”Metsänomistajat ovat liiaksi hirvien armoilla"
Kuortanelainen metsänomistaja Juho Yli-Kaatiala harmittelee hirvien taimikoilleen aiheuttamia tuhoja pahimmilla hirvivahinkoalueilla sekä alhaista korvaustasoa. Hänen mukaansa metsänomistajien mahdollisuudet estää vahinkoja ovat vähäiset eikä heitä kuulla riittävästi kannan sääntelyssä.
Metsänomistaja Juho Yli-Kaatiala (vas.) havainnollistaa Suomen metsäkeskuksen kehittämisasiantuntijalle Heikki Kuoppalalle, minkälaista vahinkoa hirvet männyntaimikossa tekivät.
Metsänomistaja Juho Yli-Kaatiala ja kehittämisasiantuntija Heikki Kuoppala Suomen metsäkeskuksesta seisovat lohduttomalta näyttävällä, vajaan hehtaarin kokoisella uudistusalalla Kuortaneella Etelä-Pohjanmaalla.
Hirvet olivat syöneet useaan kertaan latvusta ja oksia lähes jokaisesta vuonna 2013 kylvetystä ja 1–2-metrisestä männyntaimesta. Yli-Kaatiala laittoikin kerralla nurin koko taimikon.
– Puut olivat tehneet sivuversosta uuden latvan, jolloin taimet luettiin vain lievästi vahingoittuneeksi eikä vahinkoa korvattu. En kuitenkaan halua kasvattaa täysmittaiseksi puuta, josta saa aikanaan vain latvatukin ja loppu on kuitua.
– Nyt alue on mätästetty ja uudistan tämän kuuselle omalla kustannuksellani kasvutappioista huolimatta, hän selvittää.
Etäämmältä saman saran männyntaimikoista löytyy myös eriasteisia vahinkoja. Osan taimikoista Yli-Kaatiala täydentää kuusella. Näin palstalle jää jotain, jos mäntyjä vielä syödään.
Sen verran hän on työlääntynyt hirvivahinkoihin, ettei enää uudista metsiä kuin kuuselle, vaikka pohjat ovatkin sille osin karuja. Odottamassa on 8 000 taimen urakka tänä keväänä.
Vain kaikkein karuimmille maille hän kylvää mäntyä, jotta siellä olisi edes periaatteessa särkymävaraa. Paikoin on myös taimikoita, joista voi vielä tullakin jotain. Niiden pitäisi kuitenkin selvitä vielä 5–6 vuotta.
– Kyllä tällaisella vaikealla hirvialueella taimikon saaminen viisimetriseksi ja hirviltä turvaan on aikamoinen työ, hän huokaa.
Metsänomistaja Juho Yli-Kaatiala löytää osin syödystä männyntaimikosta myös vahingoittumattomia taimia, joiden tie viisimetriseksi hirviltä turvaan on vielä pitkä.
Talvilaitumilla pahimmat tuhot
Hirvivahinkojen korvauskynnystä Yli-Kaatiala pitää liian korkeana, sillä taimikko täytyy olla todella pahoin syötynä korvauksen saamiseksi. Itse korvaus taas on pieni eikä siinä oteta huomioon kasvutappiota, jos taimikko kasvukelvottomana joudutaan uusimaan.
Hirvituhojen valtakunnallisena asiantuntijana Heikki Kuoppala ymmärtää metsänomistajien tunnot, sillä hirvien aiheuttamat huomattavat tuhot ovat kiistattomat.
– Riistavahinkolain mukaan valtio korvaa merkittävät hirvivahingot, mutta korvauksissa metsänomistajalle lankeaa kuitenkin tietty omavastuuosuus, hän huomauttaa.
– Tiivistetysti sanottuna 170 euron korvauskynnys ylittyy, kun tuhoalue on melko yhtenäinen ja kooltaan noin puoli hehtaaria kolmimetristä taimikkoa, jonka ohjetiheydestä kolmasosa on syöty.
