Pidä huolta metsän terveydestä

Metsä on osa elollista luontoa ja siten jatkuvassa muutostilassa. Erilaiset luonnonhäiriöt, kuten myrskytuhot ja metsäpalot, kuuluvat metsään ja luonnontilainen metsä uudistuu aikanaan niiden vaikutuksesta.  

Talousmetsissäkin erilaiset luonnonhäiriöt voivat aiheuttaa tuhoja ja horjuttaa metsän terveyttä. Myös kasvatettavan metsän ylitiheys tai varjostus voivat heikentää puuston elinvoimaisuutta.  

Mitkä asiat voivat uhata metsän terveyttä? 

Luonnonvarakeskuksen raportin mukaan lumi- ja hirvituhot ovat metsissä merkittävimmät tuhonaiheuttajat, jotka alentavat puuston laatua. Lumikuorma voi taivuttaa ja katkoa puita ja hirvet syövät puuntaimia. Tuhoja voivat aiheuttaa tuuli, nisäkkäät, hyönteiset ja sienet. Myös ravinnehäiriöt voivat haitata metsän kasvua. 

Ilmaston lämpenemisen ennustetaan lisäävän metsätuhojen riskiä. Sääilmiöiden äärevöityminen aiheuttaa metsätuhoja, jotka voivat tuoda tullessaan erilaisia seurannaisvaikutuksia.  

Routajakson lyhenemisen ennustetaan Etelä- ja Keski-Suomessa lisäävän tuulituhoja talvella. Puut kaatuvat tuulessa herkemmin, kun maa ei ole roudassa. Muodostuneet tuulenkaadot tarjoavat itämisalustoja juurikäävän itiöille ja houkuttelevat kasvukauden aikana paikalle myös kaarnakuoriaisia, kuten kirjanpainajia, kuusentähtikirjaajia ja aitomonikirjaajia. Kirjanpainajakannan kasvaessa riittävän suureksi, voivat kuoriaiset siirtyä viereisiin eläviin puihin.
 

Kirjanpainajan iskeymästä kertovat pienet purun ympäröimät reiät kuusen rungolla. Myös kuusen tyvellä on usein ruskeaa purua. Kuva: Yrjö Niskanen
  

Juurikäävän ja kuivuuden valmiiksi heikentämät kuuset ovat alttiita kirjanpainajatuhoille. Juurikääpä myös heikentää puuston kestävyyttä tuulituhoja vastaan. Kun kovat pakkasjaksot vähenevät, selviävät erilaiset talvehtivat tuhohyönteiset yhä useammin talven yli.  

Jos puusto kasvaa ylitiheänä, heikentää se puuston elinvoimaisuutta ja tuhokestävyyttä. Riukuuntuneet puut ovat alttiimpia erityisesti tuuli- ja lumituhoille. Oikealla kasvupaikalla kasvava, hoidettu ja järeytynyt puusto säilyttää elinvoimaisuutensa ja kestää paremmin erilaisia tuhoja.  

Metsissämme on myös lukuisia muita hyönteis- tai sienilajeja sekä muita tuhonaiheuttajia. Niistä löytyy lisätietoa Metsäkeskuksen Tuhot metsissä -sivulta. 

Kuinka tuhoaiheuttajan voi tunnistaa? 

Metsänomistajan kannattaa käydä säännöllisesti maastossa seuraamassa oman metsän kuntoa. Metsäkeskuksen avoimen metsä- ja luontotiedon sivuilta karttapalveluista voi tarkastella metsätuhohakkuisiin liittyvien metsänkäyttöilmoitusten sekä hirvivahinkoihin liittyvien ilmoitusten sijaintia. 

Maastossa hyönteistuhon voi tunnistaa joko itse hyönteishavainnoista, puuston terveydentilan oireiluista tai hyönteisten jättämien syömäjälkien tai -kuvioiden perusteella. Kirjanpainajan iskeymän kuusen rungolla voi havaita  halkaisijaltaan muutaman millimetrin kokoisista rei’istä.  Kuusen rungolla tai tyvellä voi näkyä iskeymäkohdista varissutta ruskeaa purua. Kirjanpainajalle altis kuusi voi kärsiä kuivuudesta tai sienitaudista, joka näkyy neulasten värimuutoksina, pihkavuotona tai latvuston harsuuntumisena. 

