Pellolle kasvoi koivikko vuosikymmenessä – näin metsitys onnistui

Pellon metsityksessä on monta sudenkuoppaa, mutta pielaveteläinen Kaisa Kolehmainen on onnistunut välttämään niistä useimmat. Hänen kesämökkinsä vieressä kasvaa koivikko, joka on säästynyt myyrien, jänisten ja hirvien hampailta sekä heinän valloitukselta ja ravinnepuutoksilta.  

Ennen metsitystä pelto oli vuokralla ja siinä kasvoi rehuheinää lehmille. Sitten pelto jäi pois viljelyksestä vuonna 2010. Tuolloin Kolehmaisen tuttava, metsäammattilainen Heikki Kraft ehdotti, että paikalle voisi istuttaa koivuja. Pellonmetsitykseen sai tuolloin myös tukea.  

– Pelto on kivennäismaata ja sopii hyvin rauduskoivun kasvatukseen. Ensin kokeiltiin istuttaa koivuja ja lehtikuusia pienemmälle alalle mökin viereen. Kun se onnistui hyvin, niin Kaisa uskalsi lähteä kokeilemaan koko pellon metsitystä, kertoo nykyään rahoituksen ja tarkastuksen asiantuntijana Metsäkeskuksessa työskentelevä Kraft.  

Kymmenen vuotta sitten istutetut rauduskoivut ovat kasvaneet kovaa vauhtia, ja viime kesänä koivikossa tehtiin jo ensimmäinen harvennus. Puuta kertyi harvennushakkuussa noin 26 kiintokuutiota hehtaarilta. Keväisin hiirenkorvilla olevat koivut ovat kauneimmillaan.  

– Koivikko antaa tielle päin näkösuojaa ja samoin kuusiaita, joka istutettiin tontin reunaan. On onni, että olen saanut apua näissä metsäasioissa, Kolehmainen sanoo. 

Metsitys alulle mahdollisimman pian 

Kun pelto jää pois viljelyksestä, on metsitys hyvä aloittaa mahdollisimman pian sen jälkeen. Välivuosia ei kannata pitää, muuten heinä ja erilaiset rikkakasvit valtaavat pellon.  

– Yhdellä peltoneliömetrillä voi olla jopa noin 50 000 rikkakasvin siementä. Metsitetyllä pellolla täytyy varautua torjumaan heinää useaan otteeseen.  Se tapahtuu polkemalla, niittämällä tai sitten kasvinsuojeluaineilla, kertoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Metsäkeskuksesta.  
 

Pellon metsitys eri vaiheineen kannattaa suunnitella huolella.  
 

Kaisa Kolehmaisen veli muokkasi aluksi pellon traktorilla viilukyntönä. Sen jälkeen pellolle istutettiin noin pari tuhatta rauduskoivun taimea hehtaarille. Suositusten mukainen istutustiheys on noin 1600 taimea hehtaarille, mutta hirvi- ja myyrätuhojen varalle taimia laitettiin enemmän.

Taimien ympärille laitettiin myyräsuojat, ja istutusvuoden kesällä pellolle levitettiin boorilannoitetta. Syksyllä taimet käsiteltiin torjunta-aineella, jotta ne eivät kiinnostaisi hirviä tai jäniksiä.  

– Laitettiin kumihanska käteen ja siihen päälle villasukka. Sitten otettiin käteen purkista ainetta ja levitettiin käsin sitä jokaiseen koivuntaimeen, Kraft kertoo.

– Jäniksiä, niitä täällä riittää. Viime kesänä ne söivät jopa mansikan varret, Kaisa Kolehmainen sanoo. 

Seuraavan vuoden syksyllä karkotetta levitettiin uudelleen taimien ympärille, mutta sen jälkeen käsittelyä ei enää ole tehty.  Kasvavaa heinää on torjuttu polkemalla sitä lakoon taimien ympäriltä.
 

Suunnittele huolellisesti 

Remes painottaa, että metsitystä on syytä suunnitella huolellisesti. Ensin kannattaa selvittää, mikä on metsitettävän paikan maalaji. Kivennäismaat ovat helpompia metsitettäviä kuin turvemaat. Toisaalta esimerkiksi entiset turvesuonpohjat metsittyvät yleensä hyvin, jos niitä saadaan kuivatettua riittävästi.  

Maalajin lisäksi kannattaa katsoa maa-aineksen raekokoa, eli onko maa karkeaa vai hienojakoista. Nämä kaksi asiaa ohjaavat maanmuokkaustavan ja sopivan puulajin valintaa.  

– Entisille pelloille, joilla on keskikarkeaa kivennäismaata sopii kuusi, lehtikuusi tai rauduskoivu. Hienojakoisille kivennäismaille käy kuusi. Kuusi sopii myös turvemaapeltojen metsitykseen, ja karuimpien turvepeltojen metsitykseen myös mänty, Remes kertoo. 

Metsitettäville pelloille kannattaa levittää aina boorilannoitetta. Pelloilla on lähes poikkeuksetta puutetta boorista, jota puut tarvitsevat kasvuun. Lannoitus kannattaa tehdä jo heti istutusvuonna tai muutaman vuoden kuluttua siitä.  

– Istutetuille taimille kannattaa laittaa myyräsuojat ja taimien viereen kepit, joilla merkitään taimien paikat. Näin taimet löytää myöhemmin helpommin heinän seasta. 

Metsitykseen tukea 

Markku Remes arvioi, että peltohehtaarin metsitys tulee kustantamaan maanomistajalle reilusti yli parituhatta euroa. Kustannuksia tulee viljelytyöstä, lannoituksesta, taimien suojauksesta sekä heinäntorjunnasta, jonka joutuu usein tekemään useamman kerran.  

Metsityksen kuluihin voi hakea Metsäkeskuksesta metsitystukea. Tukea on voinut hakea vuoden 2021 maaliskuusta alkaen joutoalueiden, kuten viljelystä poistuneiden peltojen tai entisten turvesuonpohjien metsitykseen.  

Metsitystuki on 1000-2 000 euroa hehtaarilta. Lisäksi tukeen sisältyy 900 euron hoitopalkkio, joka maksetaan kahdessa erässä kahden ja kahdeksan vuoden kuluttua metsityksestä. Metsitystuen tavoitteena on lisätä hiilensidontaa ja vähentää maankäytön päästöjä Suomessa.  

Tukea ei myönnetä ympäristö- ja luontoarvoiltaan merkittäville alueille eikä myöskään jo luontaisesti metsittyneille alueille. Lisäksi tarkastetaan esimerkiksi se, että aiemmin viljelyssä olleelle peltoalalle ei ole myönnetty maatalouden tukia vuoden 2019 jälkeen. 

– Tuki kannattaa ehdottomasti hyödyntää, jos vaan tukiehdot täyttyvät. Suomessa on noin 100 000 hehtaaria metsitettäväksi sopivia alueita. Erityisesti turvepohjaisten alueiden metsittämisen ilmastohyödyt ovat merkittävät, Remes sanoo. 
 

Markku Remes ja Heikki Kraft Metsäkeskuksesta ihailevat pellolle istutetun koivikon kasvuvauhtia..