Kuoppalan mukaan yleisimmin hirvituhoja esiintyy 3–4-metrisessä männyntaimikossa, jossa hirvet syövät taimien oksia, latvuksia sekä katkovat puunrunkoja. Myös varttuneiden runkojen kuori kelpaa, samoin juuri istutetut taimet.
Yli-Kaatialan vahingoittuneet taimikot ovat yhdellä Etelä-Pohjanmaan pahimmista hirvituhoalueista, joka on tyypillistä hirvien talvilaidunta.
Lumisina talvina pahimmat hirvituhot keskittyvät talvilaidunalueille, joille hirvet kerääntyvät talveksi ja syövät kaiken. Yleensä ne ovat karuhkoja vedenjakajaseutuja, Kuoppala sanoo.
Hänen mukaansa näillä tuhoalttiilla alueilla joudutaan hirvituhokierteen katkaisemiseksi viljelemään kuusta vähän huonommallekin maapohjalle, jolle kuusi ei luontaisesti sovellu. Siitä Yli-Kaatialan ratkaisut ovat tyypillinen esimerkki.
– Se lisää kuusettumista ja merkitsee kasvutappioita, kun mänty kasvaisi niillä pohjilla kuusta paremmin. Mutta minkäs teet, kun männyillä hirvivahinkoriski on niin iso, Kuoppala harmittelee.
Kun taimi kasvattaa tuhoutuneen latvan tilalle sivuversosta uuden latvan, taimi katsotaan vain lievästi vahingoittuneeksi.
Metsänomistajan keinot vähissä
Juho Yli-Kaatialan mukaan metsänomistajien mahdollisuudet vaikuttaa hirvivahinkojen määrään ovat hyvin rajalliset. Suurin ongelma hänen mukaansa on, että hirviä on liikaa: talvehtiva kanta jää vuodesta toiseen aivan liian korkeaksi.
– Parhaiten hirvivahinkoja voidaan vähentää hirvikannan riittävällä sääntelyllä. Ongelmana vain on, ettei metsänomistajan mielipidettä kuulla tässä asiassa riittävästi. Lupia pitäisi olla enemmän ja ainakin kohdentaa niille alueille, joilla hirvet talvehtivat, hän edellyttää.
Kuoppalalle Yli-Kaatialan esiin nostamat aiheet ovat tuttuja metsänomistajatilaisuuksista. Kumpikin pitää hirvikannan sääntelyssä myös ongelmana, että hirvet päätyvät yleensä talvehtimisalueilleen vasta, kun metsästys on jo lopuillaan tai päättynyt.
- Hirvet ammutaan usein jo metsästyskauden alussa hyvien kelien aikaan, mutta sen jälkeen into hiipuu. Yksi ratkaisu voisi olla metsästyskauden alun siirtäminen, Yli-Kaatiala pohtii ratkaisuksi.
Hänen mukaansa lisäluvatkin ovat turhia, jos paikalliset metsästysseurat jättävät kaatolupia käyttämättä maanomistajan ääntä kuulematta ja korvauksetta tehdyillä maanvuokraussopimuksilla.
Kuoppala suosittelee yleisenä ohjeena, että parhaiten hirvivahingot välttää pitämällä männyntaimikot avoimina eli hoidettuina. Hirvi kun ei tykkää olla esillä.
- Siksi uudistusalojen pitäisi olla riittävän isot, kaikki mahdolliset normimetsänhoitotyöt ajallaan tehtynä ja suojaa sekä ruokaa antava vesakko poistettuna hirviä houkuttelemasta, hän luettelee.
Aktiivisena metsänomistajana ja metsäkoneyrittäjänä Yli-Kaatiala hoitaa metsänsä hyvin. Metsänhoidon lisäksi hän on yrittänyt estää vahinkoja ennakkoon nauhoilla ja karkottimilla. Turhaan.
