Tiemaksut ovat osa metsätalouden harjoittamisen kustannuksia

Suomen tieverkoston kokonaispituus on noin 470 000 kilometriä. Määrästä lähes 80 prosenttia on yksityisteitä, joiden tienpidosta ja tienpitokustannuksista vastaavat tieosakkaat. Monen metsänomistajan metsäpalstalle kulkeminen tapahtuukin joko yhden tai useamman yksityistien kautta.

Yksityistien asioiden hoitamista varten voi olla perustettuna tiekunta, jolloin tienhoidon tasosta ja kustannusten jakamisesta tieosakkaiden kesken päätetään tiekunnan kokouksessa. On olemassa myös yksityisteitä, jotka eivät ole järjestäytyneet. Silloin tienpidosta ja maksuista on päästävä sopimukseen osakkaiden kesken. 

Yksityistiet, joiden varressa on pysyvää asutusta, voivat saada kunnan myöntämää yksityistieavustusta. Avustus kattaa kuitenkin vain osan tienpidon kustannuksista. 

Maksu määräytyy tienkäytön ja tienpidon kustannusten mukaan 

Tyypillinen tiemaksulasku, jonka tieosakas tiekunnalta saa, sisältää perusmaksun ja yksikkömaksun. Perusmaksu on kaikille tieosakkaille samansuuruinen ja sillä katetaan tiekunnan hallinnollisia kuluja, joita ovat esimerkiksi pankin palvelumaksut, kokouskulut sekä kirjanpidon tekemisestä aiheutuvat kustannukset.  

Tyypillisesti perusmaksu on 10–40 euroa tieosakasta kohti. Perusmaksu on tieosakaskohtainen. Vaikka tieosakkaalla olisi omistuksessa useampia kiinteistöjä saman tien varressa, peritään häneltä vain yksi perusmaksu. 

Yksikkömaksulla katetaan tienpidosta aiheutuvia kustannuksia ja maksun suuruus riippuu sekä tieosakkaan tienkäytön määrästä ja laadusta että tienpidon kustannuksista. Yksikkömaksu perustuu tiekunnan kokouksessa vahvistettuun yksikkölaskelmaan.

– Metsänomistajan yksiköiden määrään vaikuttaa tien vaikutusalueella olevan metsän pinta-ala sekä tien käyttömatka. Metsänomistajan kannattaakin tarkistaa, että edellä mainitut tiedot ovat yksikkölaskelmassa oikein. Lisäksi yksiköiden määrään vaikuttaa painoluku, joka on sama tiekunnan kaikilla metsäosakkailla, kertoo yksityistieasiantuntija Teuvo Taura Suomen Tieyhdistyksestä.

Maanmittauslaitoksen julkaisemissa uusimmissa yksiköintisuosituksissa on metsäliikenteelle viisi eri painolukuluokkaa. Alueilla, joilla puusto kasvaa parhaiten, on painoluku 21 hehtaaria kohden, mutta se pienenee, kun metsän tuottokyky laskee. Esimerkiksi Lapin pohjoisosissa painoluku on vain 3.
 

​​​​​​​

Tienhoidosta ja kustannusten jakamisesta päätetään yleensä tiekunnan kokouksissa. Kuva: Arto Takalampi
 

Tiemaksut vahvistetaan tiekunnan kokouksessa 

Tiekunnallisten yksityisteiden tiemaksujen pitää perustua tiekunnan kokouksessa vahvistettuun maksuunpanoluetteloon. Tienhoitokunnan tai toimitsijamiehen laatiman maksuunpanoluetteloesityksen on oltava nähtävänä kahden viikon ajan ennen tiekunnan kokousta tai se voidaan vaihtoehtoisesti lähettää kaikille tieosakkaille kokouskutsun mukana.  

– Tieosakkaan on hyvä kuitenkin huomioida, että tiekunta voi kokouksessaan tehdä muutoksia esillä olleeseen maksuunpanoluetteloon, Taura muistuttaa.  

Kokoukseen osallistujat voivat haluta parempaa tienpitoa kuin aikaisemmin. Tällöin kerättävää rahamäärää pitää nostaa ja kaikkien tieosakkaiden maksut nousevat. Se, onko maksuunpanoluettelo hyväksytty esitetyn mukaisena vai onko siihen tehty muutoksia, selviää tiekunnan kokouspöytäkirjasta. Tieosakkaalla on oikeus saada pyynnöstä kopio pöytäkirjasta.  

– Jos tieosakas sitten katsoo, että tieyksiköt tai tiemaksu on määrätty väärillä perusteilla tai ne ovat lainvastaisia, voi tieosakas tehdä tiekunnan kokouksesta oikaisuvaatimuksen tai nostaa moitekanteen käräjäoikeudessa. Valitusajan päätyttyä tiemaksut ovat suoraan ulosottokelpoisia saatavia, Taura sanoo. 

Kun metsänomistajan puita kuljetetaan alueelta, joka on yksiköinnissä otettu huomioon, ei metsänomistajan tai puut ostaneen yhtiön tarvitse maksaa erillistä tienkäyttömaksua. Käyttömaksua peritään, jos kyseessä on jonkun muun kuin tieosakkaan puiden kuljetus tai jos osakkaan puita kuljetetaan alueelta, jota ei ole huomioitu yksiköissä. 

Tiedot on pidettävä ajan tasalla 

Tieosakkaan tehtävänä on tiemaksun maksamisen lisäksi pitää yhteystietonsa ajan tasalla tiekunnan suuntaan sekä ilmoittaa, jos tien käytössä on tapahtunut oleellisia muutoksia.

– Jos esimerkiksi rakentaa metsäkiinteistölleen vapaa-ajan asunnon, on siitä ilmoitettava tiekunnan vastuuhenkilölle heti, kun rakentamishanke alkaa. Näin yksiköt saadaan päivettyä ajan tasalle ja sen seurauksena myös tiemaksu, Taura toteaa. 

Tiemaksu on metsänomistajille vähennyskelpoinen kuluerä metsäverotuksessa, mutta arvonlisäveron osuutta tiekunnan laskuissa ei saa olla eriteltynä. Sen vuoksi alv-verotuksessa ei voi tehdä vähennystä tiemaksun arvonlisäverosta. 

​​​​​​​

Puut ostaneen yhtiön ei tarvitse maksaa erillistä tienkäyttömaksua, jos puuta kuljetetaan yksityistiellä, jossa metsänomistaja on tieosakkaana ja maksaa tiemaksua. Kuva: Metsäkeskus