Yläharvennus toi hyvät hakkuutulot

Pakkanen kirittää askelia lumisella polulla. Leppävirtalainen metsänomistaja Auvo Alanne malttaa silti pysähdellä ja katsella ympärilleen. Hänen metsikössään Sorsakosken Laakkolanniemessä tehtiin vuodenvaihteessa hieman erilainen harvennushakkuu, yläharvennus.

Harvennuksessa noin 50-vuotiaasta kuusikosta poistettiin suurimpia tukkipuita kahden hehtaarin alalta. Hyväkuntoiset lisävaltapuut jätettiin vankistumaan ja odottamaan tulevaa päätehakkuuta.

– Hyvältä täällä näyttää. Asiallisesti tehty työt. Halusin säilyttää tässä vaiheessa metsän puustoisena, ettei maisema menisi kovin avoimeksi. Käyn täällä koiran kanssa lenkillä, haen polttopuita ja marjastan. Meillä on myös pieni saunamökki järven rannassa, Alanne kertoo.

Yläharvennusta Alanteelle ehdotti tuttu metsäasiantuntija Timo Poutiainen Stora Ensosta. Pienen harkinnan ja tuumailun jälkeen metsänomistaja suostui kokeiluun.

Poutiainen katselee hakkuun lopputulosta lähes yhtä mielissään kuin metsänomistaja.

– Näin heti, että tämä olisi erinomainen paikka yläharvennukselle. Metsässä kasvoi tasaisesti järeitä kuusia, joiden läpimitta oli rinnankorkeudella 23 senttiä. Kaikesta huomasi, että puuston kasvuvauhti oli huima, Poutiainen selvittää.

Harvennuksen tulos näkyi myös metsänomistajan pankkitilillä. Poutiainen laskee nopeasti, että yläharvennuksen tuotto oli noin 30 prosenttia suurempi kuin mitä metsästä olisi saatu perinteisellä alaharvennuksella.

– Arvokasta tukkipuuta kertyy tässä enemmän kuin tavallisessa harvennuksessa ja sen takia kannattavuus on parempi. Haittana on se, että metsän uudistaminen viivästyy noin 10–15 vuotta, sanoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.

Metsänomistaja Auvo Alanteen (vas.) metsässä kokeiltiin yläharvennusta. Timo Poutiainen Stora Ensosta ja Markku Remes Metsäkeskuksesta katselevat työn jälkeä.

 

Yläharvennuksen riskinä tuuli- ja lumituhot

Yläharvennus on yhä hieman tuntematon metsän harvennustapa. Valtaosa kasvatusmetsistä harvennetaan alaharvennuksella, jossa poistetaan alimpien latvuskerrosten puita. Näin annetaan kasvutilaa metsän suurimmille puille. Yläharvennuksessa taas poistetaan metsikön suurimpia puita, jolloin metsikön lisävaltapuut saavat valoa ja ottavat vauhtia kasvuun.

– Metsästä kannattaa ottaa yläharvennuksella enintään sata puuta hehtaarilta. Ei kannata hullutella ja hakea ihan sitä viimeistä tukkia ja euroa sieltä. Tuuli- ja lumituhojen riski kasvaa, jos jäljelle jää liian harva metsä, Remes sanoo.

Poutiainen ja Remes muistuttavat, että yläharvennus sopiikin vain hyvin hoidettuihin havumetsiin. Sitä ei kannata tehdä sellaisissa metsissä, jossa ensiharvennus on jäänyt rästiin ja puut ovat riukuuntuneet. Koivikkoihin he eivät suosittelisi sitä lainkaan.

– Alaharvennus on metsänomistajalle turvallisempi vaihtoehto, koska se sopii lähes jokaiseen metsään. Siksi metsäammattilaiset usein ehdottavat sitä, ettei mikään menisi pieleen, Remes sanoo.

Yläharvennus sekoitetaan usein jatkuvaan kasvatukseen, eli eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä yläharvennettu puusto uudistetaan lopulta päätehakkuun kautta.

Auvo ja Helena Alanne asuvat omien metsien lähellä. Roope-koira kulkee mukana metsälenkeillä ja pitää vahtia pihapiirissä.

 

Omat metsät kiinnostavat

Auvo Alanne ja hänen vaimonsa Helena asuvat omien metsien lähellä. Omakotitalon pihassa on valtavasti polttopuita, joita metsänomistaja on aikansa kuluksi halkonut ja pinonnut.

– Eläkkeellä ehtii. Olin töissä kirvesmiehenä ja rakensin omakotitaloja. Olen tehnyt aikanaan paljon hankintahakkuitakin, mutta en enää, Alanne kertoo.

Metsänomistaja seuraa kiinnostuneena olohuoneen sohvalla, kun Timo Poutiainen näyttää tablettitietokoneeltaan yläharvennuksen hakkuukertymää. Omat metsät ja niiden kasvu kiinnostavat.

– Tutustuin Elma-maaseutumessuilla myös Metsään.fi-palveluun ja otinkin sen heti käyttöön. On mukava katsella metsiä ilmakuvista ja kartoilta, Alanne kertoo.

Ennen yläharvennushakkuuta metsänomistaja luki huolellisesti aiheesta tietoa eri nettisivuilta ja punnitsi kokeilun kannattavuutta.

– Hyvä ratkaisu tämä oli, vaikka uudistaminen lykkääntyykin. Voi olla, että se jääkin sitten nuoremman polven riemuksi, Alanne sanoo.

 

Yläharvennus

Hyödyt:

• Yläharvennuksella saatu tuotto metsänomistajalle on suurempi kuin alaharvennuksella, koska leimikosta kertyy enemmän arvokasta tukkia kuin kuitupuuta.
• Yläharvennusleimikot kiinnostavat puunostajia ja sahoja suuren tukkikertymän vuoksi. Harvennushakkuu tulee kannattavaksi, kun korjattavien runkojen koko ja kokonaispoistuma on suuri.

Haitat:

• Metsän kiertoaika pidentyy, ja uudistaminen viivästyy noin 10–15 vuotta.
• Sopii vain hyvin hoidettuihin ja terveisiin havumetsiin, joissa ei ole ensiharvennusrästejä.
• Jos puita on poistettu yläharvennuksella liikaa, on metsä alttiina tuuli- ja lumituhoille.