Kuoppalan mukaan markkinoille on tullut kuitenkin lupaava, lampaanrasvaan perustuva karkote, jota hän suosittelee metsänomistajia ainakin kokeilemaan.
Vahinkokorvaukset 1,4 miljoonaa
- Hirvieläinten aiheuttamia metsävahinkoja korvataan metsänomistajille tänä vuonna noin 1,4 miljoonalla eurolla koko maassa. Korvausten määrä väheni 0,6 miljoonaa euroa edellisvuodesta.
- Suomen metsäkeskus maksaa korvaukset metsänomistajille viime vuonna arvioitujen tuhojen perusteella. Korvaukset tulevat maksuun tavallista aiemmin. Lisäksi tänä vuonna maksetaan aiemmilta vuosilta siirtyneitä viljelykustannuksia metsänomistajille noin 65 000 euron verran.
- Hirvieläinvahinkoja esiintyi pääosin samoilla alueilla kuin edellisvuosina. Eniten hirvivahinkokorvauksia maksetaan tänä vuonna Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Edellisvuoteen verrattuna korvausmäärät kasvoivat eniten Kainuussa ja Pohjois-Savossa.
- Maanomistaja voi itse määrittää hirvivahinkojen mahdollista korvaussummaa hirvieläinvahinkolaskurin avulla, joka on ilmainen ja jonka voi ladata Metsäkeskuksen verkkosivuilta.
- Metsänomistajat voivat hakea Metsäkeskuksesta korvausta hirvieläinvahingoista. Hirvieläinvahinkoilmoitus kannattaa tehdä sähköisesti Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelussa.
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.
Kommentit
Männyn uudistusalueiden suojelu hirvituhoilta poroaitaverkolla tulisi olla subventoitu ja vähennyskelpoinen verotuksessa.. 1.5 korkea verkko asetettuna 80 cm maantason yläpuolelle. Hirvien ampuminen sallituksi aitauksien sisältä.
Asiaa. Itsellä metsää talvilaidunalueella Etelä-Karjalassa ja 2008 uudistettu luontaisesti noin 3 ha. Samaa alaa täydennetty osittain istutuksella. Kaikki istutetut syöty ja luontaisestikin tulleet järsitty niin, että 80-100 vuoden kuluttua tyvitukkia ns. "ykköstukkia" ei kyllä saa.
Tuon hirvituholaskurin käyttökin on tavan tallaajalta hankalaa. Pitäisi aika tarkasti perehtyä miten vahingoittuneet ja "ehjät" lasketaan. ei maallikolta aivan yksinkertaista.
Vaikka itsekin metsästän niin "susivihaajaa" minusta ei saa. Toivottaisin tervetulleeksi susilauman talvehtimaan alueelle ja pitämään talvikannan kurissa.
Olen joka vuosi istuttanut n.10000 tainta puolet mäntyä ja puolet kuusta. Näistä menee n.2000 kpl hirvituhoihin. Hirvet syövät myös viimeisen kasvun kuusen yläoksista. Korvaushakemukset ovat tuoneet 0 euroa. Lisämiinus on tullut arviointikustannuksista. Hirvituhojen vuoksi olen siirtynyt istutuksin täydennyyn jatkuvaan kasvatukseen. Siellä missä kesähakkuu onnistuu teiden puolesta luonnontaimet säilyvät hakkuussa ja hirviltä melko hyvin. Tukkiprosentti on n 80 eli kannattavuuskin toimii.
Suomessa on enemmän valkohäntäpeuroja kuin hirviä. Ne ovat jakautuneet Suomessa epätasaisemmin kuin hirvet. Kanta pahimmilla alueilla on 20-30-kertainen hirviin verrattuna, eikä kyse ole ihan pienestä, paikallisesta ongelmasta. Etelä-Pohjanmaa ei aivan pahimpaan alueeseen kuulu, mutta sielläkin peurojen määrä on suurempi kuin hirvien. Lisäksi tuhoja aiheuttaa metsäkauris. Silti yleensä puhutaan vain hirvistä. Se antaa väärän käsityksen, koska hirvi todennäköisesti aiheuttaa vain osan tuhoista. Tällöin metsästäjät saattavat kokea syytökset hirvituhoista aiheettomina ja jossain määrin saattavat olla jopa oikeassa. Kun syytökset osoittautuvat perättömiksi, tilanteen korjaamisen edellytykset heikkenevät entisestään.
