Visakoivikon kasvatus vaatii kärsivällisyyttä

Käki kukkuu pälkäneläisen Esko Tiitolan metsässä. Visakoivua eli rauduskoivun mutaatiota on metsätien molemmin puolin. Tiitola kääntää auton Visamäessä, mistä kaikki alkoi 1930-luvulla. Visakoivikon kasvattaminen ei ole hetken hommaa, vaan Tiitolan kohdalla kyseessä on vähän ”sukuvika.”

– Vaarini löysi hyviä visakoivuja Saarikylistä, joiden pölytyksen hän suojasi kankaalla. Näiden sekä valikoitujen luonnonvisan siemenistä hän kasvatti taimia, joista sitten osa visautui ja muutamista tuli myöhemmin valikoituja kantapuita. Silloin jalostus oli vähän erilaista. Isä jatkoi työtä ja minä nyt. Tavallaan tässä on kyse pitkistä perinteistä, mutta myös innostumisesta, Tiitola kertoo.

Taimet eivät vain ilmaannu jostain tai itsestään kantapuusta. Tiitola kertoo mikrolisäyksestä, joka on myös hyvin herkkä työvaihe. Mikrolisäystä tehdään Mäntyharjulla Taimityllilä Oy:n laboratoriossa.

– Kaadon yhteydessä valikoidaan ulkomuodoltaan parhaat yksilöt. Näistä valikoidaan visautumisen, rungon suoruuden ja oksiston sekä visakuvion perusteella jatkokasvatukseen. Näistä kerätään latvuston oksista nippu ja näiden lehtisilmuista kasvatetaan. Lisäksi on tiedettävä alkuperä ja kasvupaikka, jolloin kantapuu saadaan rekisteriin. Eräskin saksalainen ostaja totesi, että hän ostaa kaikki nämä hyvälaatuiset visat.

Esko Tiitola kertoo kolmihaaraisen visakoivun olevan visakuningatar.

Tähtäimessä hyvä ja pitkä pölli

Tiitolan puheissa vilahtavat nimet Tuukka, Tommi, Esko, Osmo ja Pälkäne. Kyseessä on toki suvussa kulkevat nimet, mutta myös Tiitolan visakoivikon viiden kantapuun nimitykset. Kantapuut ovat Tiitolan vaarin istuttamia ja nyt vajaan kahdeksan hehtaarin metsäalalla kasvaa visakoivuja, joista suuri osa on näistä kantapuista mikrolisättyjä taimia. Taimisuositus hehtaarille on 800 kappaletta.

– Jälkikäteen olisin ehkä voinut laittaa vähemmänkin. Varsinkin kun visakoivun kohdalla lopputulos voi olla joko rahakas ja upea viilu tai huonolaatuinen visautumaton siemenvisa, joka menee polttopuuksi. Jokaiseen visakoivuun tehdään alussa sama työmäärä ja visautumisen näkee käden vahvuisena, lopullisen kuvion vasta kaadettaessa.

Priimaa totta kai tavoitellaan. Visakoivulla ovat laatuluokat 1–3 sekä oksavisa. Laatuluokka määritellään kaadetun puun suorasta katkaisujäljestä. Visakoivut kaadetaan pääosin talvikaudella. Jos halutaan visakuoria, kaadetaan alkukesästä, jolloin rungossa on nila.

– Aina yritetään saada mahdollisimman hyvä ja pitkä pölli. Paljon on ostajan silmästä, kokemuksesta ja ammattitaidosta kiinni, mistä pölli katkaistaan. Sorvi- eli viilupöllin halkaisijan pitää olla vähintään 20 senttiä ja pituuden metri.

– Visakoivusta halutaan mahdollisimman hyvä kantorahatulo. Kaadettu puu painaa useamman sata kiloa ja kilohintamyynnillä se tarkoittaa useamman euron verran per kilo, riippuen laadusta ja määrästä.

Visakoivusta tulee viilua huonekalu- ja autoteollisuuden käyttöön ulkomaille, lähinnä Saksaan, mutta myös Suomeen käsityöläisille ja puusepille.

Visakoivikon kasvattamiseen parhaiten sopii lehtomainen metsämaa, hieta, multa ja valoisa etelärinne, Esko Tiitola kertoo.

Kokeilut ja kokemus opettavat

Visakoivikkoa ei voi jättää itsekseen kasvamaan. Jo toisena vuonna alkaa karsiminen, joka jatkuu 15–20 vuotta. Tiitola leikkaa oksaleikkureilla valikoivalla karsinnalla isoimmat oksat ensin ja tarvittaessa rajoittaa isompien oksien kasvua. Samalla katkotaan alaoksia, sillä tavoitteena on oksaton runko. Oksat pitää saada karsittua ennen kuin ne ovat yli 20 millimetrin vahvuisia, jonka jälkeen oksan kylestyminen hidastuu ja lahoriski kasvaa merkittävästi.

Suurella hoitotyöllä Tiitola varmistaa, että kaadettua saataisiin mieluummin nelimetrinen kuin kaksimetrinen oksaton visapölli.

– Tässä on paljon vuosien kokemuksella opittua, mutta myös kokeilua. Harva alkaa kasvattaa visakoivikkoa juuri työmäärän vuoksi. Joka kesä koivikot käydään läpi kesä- ja heinäkuun tietämillä. Karsimisen lisäksi tässä on taimivaiheessa myyräsuojaukset ja ruohostus. Onneksi tämä myös palkitsee. Kaatoiässä oleva visakoivu tietää euroja.

Visakoivusta saadaan lukuisten eri työvaiheiden jälkeen viilua. Oksavisa taipuu vaikkapa puukonperiin.