. Ajattelin, että kaikki metsässä tehty työ ei ole mennyt hukkaan. 

Kurthin mukaan pahinta on, kun metsiä jää perinnöksi ja perikunnat riitelevät niistä. Hänen mielestään parasta on sopia asioista yhdessä ja ajoissa perheen kesken. Samalla voi välttää myös tiettyjä veroseuraamuksia, kun luopuu metsistä vielä elinaikana.

Kurthilla on jo suunnitelmia seuraavan kesän metsänhoitotöistä. Hän odottaa, että kevät tulee ja pääsee taas käynnistämään sahan.
 

​​​​​​​

Moottorisaha on valmiina varastossa ensi kesän metsätöihin.