Keskusteluun siis mukaan käsitteenä hirvieläimet, lisäksi hirvieläinten laidunuksen suorat ja epäsuorat negatiiviset vaikutukset luontoarvoihin. Tällöin paine oikeisiin ratkaisuihin kasvaa.
Hirvet tarvitsevat kiistatta luontaiset talvilaidunalueet. Ne pitäisi määrittää ja niille tulisi lisätä kasvustoja, jotta ne niissä viihtyisivät paremmin, eivätkä siirtyi muille taimikkoalueille. Alueen vuotuinen puun tuotannon menetys tulisi korvata metsänomistajalle täysimääräisesti. Näin ehkä voitaisiin vähentää metsänomistajien, metsästäjien, viranomaisten ja muiden sidosryhmien kaiken aikaiset erimielisyydet.
Edellinen on samoilla linjoilla kuin minäkin. Hirvi talvehtii aina suppeammalla alueella kuin talvehtii. Nyt ainakin Keski-Suomessa jää valtaosa hirvien kaatolupamaksuista käyttämättä hirvivahinkoihin. Suurten talvlaidunten tulisi olla keskellä hirvitaloiusalueita. Ja se alue pitäisi sellaista kantaa kun se yhteiskunta kaipaa. Olen ollut mielestäni jo liiankin kauan taistelemassa näitä nykyisiä hirvitalousalueita vastaan. Havaintoaineistot tuhoista havainnoista ja kaadoista kertovat jo riittävän hyvin missä hirvitalousalueiden pitäisi olla. Metsäntutkijat voivat nopeasti mallintaa sen vaihtoehdon että puolukkatyypillä kasvatetaan kuusta. Ja se erotus sitten männyn kasvatukseen korvataan kaatolupamamaksuista. Olen samaa mieltä, jokaisen metsänomistajan tulisi tietää onko metsä hirvien talvehtimisalueella. Ostohinnan tulisi silloin joustaa. Se on toinen vaihtoehto.
On myös metsänomistajia, joiden taimikot syödään aina toisen ei juuri koskaan.
Eiköhän ravakampi kiväärin käyttö ole lääke tuhoihin. 3,5 hirveä on aivan liian suuri kanta /1000ha. Lihan tuorevarastointi, pystyvarastointi maa-ja metsätalouden harjoittajien kustannuksella lisääntyy koko ajan, kun hirvien lisäksi villisiat, vh-peurat ja kauriit lisääntyvät.
Harmittaa metsänomistajana Itä-Lapissa. Vasta oli syöty 3,5 ha:n hyvä taimikko aivan pilalle. Koska alueella on poroja, niin siellä ei ole susia, mistä seuraa runsas hirvikanta. Asia on parempi etelämpänä, missa sudet hoitavat osaltaan hirvikantaa.
Korvaukset pitäisi saada paremmiksi.
Edellinen on samoilla linjoilla kuin minäkin. Hirvi talvehtii aina suppeammalla alueella kuin talvehtii. Nyt ainakin Keski-Suomessa jää valtaosa hirvien kaatolupamaksuista käyttämättä hirvivahinkoihin. Suurten talvlaidunten tulisi olla keskellä hirvitaloiusalueita. Ja se alue pitäisi sellaista kantaa kun se yhteiskunta kaipaa. Olen ollut mielestäni jo liiankin kauan taistelemassa näitä nykyisiä hirvitalousalueita vastaan. Havaintoaineistot tuhoista havainnoista ja kaadoista kertovat jo riittävän hyvin missä hirvitalousalueiden pitäisi olla. Metsäntutkijat voivat nopeasti mallintaa sen vaihtoehdon että puolukkatyypillä kasvatetaan kuusta. Ja se erotus sitten männyn kasvatukseen korvataan kaatolupamamaksuista. Olen samaa mieltä, jokaisen metsänomistajan tulisi tietää onko metsä hirvien talvehtimisalueella. Ostohinnan tulisi silloin joustaa. Se on toinen vaihtoehto.
On myös metsänomistajia, joiden taimikot syödään aina toisen ei juuri koskaan.
Parempi tuhokorvaus oikeuttaa hirviELÄINkannan kasvattamisen. Korvaukset pois ja kanta kestävälle tasolle. Kaikki muu on joutavaa puuhastelua.
Taimikkojen tuhojen minimointi vaatii aktiivista talviseurantaa ja suojausta. Olen kasvatellut männiköitä ja aikoinaan käytin motaa, se kiellettiin ja tilalle triko jonka teho heikompi. Lisähajustuksia kuukauden välein pitää hirvet loitommalla. Kustannuksia syntyy kun karkoituskeikka vaatii 1000 km ajoa. Pääasiassa kasvatus toiminut.
Hirvi tulee määritellä metsätalouden haittaeläimeksi ja antaa aktiivista metsätaloutta harjoittavalle metsänomistajalle oikeus poistaa hirvi maaltaan ympäri vuoden, hyväksi katsomallaan tavalla, myös ampumalla. Tämän oikeuden metsänomistaja voi käyttää itse tai luovuttaa edelleen sopimuksella määräajaksi, maksutta tai maksua vastaan.
1.Käyttämättä jätetyt hirviluvat on myytävä verkossa kolmen viikon jatkoajalle.2.Metsänhoitoyhdistysten osuutta hirvilupien määräarvioon on syytä alkaa kyseenalsistamaan .3 Lupien määräarvion tekeminen on srvioitava uudelleen. Nykyinen ja taho täytyy kyseenslaistaa. Tuhot ovst valtavat, eikä niitä joillakin alueilla sasda kuriin vuosikymmenestä toiseen. 4. Ministeriön hirvivastaava on erotettava heti. Sanna Marinin on se tehtävä. Kukaan muu ei kykene. Hirvituhokorvaukset voi poistas kiusaamisena ja epätasapuolisena pelinä.
Olen täysin luopunut jo toivosta , että metsässäni saisin männyn kasvamaan . Kahdesti tehdyn istutuksen jälkeen hirvet ovat sy§neet taimet ja nyt kun siemenpuina olleiden mäntyjen taimet ovat tulleet riittävän suuriksi nekin sy§dään. Metsästyseura sanoo , emme saa tarpeeksi lupia !! Kuka on metsäomistajan asialla Hoitoyhdistys tulee toteamaan sy§dyt mitä se auttaa
Hirvikanta saadaan kuriin,kun jätetään valikoiva metsästys pois. Eli lehmiä lattiaan! Maat vuokralle rahaa vastaan..
Valtateiden varret antavat väärän kuvan metsistämme, koska niisssä on hyvännäköisiä nuoria rauduskoivikoita ja myös nuoria mäntyjä. Heti kun on näkösuojaa, alkaa usein näiden puulajien totaalinen hirvituho.
Itse sain aikoinaan luonnon oikein sijoittamat metsäni, ei niitä oltu istutettu ja hyvä niin. Siitä piti huolen taimien välinen kilpailu, että valtaosa puulajeista oli oikealla kasvualustalla. Kasvua kannatti vain noppeuttaa raivauksin ja harvennuksin. Mutta eipä synny enää itsestään uusia taimikoita kuusta lukuunottamatta, ja sekin varmimmin kuuselle liian karulle maapohjalle.
Syynä on liian suuri hirvikanta. Kesälläkin se pitää huolen, ettei rauduskoivuja säily edes kuusentaimikoiden sekapuuna, vain hieskoivun kelvottomia kantovesatuppaita hirvi säästää raivattavaksi.