Sienitaudit voivat levitä puissa laikuittain, jolloin osa neulasista ja lehdistä on selvästi altistunut sienelle ja osa säilyy terveenä. Juuristotautien tartunnan havaitseminen on hankalampaa. Usein tartunta havaitaankin vasta joko puita kaadettaessa tai kun oireilu alkaa näkyä puista päällepäin. 

Ravinnehäiriöt aiheuttavat puun latvassa tai oksissa esiintyviä kasvuhäiriöitä. Latva saattaa pensastua, oksat voivat kaareutua ja neulasissa tai lehdissä voi esiintyä kauttaaltaan väripoikkeamia. Tarvittaessa neulasista tai lehdistä on mahdollista tehdä ravinneanalyysi. Nisäkkäiden, kuten hirvien tai myyrien tuhot ovat karkeampia ja ne voi tunnistaa lähinnä jälkien tai ulosteiden perusteella. 

Metsätuhon aiheuttajan ollessa epäselvä, kannattaa metsänomistajan ottaa yhteyttä metsäammattilaiseen ja kysyä neuvoja. Vinkkejä yleisimpien tuhohyönteisten tunnistamiseen on Metsään-lehden artikkelissa. 

Boorin puutos aiheuttaa latvan kasvuhäiriöitä, jonka myötä puun latva alkaa näyttää pensasmaiselta. Boorinpuutoksesta johtuvia kasvuhäiriöitä tavataan yleisimmin pellonmetsitysalueilla kaikilla puulajeilla sekä kaskialueen kuusikoissa Itä-Suomessa. Kuva: Arto Pulkkinen 
 

Kuinka voi huolehtia metsän terveydestä? 

Metsätuhoja on mahdotonta täysin estää. Niitä voidaan kuitenkin vähentää metsän- ja luonnonhoidon eri keinoilla. Metsän laadukas uudistaminen kasvupaikan mukaisilla sopivilla puulajeilla ja jalostetut taimimateriaalit antavat hyvät lähtökohdat puuston kasvulle. Kuusi on eri tuhoriskeille herkin puulaji ja laajoja yhden puulajin viljelyalueita on syytä välttää. Kuusta ei ylipäätään kannata istuttaa kuivumisherkille kasvupaikoille.  

Metsänomistajan kannattaa kasvattaa ja suosia sekametsiä. Se pienentää tuhoriskiä ja varsinkin lehtipuusekoitus on tärkeää luonnon monimuotoisuudelle. Lehtipuukarike vähentää myös maaperän happamuutta ja edistää taimettumista. Tarvittaessa voi joutua käyttämään hirvieläinten torjuntaan soveltuvia karkotteita. Puuston mahdollisia ravinnehäiriöitä voi korjata terveyslannoituksin, joihin on mahdollista saada kemera-tukea.  

Mitä nuoremmasta taimikosta on kysymys, sitä tärkeämpää on seurata säännöllisesti sen kasvua ja tehdä tarvittavat hoitotyöt, kuten heinäntorjunta, varhaisperkaus ja taimikonharvennus ajallaan. Sopivan voimakkailla ja oikea-aikaisilla harvennuksilla voidaan huolehtia puuston riittävästä kasvutilasta. Näin puusto pysyy elinvoimaisena ja sen järeytyminen nopeutuu. Metsänhoidon tavoitteena on tuottaa laadukasta puuainesta, jota voidaan hyödyntää erilaisten puupohjaisten tuotteiden valmistuksessa. Nuorten metsien harvennusten yhteydessä kerättävä pienpuu soveltuu puolestaan hyvin energiakäyttöön. Metsäkeskuksella on vuonna 2022 käynnissä erillinen Energiaa metsästä -kampanja, jonka tavoitteena on nuorten metsien hoidon ja pienpuun korjuumäärien lisääminen. Lisätietoa kampanjasta on osoitteessa: www.metsakeskus.fi/fi/energiaa-metsasta. 

