Perinteiselle tervalle on edelleen kysyntää

Puutervan historia maailmalla ulottuu tuhansien vuosien päähän ja Suomessakin sitä on valmistettu satoja vuosia. Aikoinaan terva oli Suomelle tärkeä vientituote, mutta sen kysyntä romahti 1800-luvun lopussa, kun teräsalukset korvasivat puulaivat.  

– Suomessa tervaa valmistettiin ensin Länsi-Suomessa asutuksen ja jokiyhteyksien vuoksi. Metsävarojen ehtyessä metsien rajun parturoinnin seurauksena 1600–1700 luvuilla siirtyi valmistuksen painopiste itään, Kainuuseen, kertoo puheenjohtaja Ilkka Pollari Eläköön terva ry:stä.  

Suomessa terva on perinteisesti valmistettu tervahaudoissa 

Tervaa syntyy, kun pihkapitoista puuainesta kuumennetaan hapettomissa olosuhteissa, niin sanotusti kuivatislaamalla. Tervaa voidaan valmistaa myös miiluissa tai uuneissa, mutta Suomessa sitä on perinteisesti valmistettu tervahaudoissa. 

– Perinteinen tervahauta on turpeella ja maa-aineksella peitetty ja tiivisti ladottu keko pihkaista mäntypuuta. Lämmön tervahautaan antaa hitaasti kytemällä hajoava ja palava puuaines, Pollari kuvaa. 

Tervahautaa on vahdittava ympäri vuorokauden. Kuva: Jonni Hulmi.
 

Tervan valmistus vaatii aikaa ja osaamista 

Useita vuorokausia kestävä tervahaudan poltto vaatii erityistä osaamista. Nykypäivänä kokeneiden tervanpolttajien keski-ikä on korkea. Se herättää huolta, kuinka osaaminen ja tervan saatavuus turvataan tulevaisuudessa.  

Tervanpolttoa järjestetään myös yleisötapahtumina ympäri Suomea, mutta tuotantomäärät niissä ovat pieniä. Kotimainen tervantuotanto kattaa vain noin 25 prosenttia kokonaistarpeesta. 

– Valtaosa tervasta on esimerkiksi Kiinasta tuotua sekapuutervaa, joka tulee Suomeen Ruotsin kautta. Ammattimaisia tervanpolttajia ei maassamme ole kuin muutama. Työläästä ja aikaa vievästä mäntytervan valmistuksesta on vaikeaa saada riittävän isoa ja kannattavaa liiketoimintaa, Pollari kertoo.  

Perinteiden rinnalle kaivataan uusia tervanvalmistusmenetelmiä 

Tervanpolton tekniikka on säilynyt lähes ennallaan useita vuosisatoja. Perinteiden rinnalle kaivataan uusia joustavampia tervanvalmistusmenetelmiä. 

– Terva on uusiutuvaan raaka-aineeseen perustuva ja hiiltä pitkäksi aikaa sitova lähituote. Moderni, teräslaitteistossa suoritettu tervaprosessi voisi olla jopa hiilidioksidivapaa, jos menetelmänä olisi vaikkapa biokaasulämmitteinen säiliöpoltto. Esimerkiksi kasvava biohiilen valmistus voi mahdollistaa laadukkaan tervan tuotantomenetelmän kehittämisen, Pollari pohtii. 

​​​​​​​

Eläköön terva ry:n puheenjohtaja Ilkka Pollari toivoo tervapolton kulttuuriperinnön säilyvän myös jatkossa. Kuva: Ilkka Pollari.
 

Terva on monikäyttöinen tuote 

Tärkein mäntytervan käyttökohde on puurakenteiden suojaus.  

– Kirkkojen ja muiden historiallisten kohteiden paanukatot suojataan 3–7 vuoden välein, eikä mäntytervaa parempaa ainetta tähän käyttöön ole löydetty. Museovirasto ja kirkkohallitus, jolla on satoja suojattavia kohteita, edellyttävät paanukattoihinsa käytettävän mäntytervaa, Pollari kertoo. 

Tervaa käytetään lisäksi muun muassa perinnemaalien valmistukseen, suksivoiteisiin sekä puuveneiden ja laivojen suojaukseen. Sitä käytetään myös aromina esimerkiksi pastilleissa ja juomissa sekä hoitotuotteena. 

Tervaa voi valmistaa myös itse 

Metsänomistajan on mahdollista valmistaa tervaa myös itse esimerkiksi tynnyripoltolla. Taloudellista hyötyä työläälle valmistukselle on kuitenkin hankala osoittaa. Alle yhden tonnin vuosituotantomäärät eivät edellytä mitään lupia tai kemikaalirekisteröintiä.  

– Potentiaalia merkittävään lisäansioon on, mutta työtä on tehtävä. Olisi tärkeää, että tervan tarvitsijat ja tervaspuiden omistajat pääsisivät yhteyteen. Jos ajatellaan, että kuutiometristä tervaspuuta saisi keskimäärin viitisentoista litraa tervaa, on lopputuotteen myyntiarvo lähes 300 euroa. Koko arvoketjun hyvä suunnittelu on välttämätöntä, Pollari sanoo.  

Tutustu tynnyritervanpolttoon Metsäkeskuksen videolla: