Metsäala vei Hanna Parviaisen mukanaan

Vielä lukiota aloittaessaan Metsäkeskuksen metsätietopäällikkö Hanna Parviainen ajatteli, että hänestä tulee lääkäri. Lääketieteelliseen hän ei kuitenkaan lopulta koskaan pyrkinyt, sillä ajatus metsäalasta vei lukion lopulla mennessään.  

– Eräillä opintomessuilla törmäsin kahteen metsänhoitajaopiskelijaan, jotka kertoivat alasta. Silloin alaa markkinoitiin yhtenä kansainvälisimpänä alana Suomessa. Kiinnostuin siitä, miten metsätieteiden opinnoissa oli mahdollista yhdistää monta erilaista kiinnostuksen kohdetta. Lisäksi haaveilin tuolloin kansainvälisistä tehtävistä, Parviainen muistelee.  

Parviainen pääsi Joensuuhun opiskelemaan metsätieteitä suoraan lukiosta. Hän valmistui vuonna 2010 Itä-Suomen yliopistosta maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi, toisin sanoen metsänhoitajaksi.   

Työharjoittelu avartaa näkemystä erilaisista metsäalan töistä 

Opiskeluaikana Parviainen pääsi tekemään erilaisia työharjoitteluja ja sai laajaa näkemystä erilaisista metsäalan töistä. Ulkomailla hän oli harjoittelussa kahdesti: ensin Islannissa ja myöhemmin Kanadassa. Islannissa Parviainen keräsi aineistoa pro gradu- tutkielmaan ja teki koealamittauksia siperianlehtikuusimetsissä.  

– Islannissa mittausolosuhteet olivat maisemien takia upeat, mutta samalla hyvin erikoiset. Kaikki metsiköt oli istutettu entisille pelloille, joten aluskasvillisuutta ei juurikaan ollut. Lisäksi joissain kohdin metsiköt oli vain istutettu, mutta sen jälkeen niissä ei oltu tehty mitään. Metsiköt olivat niin tiheitä, että niissä oli haastava liikkua, Parviainen kertoo.  

Kanadassa Parviainen oli harjoittelussa isossa paikallisessa yrityksessä JD Irvingissä, Saint Leonardin pikkukaupungissa. Valtaosan harjoittelusta Parviainen mittasi koealoja puuston kasvuun liittyvään projektiin kanadalaisten harjoittelijoiden kanssa. Työpäivät alkoivat seitsemältä aamulla ja päättyivät viideltä iltapäivällä.  

– Parina päivänä työt oli pakko lopettaa hieman aiemmin, koska alueelle annettiin tornadovaroitus. Lisäksi metsissä liikkui kaikenlaisia kavereita, kuten mustakarhuja ja kojootteja. Parhaimmillaan näin viisi mustakarhua yhtä aikaa, jolloin hipsin aika nopeasti takaisin autoon, Parviainen muistelee.  

Parviainen oli opiskeluaikana työharjoittelussa myös Suomessa. Hän oli Arbonaut Oy:llä mukana puustotulkintapiloteissa, minkä lisäksi hän teki Stora Ensolla hankintaesimiesharjoittelun.  

– Harjoittelussa kannattaa hakeutua mahdollisimman monipuolisesti erilaisiin metsäalan tehtäviin. Itse opintoja aloittaessani kuvittelin oman urani hyvin erilaiseksi, mutta harjoittelut antoivat kipinää miettiä uraa metsävaratiedon parissa. Ulkomaan harjoittelut ovat lisäksi olleet hyvin opettavaisia ja kasvattavia. Erilaiset työolosuhteet tuovat hyvää perspektiiviä siihen, miten Suomessa työskennellään, Parviainen sanoo.  

Työssä parasta ovat muut ihmiset  

Opintojen loppuvaiheessa Parviainen sai työharjoittelun seurauksena ensimmäisen vakituisen metsäalan työpaikan Arbonaut Oy:n tuotantopäällikkönä. Parviainen alkoi rakentamaan kaupallista puustotulkintaprosessia yhdessä eri metsäalan toimijoiden kanssa.  

– Työtehtävät olivat moninaisia aina asiakaskontakteista esihenkilötehtäviin, tuotannon organisoimisesta laseraineistojen käsittelyyn ja puustotulkintamallien tekoon sekä tulosten laskentaan, Parviainen kertoo.  