Onko kukaan laskenut, kuinka suunnaton rahallinen menetys Suomelle tapahtuu, kun ei hirviltä säily enää sellaista valmista taimiainesta, jota päästäisi hyödyntämään? Paljonko sen varominen hidastaisi puunkorjuuta? Tietysti kuusen maat kannattaa edelleen pääosin istuttaa kuuselle, koska se onnistuu lähes varmasti.
Jos metsästysseuralla on vuokralla 20000 ha ja vuokra on yksi € per ha hirviseurue joutuisi maksamaan sen rahan kaikkien muitten kulujen päälle .Tavoitekanta 2,5-3,5 per tuhat ha riippuu alueesta,tuollaisella alueella on syksyllä metsästyksen alussa4,5-6,5 eli sieltä kaadetaan 35-60 hirveä .Hirvimiehiä 40-80 luutonta lihaa vasasta tulee 60-80kg aikuisesta 130-180kg.Neljäkymmentä metsästäjää maksaa jokainen 500€ manomistaja saa 70ha:lta 70€,tällä yhtälöllä on varma ettei löydy metsästäjiä kyllin paljon.Katsokaa muuten kaupassa paljonko hirvenliha maksaa,naudanlihan tuottajana tiedän montako euroa välikädet lihasta saa ,hirvenliha on metsästäjälle nytkin aika kallista.Metsästysmatkailijat haluavat vain vanhoja uroksia ,isosarvisia.
Kuortaneen osalta tuossa on hiukan virheellistä tietoa. Kuortaneella metsästäjät ovat hoitaneet osuutensa kunnialla. Vuonna 2016 LUKEn vaatimuksetsa luvat putosi puoleen. RHY ja metsästysseurat jopa kunta yritti viimeiseen asti hoitaa tuolloinkin enemmän lupia. Siitä seurasi kannan nopea kasvu. Lupia haettiin ja saatiin heti seuraavana vuonna normaali määrä. Mutta eihän se enää riittänyt tuon LUKEn järjestämän "välivuoden" vuoksi. Seuraavana vuonna lupia vaadittiin yli kaikkien suositusten ja hirviä kaadettiin peräti 152 kpl . Samoin viime vuonna haettin lupia yli suositusten. Kaikkia pankkilupia ei sitten enää kaikkia saatu annettujen ehtojen mukaisesti. Mutta pankkilupia siis käytettiin "liikaakin" sillä jäävä kanta putosi alle 3/1000ha. Kun LUKEn asettama tavoite on tällä HTA:lla on 3-3,5/1000ha.
hirvet valtion maille,ei yksityisten metsiin
kantaa ratkaisevasti vähennettävä
Hirvihaitat aiheutetaan huonosti suunnitellulla uudistamisella ja taimikonhoilla. Kyllä hirvet huomioivalla uudistmisella ( luontainen uudistamien ja tiheät mänty- ja koivutaimikot) voidaan sietää 3- 4 hirven talvikantaa / 1000 ha. On myös monia muita keinoja tarjota hirville maittavampaa ruokaa kuin männyntaimet.
- männiköiden ja kovikoiden harvennushakkuut talvella / maistuvia latvuksia ja oksia hirville.
-varttuneiden taimikoiden hoito myöhään syksyllä ja alkutalvesta.
- tiheiden taimikoiden harvennus riittävän isona / valtapituus 4-5 m.
- reikäperkaus kuusitaimikossa jättää syötävää myös hirville.
- koivun luontainen uudistamien / tulee hyviä puita vaikka hirvet osan taimikosta harventavatkin.
- mäntytaimikon hyvä tiheys ja lehtipuiden poisto päältä (varhaisperkaus) auttaa paljon.
- ym. ym. hirvi- ja riistaystävällinen ajattelu metsänhoidossa ja - hakkuissa.