Taimikoiden ohella myös varttuneiden ja uudistuskypsien metsien terveyttä kannattaa seurata säännöllisesti ja toimia ajoissa. Kirjanpainajia kiinnostavat paahteiset kuusikot avoimien ja aurinkoisten alueiden reunassa. Tämä on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi uudistushakkuualoja rajatessa. 

Metsätuholaissa on määritelty tietyt päivämäärät, joihin mennessä puutavaran omistajan on kuljettava hakattu havupuutavara tai vahingoittuneet havupuut pois metsistä sekä tienvarsilta, etteivät hyönteistuhot pääsisi leviämään. Lisätietoa metsätuholain velvoitteista on Metsäkeskuksen verkkosivuilla.  

Uhkaako metsän terveydestä huolehtiminen luonnon monimuotoisuutta? 

Talousmetsien luonnonhoito on tärkeässä roolissa monimuotoisuuden turvaamisessa. Metsänkäsittelyssä on suositeltavaa säästää lehtipuustoa sekä lahot ja kuolevat puut, jotka ovat tärkeitä monelle eliölajille. Lahopuuta metsään muodostuu aikanaan myös hakkuiden yhteydessä jätettävistä säästöpuista ja tekopökkelöistä.  

Puut joihin kirjanpainajat ovat iskeytyneet, tulisi korjata mahdollisimman tuoreeltaan ja ajoissa pois metsästä. Näin voidaan pienentää paikallista kirjanpainajakantaa ja puutavaraa voidaan vielä hyödyntää teollisuudessa. Kuuset, joista kirjanpainajat ovat jo poistuneet eivät muodosta ympäröivälle metsälle terveysuhkaa. 

Edellisenä kesänä kuolleiden puiden korjuulla myöhemmin seuraavana syksynä tai sen jälkeen ei enää saavuteta hyötyä, koska kirjanpainajakuoriaiset ovat jo poistuneet puista. Kuolleisiin puihin on saattanut tulla jo kirjanpainajien luontaisia vihollisia. Lisäksi puutavara on saattanut jo pilaantua sinistäjäsienen takia. Myöskään talviaikaisella korjuulla ei pystytä kirjanpainajakantaa pienentämään, koska kuoriaiset siirtyvät talvehtimaan rungosta puun juurella olevaan karikkeeseen.

Lahopuut tarjoavat elinympäristön monille eliölajeille. Kuva: Outi Tehomaa  

Lahopuusto ei muodosta metsille terveyshaittaa juurikääpää lukuunottamatta. Juurikäävän lahottamat kannot saattavat elättää ja levittää tautia lähiympäristöön jolloin heikentyneet kuuset ovat alttiimpia muille tuhonaiheuttajille kuten kirjanpainajalle. Tästäkin huolimatta lahoavan puuston lisääminen on erilaisten uhanalaisten lajien säilyttämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Lahoava puu tarjoaa lahoamisen eri vaiheissa vuosikymmeniksi sekä suojaa ja ravintoa, että elinympäristön ja lisääntymispaikan erilaisille lajiryhmille ja vaateliaalle lajistolle. Myös hakkuun yhteydessä katkaistut tekopökkelöt edistävät osaltaan monimuotoisuutta ja tukevat samalla uhanalaistuneiden hömö- ja töyhtötiaisten pesimismahdollisuuksia. 

Sekapuustoisuuden ja lehtipuusekoituksen suosiminen on monella tapaa hyödyllistä. Maisema- ja virkistysarvojen lisäksi sekapuustoisuuden suosiminen pienentää metsien tuhoriskejä ja on samalla hyödyllistä luonnon monimuotoisuudelle. Lehtipuuston karike edistää myös luontaista taimettumista. Monimuotoisuuden ylläpitäminen vahvistaa ekosysteemin toimintaa ja vähentää metsien haavoittuvuutta yksittäisille tuhonaiheuttajille.