Vuonna 2015 Parviainen siirtyi Arbonautin sovelluskehitykseen. 

– Sovelluskehitysosaamiseni oli aika pientä hypätessäni näihin töihin, mutta itse työ ja loistavat työkaverit opettivat vuosien varrella. Ilman näitä kokemuksia, joita olen saanut hyppäämällä ennakkoluulottomasti uusiin tehtäviin, en olisi tässä nyt, Parviainen kuvaa.
 

 – Metsävaratiedon tuotanto on yhä automaattisempaa ja sitä tukemaan tarvitaan uudenlaisia tietojärjestelmiä, Parviainen kertoo tarkastellessaan Metsäkeskuksen uutta metsä- ja luontotietojärjestelmää.

Keväällä 2019 Parviainen aloitti työt Tampereella Metsäkeskuksen projektipäällikkönä sovelluskehitysprojektien parissa. Tämän työn seurauksena kehitettiin järjestelmä, joka tuottaa entistä tarkempaa tietoa hakkuista ja niiden ajankohdasta hakkuukoneilta kerätyn paikannustiedon avulla. Järjestelmän avulla saadaan aiempaa tarkempaa ja ajantasaisempaa metsävaratietoa.  Lisäksi Parviainen toimi Metsäkeskuksella sovelluskoordinaattorina, kunnes tuli vuoden 2021 lopussa valituksi metsätietopäällikön tehtävään.  

– Alueellisena metsätietopäällikkönä vastaan metsävaratiedon tuottamisesta Pirkanmaalla, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Lisäksi olen vastuussa siitä, että maa- ja metsätalousministeriön määräämiä tarkastuksia tehdään riittävä määrä omalla alueellani. Minulla on alaisinani metsätietoasiantuntijoita ja metsäneuvojatiimejä. Työpäiväni ovat vaihtelevia ja yleensä täynnä keskusteluja eri ihmisten kanssa, Parviainen kertoo.  

Yksi työn parhaista puolista on Parviaisen mukaan asioiden ratkaiseminen ja jatkuva uuden oppiminen. Metsäkeskus työpaikkana on hänen mukaansa lisäksi positiivisen imagonsa arvoinen.  

– Täällä pystyy kehittymään urallaan ja tekemään monipuolisia työtehtäviä vaihtamatta työnantajaa, Parviainen sanoo.  

Kaikkein parasta työssä ovat kuitenkin toiset ihmiset.   

– Saan työskennellä päivittäin hienojen tyyppien kanssa, jotka ovat huikeita ammattilaisia, Parviainen kertoo. 

Metsäala on monipuolinen vaihtoehto 

Metsäala tarjoaa edelleen hyvin monipuolisia ja mielenkiintoisia työtehtäviä, vaikka niin sanotut perinteiset alan työt ovat muuttuneet. 

– Uskon, että digitaalisuus, automatiikka ja tekoälykin auttavat meitä monessa asiassa myös metsäalalla. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tarvetta, että myös metsässä edelleen työskennellään. Kaikkea ei voida hoitaa tietokoneella tai automatiikalla, vaan on löydettävä kultainen keskitie siitä, mitä voidaan tehdä toimistolla ja mitä taas metsässä, Parviainen huomauttaa.  

Parviainen ei ole itse kulkenut sitä kaikkein tyypillisintä metsäalan polkua, sillä hän ei ole juurikaan tehnyt niin sanottuja perinteisiä metsäalan töitä.  

– Olen aloittanut urani silloin, kun metsäalan teknologinen ja digitaalinen murros on lähtenyt vauhdikkaammin käyntiin. Työt ovat siirtyneet perinteisestä metsässä kulkemisesta enemmän toimistolle. Minusta tämä on tuonut enemmän mahdollisuuksia erilaisille urille metsäalalla, Parviainen sanoo.  

Metsäala kehittyy, mutta se pysyy monella tapaa tärkeänä Suomen kansantaloudelle. 

– Suomi on perinteinen metsätalousmaa, ja vaikka asiat muuttuvat, ovat metsät aina jollain tapaa osa meidän elämäämme, talouttamme ja identiteettiämme. Hyvä kehityssuunta alalla on ollut luontoarvojen suurempi merkitys metsätaloudessa ja toivon, että siihen panostetaan jatkossa vielä enemmän, Parviainen summaa.