Juu näin on asiat nähtävä,mutta jos sattuu metsä olemaan talvilaidun jossa on 10 hirveä 1000 ha niin tälläisellä alueella avohakkuu on poissuljettu vaihtoehto ,eikä naapuriseurojen metsästys vaikuta juuri mitään koska hirvet tulevat tälläiselle alueelle 100-150 kilometrin päästä.Jatkuva kasvatus on ainut vaihtoehto.
Tavoitekanta 3-4 hirveä 1000 ha on kesimääräinen hirvitiheys hirvitalousalueella. Sille ei oikein voida mitään, että hirvien biologiaan kuuluu talvi- ja kesälaidunalueiden välillä liikkuminen. Tämä nimenomaan edellyttää hyvin suunniteltua ja toteutettua metsien uudistamista, taimikonhoitoa ja - hakkuita juuri talvilaidunalueilla. Nykyisin on koko ajan menty huonompaan suuntaa (esim pelkän viljelymetsätalouden painottaminen, kesähakkuut talvilaidunalueilla ym. ym. ) Hyvistä käytännöistä hirvihaittojen vähentämiseksi on paljon tietoa olemassa, kun niitä vain oikein sovellettaisiin.
Minusta hirviet ja hirvenmetsästäjät on perusteettomasti syyllistetty kannattavan metsätalouden syntipukeiksi. Samoja virheitä toistaa ihminen ja luonnon lainalaisuudet unohtava metsänomistaja.
Www osoitteessa patiska.fi on Kuortaneen Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajan kommentti artikkeliin.
Niin. Se on erittäin kallista pitää näin suurta hirvikantaa metsästysharrastuksen vuoksi.
Hirvikantaa olisi vähennettävä todella paljon.
Vanhat miehet kertoi että seuralla oli 60-luvulla 1-hirvilupa. Tätä yhtä hirveä saatettiin metsästää koko syksy. Nyt hirven ammuntalupia on toistakymmentä.
60-luvulla ei ollut metsissä hirven aiheuttamia vähinkoja. Tähän samaan pitäisi pyrkiä nyt. Hirvikanta minimiin.
Kyllä kun tässä eri osapuolten mielipiteitä on kuunnellut, niin myös tämä hirvenmetsästys ollaan myös tehtailemassa jokamiehen oikeudeksi. Osa seuroista suunnittelee ostojäsenyyden hyväksymistä eli rahalla serkkupoika seuraan. (2500e seuralle ) Kaikki tämä metsänomistajilta kysymättä , nuorennusleikkauksen nimissä. Ei riitä että myydään toisten taimikoissa kasvatetut hirvet marketin tiskille. Rahastetaan vielä jäsenilläkin. Mihin se seura oikein sitä rahaa käyttää....65 e jäsenmaksu x 300 jäsentä....20.000 e. Maanomistajille / tienpitäjille ei jää käteen siitä lystistä muuta kuin tuhotut taimikot.
Tämä on tyypillistä politiikkaa suomessa, mitään muutoksia ei saada aikaan , eikä ilmeisesti halutakaan. On vain tätä loputonta jaarittelua.
Syy löytyy näistä luutuneista käytännöistä; Halutaan pitää hirviä tietty määrä lihavarastona josta hirvimiehet eivät halua luopua ja tämän hulluuden siunaa mafiatoimisto Riistakeskus.
Metsänomistajat nouskaa barrikaadille ja vaatikaa tähän muutosta, ryhtykää metsänmyyntilakkoon, tehkää jotain radikaalia.
Hirvien ampumisesta pitäisi maksaa tapporahaa, se on suomen suurin haittaeläin.
Jos susi tappaisi ihmisen siitä syntyisi hirveä haloo, armeija pyydettäisiin apuun ja kaikki suomen sudet tapettaisiin heti.
Kun hirvi tappaa ihmisen, jota myös tapahtuu, täällä hirvien suojelu suomessa ei synny minkään näköistä kansanliikettä hirvien hävittämiseksi jota suuresti ihmettelen.